WELLS, BENEDICT: Yksinäisyyden jälkeen

Kustantaja: Aula & Co 2021

Alkuteos: Vom Ende der Einsamkeit

Suomennos: Raimo Salminen

Saksalais-sveitsiläinen kirjailija Benedict Wells (s. 1984) oli alun perin nimeltään Benedict von Schirach, mutta muutti sukunimensä yhdeksäntoistavuotiaana, koska halusi tulla tunnetuksi omana itsenään eikä sukunsa jäsenenä. Ennen kaikkea nuori mies halusi tehdä eron isoisäänsä, joka oli natsi-Saksan aikaan Hitler-Jugendin johtaja ja Wienin kansallissosialistisen puolueen aluejohtaja. Uuden sukunimen hän otti Homer Wellsiltä, ihailemansa John Irvingin Oman elämänsä sankari -romaanin päähenkilöltä.

Yksinäisyyden jälkeen -romaanin kertoja Jules on yksitoistavuotias, kun hänen vanhempansa kuolevat onnettomuudessa ja Jules joutuu kahden vanhemman sisaruksensa kanssa valtion sisäoppilaitokseen. Hän on pois tolaltaan orpoudestaan, mutta menettää vähitellen yhteyden myös sisaruksiin. Esikoinen Liz heittäytyy itsetuhoiseen ja kapinalliseen elämään ja katoaa vuosiksi. Isoveli Marty puolestaan on omalaatuinen erakko, joka ei osaa pukea tunteitaan sanoiksi.

Tuskin yhtään kaveria, ei kerta kaikkiaan mitään. Ja haluatko kuulla, mistä syystä? Koska meiltä oli jäänyt oppimatta, miten saadaan kavereita, koska meillä kolmella oli aina toisemme.

Aiemmin rohkea ja sanavalmis Jules menettää internaatissa pitkäksi aikaa itseluottamuksensa. Hänen ainoana valopilkkunaan on ystävyys kauniin ja erikoislaatuisen Alvan kanssa. Tunne voisi syventyä rakkaudeksi, mutta kumpikaan nuorista ei uskalla paljastaa sisimpiä traumojaan. Väärinkäsitykset ja väärä ylpeys etäännyttävät heidät toisistaan. Mikä olikaan Julesin isän toistelema opetus:

Todellinen ystävä on sellainen, joka on aina tukenasi ja joka kulkee vierelläsi koko elämäsi ajan. Sinun on löydettävä hänet; se on tärkeämpää kuin mikään muu, edes rakkaus. Sillä rakkauden voi menettää.

Aikuisena Jules etsii pitkään sijaansa maailmassa. Hän yrittää opiskella oikeustiedettä. Hän kokeilee uraa valokuvaajana. Ennen kaikkea hän yrittää kirjoittaa. Kaikki on sielutonta ja keskinkertaista. Huonosti menee ihmissuhteissakin, koska Jules ei pohjimmiltaan välitä kenestäkään. Sisaruksista Marty yllättää menestymällä sekä tutkijana että liikemiehenä ja löytämällä suurenmoisen elämänkumppaninkin. Liz harhailee yhä.

Sitten yhteys Alvaan löytyy uudelleen vuosien hiljaisuuden jälkeen. On selvää, että tunneside on yhä olemassa, mutta nyt suhteen etenemiselle on esteenä Alvan avioliitto tunnetun venäläissyntyisen kirjailijan kanssa. Seuraa aika eriskummallinen ja käänteissään jopa hieman melodramaattinen tapahtumaketju. Yksinäisyys on ohi, mutta eri tavalla kuin odotettiin.

Yksinäisyyden jälkeen -romaanin päällimmäisin teema on ihmisen vaikeus luoda ja ylläpitää suhteita. Ehkä suhteisiin ladataan myös liian suuria odotuksia – niiden pitäisi sisältää sekä ystävyyttä että rakkautta ja lisäksi omia lapsia. Tunnelma on surumielinen, mutta ei kuitenkaan toivoton. Menneisyys on menneisyyttä ja ihmisen on elettävä sen kanssa parhaansa mukaan.

… vain minä itse olen oman olemassaoloni arkkitehti. Olen se mikä olen, kun sallin menneisyyteni vaikuttaa minuun, ja toisaalta olen se mikä olen myös vastustaessani sitä.

Benedict Wells joutui itsekin sisäoppilaitokseen vanhempiensa erottua. Tästä ajanjaksosta muodostui niin suuri henkinen painolasti, että vasta Yksinäisyyden jälkeen -romaanin kirjoittaminen vapautti Wellsin siitä. Tämä selittää myös sen herkkyyden, jolla kirjassa kuvataan erilaisia tunteita pienetkin yksityiskohdat huomioiden. Euroopan unionin kirjallisuuspalkinnon vuonna 2016 voittanut Yksinäisyyden jälkeen on kuulaan kaunis ja koskettava teos.