Kustantaja:
Like 2018
Alkuteos:
Petit pays
Suomennos: Einari Aaltonen
Pienen pieni maa
on kirjan kertojan Gabyn (tai oikeastaan Gabrielin) muistelma kahdenkymmenen vuoden takaisista tapahtumista, jotka muuttivat hänen elämänsä ratkaisevasti.
Olin kotoisin tietystä
paikasta ja minulla oli perhe, ystäviä ja tuttuja, lämpimän ilmapiirin turva.
Löysin sen paikan uudestaan, mutta se on tyhjä siellä asuneista, jotka antoivat
sille elämän ja muodon. Muistoni kasautuvat hyödyttöminä silmieni eteen. Luulin
olevani maanpakolainen. Seurattuani jälkiäni menneisyyteen tajusin, että minut
oli karkotettu lapsuudestani. Se tuntuu vielä julmemmalta.
Tapahtumat alkavat vuonna 1992 pikkuriikkisen Burundin pääkaupungissa Bujumburassa.. Gaby on kymmenvuotias ranskalaisen isän ja
ruandalaisen äidin poika. Viime aikoina äiti on alkanut enenevässä määrin huomautella isän siirtomaaherra-asenteesta ja isä suuttua äidin halusta muuttaa Pariisiin asumaan. Muuten elämä tilavassa kodissa muurien takana on turvallista - taloustöistä huolehtivat palvelijatkin ovat ystäviä taustoistaan huolimatta. Gaby kuuluu samanikäisten kavereiden ryhmään, joka ihmetelee maailmaa, pudotelee mangoja puusta, tapelee pahiksia vastaan ja poltelee salaa tupakkaa. Hänellä on
kirjeenvaihtotoveri Ranskassa, mukavan Laure-tyttö. Hieman ymmällään Gaby kyllä
on siitä, miksi äiti joutui pakenemaan vuonna 1963 Ruandasta. Miksi siellä
sodittiin?
-
Sotivatko
tutsit ja hutut siksi, etteivät he elä samoilla mailla?
-
Eivät, he
kyllä asuvat samassa maassa.
-
No…
puhuvatko he sitten eri kieltä?
-
Eivät,
vaan samaa.
-
No,
uskovatko he eri Jumalaan?
-
Eivät,
vaan samaa.
-
No, miksi
he sitten sotivat?
-
Koska
heillä on erilaiset nenät.
Jo seuraavana vuonna Gabyn turvallinen maailma järkkyy. Oppositio
voittaa Burundin ensimmäiset demokraattiset vaalit ja maa saa ensimmäisen
hutupresidenttinsä. Pian kuitenkin armeijan tutsiupseerit murhaavat uuden
presidentin ja maa suistuu sisällissotaan. Burundin seuraava presidentti kuolee
lento-onnettomuudessa yhdessä Ruandan presidentin kanssa, minkä jälkeen
Ruandassa alkaa verilöyly, jossa hutujen ääriryhmät järjestelmällisesti murhaavat
noin 800 000 tutsia ja maltillista hutua.
Tapahtumat koskettavat Gabya läheisesti. Äidin Ruandassa
asuneet sukulaiset on kaikki tapettu ja heidän kohtaloitaan selvittelemään
lähtenyt äiti ei enää koskaan toivu näkemistään raakuuksista. Hänen mielenterveytensä
järkkyy ja alkoholinkäyttö vain pahentaa asiaa. Äiti jättää perheen ja katoaa
jäljettömiin. Toisaalta Gaby itse on joutumassa mukaan Burundin
levottomuuksiin. Ystävät ovat liittyneet jengiin, joka aikoo aseellisesti
puolustaa tutseja ja murhata kaikki käsiinsä saamat hutut. Voiko Gaby pysyä
puolueettomana? Onko ylipäätään oikeutettua pysyä puolueettomana?
Gaël Fayen (s. 1982) Pienen
pieni maa -romaani perustuu hänen omiin kokemuksiinsa. Alkupuolen valoisissa tunnelmissa hän kuvailee
kauniisti ja runollisesti Burundin kulttuuria ja tapoja sekä etuoikeutettujen
perheiden elämää. On naurua, tanssia, lämpöä. On aikaa ihailla luontoa. Sen
jälkeen sota tuleekin miltei sietämättömän lähelle. Vallankaappauksen aikana
radiossa soitetaan Wagnerin Jumalten tuhoa. Mies tapetaan keskellä katua eikä
kukaan reagoi mitenkään. Äiti kuiskailee kammottavaa tarinaansa nukkuvan
tyttärensä vierellä yö yön perään. Ystävistä tulee tunteettomia raakalaisia.
Ranskassa
kaksikymmentä vuotta myöhemmin mies muistaa kaiken ja näkee kaiken toistuva.
Taas lapset pakenevat sotaa ja heppoiset veneet saapuvat Euroopan rannikolle.
Maailma on tullut hulluksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti