22.7.2013

BREKKE, JØRGEN: Uneton

Kustantaja: Johnny Kniga 2013
Alkuteos: Drømmeløs
Suomennos: Päivi Kivelä

Jørgen Brekke (s. 1968) on norjalainen journalisti ja kirjailija. Hän asuu Trondheimissa, joka on myös hänen teostensa näyttämönä. Esikoisteos Armon piiri ilmestyi suomeksi 2011 ja tutustutti lukijat komisario Odd Singsakeriin sekä hänen työtovereihinsa.

Uneton -teoksessa liikutaan kahdessa aikatasossa. Vuonna 1767 köyhä trubaduuri säveltää arkkiveisun, jonka avulla uskoo saavuttavansa mainetta ja mammonaa. Kyseessä on surumielinen kehtolaulu, joka kuulemma saa kenet tahansa nukahtamaan ja näkemään kauniita unia. Nuorukainen päätyy kuitenkin murhattuna autiolle rannalle ja Trondheimin poliisimestarilla Nils Bayerilla on edessään melkoinen työ tapauksen selvittämisessä. Bayer on terävä ja intuitiivinen mies, vaikka juokin liikaa ja vastaavasti syö liian vähän. Nuoren miehen kuolema osoittautuu lopulta odotettua suuremmaksi tragediaksi.

Nykyajan eli vuoden 2011 tapahtumaketju alkaa, kun nuori nainen löydetään kuolleena lumesta. Hänen rinnallaan soittorasia soittaa outoa, kiehtovaa sävelmää. Myöhemmin siepataan nuori tyttö ja taas kuullaan tuo tuntematon kehtolaulu. Aivoleikkauksesta toipuva Odd Singsaker on kovilla, etenkin kun kotona nousee esiin yllättäviä ongelmia. Epäluotettava muisti mutkistaa asioita, mutta lopulta löytyy se palanen, jolla kylmähermoinen rikollinen saadaan kiinni.

Välillä hypätään murhaajan ajatuksiin. Hänen lapsuudessaan on tapahtunut traumatisoivia asioita, vaikka hän näennäisesti on jättänyt kaiken taakseen ja menestynyt. Hän kärsii unettomuudesta ja toivoo kehtolaulun avulla saavansa nukkua rauhassa edes hetken. Mutta miksi siepata ja murhata ihmisiä? Ainakin murhaajan päässä surisee kärpänen:

Nyt kallossa asuva kärpänen heräsi kunnolla ja alkoi surrata villisti ympäriinsä. Niin se toisinaan teki. Sitten se alkoi törmäillä tiettyä kohtaa vasten. Pomppi pomppimistaan. Kuin olisi painellut kuumeisesti jotakin. Hän nousi ja antoi kärpäsen ohjata kulkuaan keittiön poikki. Ei tarvinnut kuin seurata sitä. Se vei häntä mukanaan. Pää veti muuta ruumista.

Kärpäsiä riittääkin niin 1700-luvun Trondheimissa kuin nykyajassa, talvisessa kaupungissa. Mitä ne mahtavat symboloida? Teos on taiten rakennettu ja uskottava, juoni pitää otteessaan. Myös kuvaus 1700-luvun Trondheimista vaikuttaa luotettavalta.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti