Kustantaja: Minerva 2015
Alkuteos: Alex
Suomennos: Sirkka Aulanko
Pierre Lemaitre (s. 1956) on Ranskan suosituimpia kirjailijoita. Vuonna
2013 hän sai sekä arvostetun Goncourt-palkinnon historiallisesta romaanistaan Näkemiin
taivaassa että The International Dagger -palkinnon trilleristään Alex,
jonka brittiläinen Crime Writers’ Association valitsi vuoden parhaaksi
ulkomaiseksi rikosromaaniksi.
Alex on upea kaunotar, joka luottaa itseensä vain kätkeytyessään
peruukkien ja rooliasujen taakse. Silloin hän on kuin näyttelijä, joka
hallitsee pienintäkin vivahdetta myöten keinot niin naisten kuin miesten
viekoitteluun. Eräänä päivänä hänet kidnapataan, pahoinpidellään ja ripustetaan
ahtaassa häkissä roikkumaan tyhjän teollisuushallin katosta. Poliisi saa tiedon
sieppauksesta erään koiranulkoiluttajan ansiosta, mutta miten edetä siitä? Kuka
on uhri? Kuka on kidnappaaja? Motiivi? Olinpaikka? Kertomus seuraa vuoronperään
siepatun nuoren naisen, Alexin, kamppailua ja rikospoliisin tuskallisen hidasta
selvitystyötä. Kun asiat lopulta näyttävät selkiintyvän, ollaankin vasta
varsinaisen kertomuksen alussa. Kuka ja millainen on Alex? Sen selvittäminen
vie aina vain synkempiin ja raastavampiin paljastuksiin.
Kirja on vetävä alusta alkaen ja yllätykselliset käänteet takaavat
jännityksen säilymisen loppuun saakka. Kuka lopultakin on uhri ja kuka
syyllinen? Joissakin kohdissa on painajaismaista tunnelmaa.
Punamusta rotta, joka
on kiivennyt köydelle ylhäisessä yksinäisyydessään, hyppää häkin kannelle ja
hetken kipitettyään pysähtyy ja nousee hyvin korkealle takajaloilleen. Se on
varmaan antanut merkin lauman muille jäsenille, sillä seuraavassa hetkessä
melkein kaikki rotat kiipeävät takaisin ylös, niitä on kaikkialla, häkin
kannella, oikealla, vasemmalla ja korissa joka keikkuu villisti.
Miltei hypnoottisen kiehtova Alex nousee henkilöistä etusijalle, mutta muitakin
mielenkiintoisia hahmoja kirjassa on. Esimerkiksi ylikomisario Camille Verhoeven,
joka on vain 145-senttinen mutta oikea pieni terrieri miehekseen. Hän ottaa
tapauksen vastuulleen hyvin vastentahtoisesti, sillä se tuo mieleen hänen oman
vaimonsa kidnappauksen ja murhan, mutta taistelee sitten teräksenlujasti
näkemyksensä puolesta. Apunaan hänellä on merkkivaatteita rakastava varakas
Louis ja äärimmilleen pihi Armand, joiden mukana tarinaan tulee myös huumoria. Alex
on taidokas dekkari, joka jollakin tapaa tuo mieleen ruotsalaisen Varistyttö-trilogian.
Se vetää lukijan synkkiin ja pelottaviin syövereihin, sairaan ihmismielen
pahuutta pohtimaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti