Kustantaja: Gummerus 2017
Alkuteos: The Nix
Suomennos: Raimo Salminen
Amerikkalainen (äidin suvun
puolelta norjalainen) Nathan Hill päätti jo kouluikäisenä ryhtyä kirjailijaksi, mutta vasta nelikymppisenä hänen unelmansa toteutui, kun romaani Nix ilmestyi. Kirjan perusidea pohjautuu
norjalaiseen kansantarinaan näkistä / nissestä, joka houkuttelee lapsia puoleensa
lempeän valkoisen hevosen hahmossa ja vie heidät mukanaan syvyyksiin. Hillin mukaan
näkki nykyisin kuitenkin näyttäytyy ihmisille heille rakkaan henkilön muodossa.
Vuonna 2011 kuusikymppinen Faye
Andersen-Anderson hyökkää kuvernööri Packerin (mahdollisen tulevan
presidenttiehdokkaan) kimppuun. Syytä ei tiedetä, mutta varsin nopeasti
selviää, että Faye on ollut 1960-luvulla aktiivinen sodanvastustaja ja
prostituutiosta pidätetty hippi. Yli 20 vuotta sitten hän jätti miehensä ja
yksitoistavuotiaan poikansa Samuelin ja katosi. Nyt Samuel on collegessa
kirjallisuudenopettajana, haaveilee kirjan kirjoittamisesta, mutta käyttää
suuren osan ajastaan pelaamalla Elfscape-nettipeliä. Hänen odotetaan tekevän
jotain äitinsä auttamiseksi, mutta Samuel saakin idean: hän tienaa rahaa
kirjoittamalla äitinsä elämäntarinan! Tosin tehtävä osoittautuu odotettua
hankalammaksi.
Vuoden 2011 lisäksi poimitaan
tapahtumia vuosilta 1968 ja 1988. Vuonna 1968 Faye on tunnollinen ja kiltti
neitonen, jolla on kaksikin vaihtoehtoa elämänsä suhteen: joko turvallinen
avioliitto miehen kanssa, jota ei rakasta, tai opiskelu chicagolaisessa
collegessa, jossa runoilija Alan Ginsberg toimii luennoitsijana. Faye päätyy Chigacoon,
missä nuoriso harrastaa huumeita, seksiä ja juhlintaa, mutta myös taistelua
rauhan ja naisten oikeuksien puolesta. Täällä kylvetään jo tulevien tapahtumien
siemenet. Tästä alkaa Fayen väärien valintojen sarja.
Entäpä vuosi 1988? Faye valmistelee
pikkuhiljaa lähtöään pois kotoa. Hän kantaa huolta herkän ja alati itkuun
purskahtelevan Samuelin selviytymisestä, mutta onneksi juuri tällöin poika
tutustuu varakkaaseen Fallin perheeseen. Perheen lapsista Bishopista ja Bethanysta
tulee hänen ystäviään ja ehkä jotain enemmänkin – ainakin vaikutus tuntuu
aikuisikään asti. Tukijoukoista
huolimatta äidin lähtö on järkytys, josta jää pysyvä arpi Samuelin itsetuntoon.
Hillin kirjassa on useita
mielenkiintoisia hahmoja, kuten tarinaan löyhähkösti liittyvä nettinero Pwnage,
patologinen valehtelija Laura tai sadistinen poliisi Charlie Brown, mutta keskeisin
kaikista on kuitenkin Faye. Millainen hän oikeastaan on? Onko hän näkki, joka
tuhoaa kaikki, jotka sattuvat rakastamaan häntä ja luottamaan häneen? Onko hän
pelokas ja epävarma nainen, joka ei luota itseensä tarpeeksi? Onko mikään
selitys tyhjentävä?
Faye
ei ymmärrä eikä ehkä koskaan tule ymmärtämään, että meillä ei ole yhtä ainoaa
todellista minää, joka olisi piilossa monien valheellisten takana. Ennemminkin
meillä on monta todellista minää, jotka ovat toinen toistensa takana.
Nix
tuo mieleen esimerkiksi Jonathan Franzenin tai John Irvingin (Irvingin
mielestä Charles Dickensin!). Hillin näkemys oikeuslaitoksen ja poliisin toiminnasta
on kyyninen: ylimitoitettu, mielivaltainen, yksityisen kansalaisen oikeuksia
polkeva, totuutta vääristelevä. Yhtä nuivasti Hill suhtautuu skandaaleilla
herkuttelevaan mediaan ja poliitikkojen kauniiden lauseiden lumoamiin
kritiikittömiin kansanjoukkoihin. Sosiaalihuoltokaan ei ole mallillaan… Nix on ironinen, värikäs,
monikerroksinen ja monipuolinen esikoisteos ja herättää suuria toiveita
kirjailijan tulevan tuotannon suhteen. Onko syttymässä uusi tähti
amerikkalaisen kirjallisuuden taivaalle?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti