Kustantaja: Otava 2021
Torinon enkeli -teoksen kertoja on nimettömäksi jäävä
nelikymppinen suomalainen naiskirjailija, joka on eronnut miehestään eikä halua
viettää joulua yksinään kotona. Netistä löytyvistä kirjailija- ja
taiteilijaresidensseistä Torinon Via Montanalla sijaitseva asunto vaikuttaa
lupaavimmalta, on edullinen ja jopa vapaana joulun aikaan. Siellä varmaan alkaisi
uuden teoksen kirjoittaminenkin sujua!
Saavuttuaan asuntoon tämä erityisherkäksi tunnustautuva nainen
vaistoaa oitis, että siellä on tapahtunut jotain outoa. Vieraskirjan
perusteella moni aiemmista asukkaista – esimerkiksi suomalainen kirjailija
Taina Latvala – on aistinut epätavallisia asioita ja joku on pelästynyt lähes
järjiltään. Vähän kerrassaan nainen saa kuulla säätiön sihteeriltä Lorenzo
Moravialta Torinon mystisestä puolesta ja etenkin residenssin traagisesta historiasta.
… tässä kaupungissa hyvä ja paha elävät rinnakkain kuin
raivoisat rakastavaiset, villissä tasapainossa. Ne ovat energiavirtoja, joita
ei voi nähdä, mutta ne ovat olemassa, rauhallisilla aukioilla, kirkkojen
holveissa, patsaiden katseissa, tehtaiden piipuissa. (Lorenzo Moravia:
Hyvän ja pahan voiman kaupunki)
Jouluyönä nainen on kiertelemässä Torinon keskustan autioita
katuja, kun hän yhtäkkiä kohtaa yksinään kylmässä värjöttelevän pienen tytön. Noin
viisivuotiaan lapsen vanhemmista ei näy jälkeäkään eikä kovin heppoisesti
pukeutunut tyttö näytä tuntevan tietä kotiin. Naisen ominaispiirteisiin kuuluu lähes
pakkomielteinen muiden hyvinvoinnista huolehtiminen, olipa kyseessä sitten vanhus,
nuori, juoppo tai romanikerjäläinen, joten hän ottaa tytön yön ajaksi
hoiviinsa.
Pieni tyttö seisoi katulyhdyn alla liikkumatta. Jos minun
pitäisi kuvailla häntä vaikkapa poliisikuulustelussa tai oikeussalissa (mitä
minun ei toivottavasti tarvitse tehdä!), sanoisin, että hänellä oli yllään
valkoinen, pitkähihainen mekko, jossa oli pitsirimpsuja. Hän seisoi jalat
hieman harallaan ja kädet riipuksissa sivulla, kuin joku olisi pudottanut hänet
helikopterista.… Tyttö katsoi minua pitkään. Hämärässä hänen ihonsa näytti
kalpealta.
Kirjan tunnelma on tässä vaiheessa jo varsin salaperäinen
(ja on puhuttu Stephen Kingin teoksesta Uinu, uinu lemmikkini), joten
jotain yliluonnollista olettaa liittyvän myös tyttöön. Tämä on aluksi mykkä ja
poissaoleva, mutta osoittaa pian omaa tahtoa ainakin yhdessä asiassa: kylpeminen
ei tule kuuloonkaan. Vähitellen tyttö näyttää alkavan luottaa naiseen ja
haluavan pysyä tämän luona, mikä puolestaan saa naisen äidinvaistot heräämään.
Mitä hän voisi tehdä? Löytyisikö vastaus Uudesta testamentista, josta nainen on
tottunut etsimään ongelmiinsa ratkaisua?
Kirjan joka toinen luku kuvaa kirjailijan oleskelua Torinossa ja joka toinen hänen taustaansa: ei-aina-niin-turvallista lapsuutta Pohjanmaalla ja ei-aina-niin-ongelmatonta pitkää parisuhdetta. Ero puolisosta koskee naiseen yhä, mutta olisiko hänen pitänyt vastoin vakaumustaan taipua miehensä, ystäviensä ja jopa terapeuttinsa suostutteluun ja yrittää tulla raskaaksi? Entäpä, jos lapsen synnyttyä olisikin osoittautunut, ettei naisesta ole äidiksi?
Yksi kirjan teemoista on naisen seksuaalisuus. Kirjan
kertoja rakastaa puolisoaan eikä ole liiton kestäessä koskaan fyysisesti
uskoton, mutta muihin miehiin liittyviä eroottisia fantasioita hänellä on
jatkuvasti. Erityisesti häntä kiihottaa eräs Subaru-mies, vaikka tämä on
selvästikin narsisti eikä edes kulttuurista kiinnostunut.
Latvala on taitava rakentamaan tunnelmaa tarkkaan valittujen
ja osuvien yksityiskohtien ja kielikuvien avulla. Tekstin imuun on
helppo heittäytyä, kokea ripaus kauhua, pohtia suuria kysymyksiä ja nauttia
hieman ironisesta henkilökuvauksesta. Taina Latvalan ja Torinon enkeli
-teoksen kirjailijan välillä lienee joitakin yhtäläisyyksiä, mutta autofiktiosta
ei ole kyse. Onhan ilmaan heitetty jo kysymys siitä, onko naisen kirjoittama autofiktio koskaan yhtä kiinnostavaa kuin miehen...
PS. Emma Virtasalon suunnittelema kansi on hyvin kaunis.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti