Kustantaja: Atena 2021
Humalainen mies yrittää käpälöidä naista bussipysäkillä ja
kuubalainen versio Tauno Palosta rientää pelastamaan naista sillä seurauksella,
että päätyy itse ajotielle bussin eteen. Myöhemmin nainen ja mies päätyvät avioliittoon, kun nainen tulee raskaaksi. Syntyy Poika ja
pari vuotta myöhemmin Otus. Rakkaus on kiihkeää ja molemminpuolista.
Useimmilla suomalaisilla on hyvin stereotyyppinen käsitys
kuubalaisuudesta. Siihen kuuluvat elämänmyönteisyys ja yhteisöllisyys.
Puheliaisuus, nauru, rytmi, musiikki ja tanssi. Jonkinlainen höpsö
lapsenomaisuus. Kuubalaisiin verrattuna suomalaiset vaikuttavat tylsiltä ja
sulkeutuneilta, kylmiltä ja itsekkäiltä. Suomalaiset naiset ovat liian itsenäisiä,
heiltä puuttuu ylipursuavaan naisellisuuteen kätketty vaateliaisuus.
Yksinäisyys kuului Suomeen, jossa ihminen syntyi yksin,
kuoli yksin ja yksin taakkansa kantoi, niin kuin mummuni tapasi sanoa. Kuubassa
taas synnyttiin ja kuoltiin porukalla ja siinä välissä keskusteltiin
loputtomasti siitä, kenen sitä taakkaa pitäisi kantaa ja eikö olisi parempi
luopua sellaisesta surkeasta hommasta kokonaan.
Kirja kuvaa sitä, millaista on arjessa sovittaa yhteen
erilaisia luonteita, kulttuuritaustoja ja opittuja tapoja. Väärinkäsityksiä ja
väärintulkintoja tulee. Suomalainen nainen on järkevä ja järjestelmällinen,
kuubalainen mies huoleton ja epäluotettava.
Miehellä ei ole ajantajua eikä suunnitelmallisuutta. Hän on kuitenkin
aina iloinen ja toiveikas, mikä hellyttää naisen ja pitää yllä uskoa
tulevaisuuteen.
Sitä nainen ei osannut odottaa, että joutuisi kantamaan yksinään
vastuun lähes kaikesta. Hän hoitaa lapset ja kodin kunnostustyöt, käy töissä, kirjoittaa
väitöskirjaa ja tinkii omista tarpeistaan säästääkseen rahaa. Mies sen sijaan hankkii
itselleen parasta laatua ja lähettää sukulaisille loput yhteiseltä tililtä
löytyvät varat. Hän ottaa kepeästi lainaa, mutta pitää lyhennysten maksamista tyhmänä.
Väitetään, että rakkaus on sokea, mutta ei se ole, se on
vain päättelykyvytön ja helposti harhautettavissa.
Kirjan tapahtumat sisältävät paljon tilannekomiikkaa. Kuubalaiset
miehet opastavat Pojan syntymän jälkeen naista lastenhoidossa. Matka Tukholmaan
kuubalaisporukassa on yhtä kaaosta ja metakkaa. Sukulaisvierailu Kuubassa ei
käy aurinkolomasta. Hermoheikon anopin käynti Suomessa on viedä hermot
miniältäkin. Huonosti tehdyistä ja keskenjääneistä remontoinneista puhumattakaan.
Katja Keisalan kirja tuo mieleen Saara Turusen Järjettömiä
asioita -romaanin, mutta Keisala on huomattavasti pisteliäämpi kuin lempeän
humoristinen Turunen. Lopulta teksti käy jo varsin sapekkaaksi, kun mies
onnistuu sotkemaan asioita yhä pahemmin ja yhteiselo alkaa näyttää
mahdottomalta. Oikeastaan Kuubalainen serenadi unelmoiville naisille on selviytymiskertomus,
osoitus suomalaisen naisen sisukkuudesta, voimasta ja itsenäisyydestä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti