BROBERG, MARIA: Veden varjot

Kustantaja: Atena 2021

Alkuteos: Bakvatten

Suomentaja: Tiina Sjelvgren

Veden varjot -romaanin alussa kirjailija kertoo, että vuosia sitten pieni Nilas-poika kuoli ja että Håkan tuntee siitä syyllisyyttä, mutta ei paljasta syitä eikä tilanteita. Asiat selviävät vähitellen kerronnan liikkuessa eri aikatasoissa ja tarjotessa eri henkilöiden näkökulmia tapahtumiin (onneksi lukujen otsikot näyttävät, mistä vuodesta ja kenen ajatuksista kulloinkin on kyse). Tapahtumapaikkana on pieni västerbottenilainen kylä 1930-luvulta 2000-luvun alkupuolelle.

Seitsemäntoistavuotias talollisen poika Assar tapaa vuonna 1938 punatukkaisen naisen, joka kiehtoo häntä ensi silmäyksellä. Kolmekymppinen nainen, Margareta, on juuri muuttanut paikkakunnalle miehensä Hebben kanssa, joka on ottanut vastuun sukutilasta veljen kuoleman jälkeen. Pariskunta on lapseton, mikä aiheuttaa kylällä kuiskailua, etenkin kun Hebbe on vaimoaan paljon vanhempi.

Kuluu kymmenen vuotta. Assar miehistyy, mutta solmii äidin murheeksi vain lyhytaikaisia suhteita. Assarin unelmien kohde nimittäin on yhä Margareta, joka päättää itsevaltaisesti, milloin ja miten edetään. Suhde on toteutuessaan täynnä huikaisevaa onnea ja ahnasta nautintoa, mutta loppuu äkkinäisesti Margaretan vaatimuksesta. Myöhemmin Assar kuulee naisen olevan raskaana – Hebbelle.

Assar on isänsä kuoleman jälkeen ollut vastuussa perheen maatilasta, mutta nyt hän myy lehmät pois, hankkii äidille asunnon Sorselen keskustasta ja muuttaa itse Tukholmaan. Palatessaan viisi vuotta myöhemmin tarkastamaan paikkoja hän näkee Margaretan pienen pojan kanssa ja tajuaa totuuden: hän on Håkanin oikea isä. Tätä asiaa hän ei kuitenkaan voi koskaan paljastaa.

Ja Assariin sattui, kun hän tajusi, että Håkanille Hebbe olisi aina isä… poika halusi olla kuin Hebbe ja tehdä asiat kuin Hebbe eikä sitä saanut ottaa pojalta pois.

Håkan aloittaa oman kertomuksensa vuodesta 1956, jolloin on kuusivuotias. Hebbe on hänelle kaikki kaikessa, vaikka äiti ei pidäkään siitä, miten poika jatkuvasti kulkee miehen mukana tutkimassa metsän saloja ja opettelemassa kalastamaan. Hebben yhtäkkinen kuolema sydänkohtaukseen on hirveä isku pienelle pojalle.

Hebbe näkyi kaikkialla. Kodin takaa alkavassa metsässä, syvällä juurakoiden, jäkälän, marjojen ja petojen keskellä, kostean hajun ja vaimenneiden äänten seassa ja siinä, miten metsä huokaisi kuin Hebben haitari soiton vaiettua… Metsään hän suuntasi tarvitessaan Hebbeä…

Håkanin paha olo kasvaa kasvamistaan hänen varttuessa kohti aikuisuutta. Äidin uusi kumppani ja Nilas-pojan isä Lars on saamelainen poronomistaja, minkä johdosta Håkania aletaan koulussa kutsua lappalaisten rakastajaksi. Se todella kirpaisee ympäristössä, jossa monen mielestä ainoastaan ”kuollut lappalainen on hyvä lappalainen”.

Kodin ilmapiiri käy yhä kireämmäksi. Äiti on yhä enemmän omissa maailmoissaan ja Lars puolestaan viettää yhä pitempiä aikoja tuntureilla porojensa parissa. Vastuu Nilasista jää teini-ikäiselle Håkanille, joka joutuu tinkimään omasta ajastaan ja vapaudestaan, mutta ei silti saa vanhemmilta osakseen samanlaista hellyyttä kuin Nilas. Kaikki kasaantuu kohtalokkaasti, kun Nilas on kuusivuotias.

 …miten häntä kirveli nähdä, millä ylpeydellä Lars katseli Nilasta. Muv tjuevgges mánátje, sanoi Lars lapselle. Valolapseni. Håkanille Larsilla ei ollut lempinimeä.

Kirja on täynnä kaipausta ja katumusta. Mies kaipaa poikaa, jonka isä ei voi olla. Poika suree miestä, joka on ollut hänelle isä. Mies rakastaa naista ja nainen kaipaa miehen läheisyyttä. Nainen potee syyllisyyttä, koska ei osaa olla äiti. Pieni poika tuntee olonsa surulliseksi, pelokkaaksi ja hylätyksi. Isän sydän särkyy pojan menetyksen ja koetun petoksen vuoksi. Mieheksi varttuva poika kantaa syyllisyyttä kaikesta eikä osaa enää sitoutua kehenkään.

Vuonna 2008 neljänkymmenen vuoden takainen mysteeri lopulta ratkeaa ja moni ihmissuhteissaan ja ratkaisuissaan epäonnistunut ihminen saa yllättäen uutta toivoa. Veden varjot on hieno esikoisteos, jossa kaikki toimii. Pienet yksityiskohdat osoittavat, miten harkittu kokonaisuus on kyseessä.

Sorselessa asuva kirjailija, tiedottaja ja kunnallispoliitikko Maria Broberg (s. 1977) on lähtöisin Piteåsta, josta on kotoisin myös arvostettu ruotsalaiskirjailija Karin Smirnoff. Vaikka Brobergin ja Smirnoffin teokset ovat tyyliltään erilaisia, on niille yhteistä ihmisten, luonnon ja tapahtumien realistinen ja samalla koskettavan kaunis kuvaus. Kannattaa lukea!