KINNUNEN, TOMMI: Neljäntienristeys

Kustantaja: WSOY 2014

Kuusamossa 1973 syntynyt Tommi Kinnunen toimii nykyisin Turussa yläkoulun äidinkielen ja kirjallisuuden opettajana. Syksyllä 2012 hän osallistui työväenopiston kirjoittajakurssille, missä muotoutui jo joitakin Neljäntienristeys- teokseen otettuja tekstejä, mutta varsinaisesti ajatus romaanista syntyi keväällä 2013 Kirsti Ellilän vetämällä kurssilla. Siihen asti Kinnunen oli uskonut kirjoittavansa novellikokoelmaa. Jotain novellimaista Neljäntienristeyksessä silti on, sillä se koostuu lyhyistä luvuista ja nopeista tuokiokuvista.

Kirjassa seurataan neljän ihmisen elämäntietä halki vuosien. Ihmiset ovat osittain eri aikakausilta, mutta kuuluvat tavalla tai toisella samaan perheeseen. Ensimmäisenä puhuu pitäjänkätilö Maria, jonka esikuvana on ollut Kinnusen oma isoisoäiti. Itsenäinen ja ronski Maria ei kaipaa miestä vierelleen, vaan kasvattaa tyttärensä yksin ja rakennuttaa kylän komeimman talon yksin. Hän on synnyttäville naisille hellä, mutta isännät saavat kuulla kunniansa. Eletään lestadiolaisseudulla, jossa naisten kuuluu synnyttää:

Yhä uudelleen haurasluiset emännät kaatuvat vuoteille odottamaan yli kymmenennettä lastaa. Huutavat ja kirkuvat, työntävät ja puskevat, pyörtyvät ja huutavat apuun äitejään, siskojaan ja taivaan vaateliasta Jumalaa, kunnes saava syliinsä verisenä kirkuvan tulokkaan.

Seuraava ääni on Marian Lahja-tyttären. Nuorena Lahja oli valmis uhmaamaan rajoja, valmistumaan valokuvaajaksi ja synnyttämään isättömän lapsen. Miksi hänestä tuli myöhemmin niin kova läheisiään kohtaan ja katkera etenkin aviopuolisoaan Onnia kohtaan? Syitä voi etsiä rivien välistä, kunnes seuraavat kertojat paljastavat lisää. Järjestyksessä kolmantena kertojana on Lahjan miniä, Kaarina, jota anoppi ei suostu edes sinuttelemaan niiden neljänkymmenen vuoden aikana jotka asutaan saman katon alla. Samalla kasvaa myös Lahjan ja hänen jälkeläistensä välille kuilu, jota Kaarina ei sovitteluyrityksistään huolimatta onnistu kaventamaan.  Selitys Lahjan käytökselle selviää täysin vasta, kun ääneen pääsee aviomies Onni. Surullinen ja riipaiseva tarina avaa lukijalle myös kirjan prologin, joka on siihen asti kutkuttanut salaperäisyydellään.

Neljäntienristeys on hieno esikoisteos. Henkilökuvat ovat todentuntuisia ja vain syvenevät kertomuksen edetessä. Paljastuu hyviä ja huonoja puolia, hyvässä uskossa ja katkeruuden vallassa tehtyjä vääriä valintoja, anteeksiantoa ja syyllisyyttä. Kirjan yksityiskohdat on mietitty todella viimeisen päälle. Jokaisen kertojan osuus alkaa jollakin virallisella valalla: Marialla se on kätilövala, Lahjalla lottasääntö, Kaarinalla avioliittolupaus ja Onnilla sotilasvala. Lukujen otsakkeena on aina jokin kadunnimi yhdistettynä tapahtumavuoteen, mitä kannattaa seurata. Kadunnimi kuvastaa jollakin tapaa luvun sisältöä, joskus hienovaraisen humoristisesti. Esimerkiksi ”Laukunkantajantie 1944” kertoo perheen valmistautumisesta evakkomatkaan ja ”Huvikuja 1954” rentouttavasta kesämökkielämästä. Lukiessa tulee selattua kirjaa edestakaisin ja verrattua eri henkilöiden kokemuksia samoina ajankohtina. Lukija saa koota palapeliä ja se on hauskaa!