PETTERSEN, SIRI: Odininlapsi

Kustantaja: Jalava 2015

Alkuteos: Odinsbarn

Suomennos: Eeva-Liisa Nyqvist

Graafisena suunnittelijana kirjailijantyönsä ohella työskentelevä norjalainen Siri Pettersen (s. 1971) osui todelliseen kultasuoneen Korpinkehät-fantasiasarjallaan. Kuuleman mukaan fanit maalaavat kirjojen päähenkilöistä muotokuvia, suunnittelevat Korpinkehät-aiheisia koruja ja astioita, leipovat Korpinkehät-kuppikakkuja, ottavat Korpinkehät-tatuointeja ja ovat kehittäneet kirjan logoa muistuttavan jooga-asennonkin. Pettersenin kirjat ovat saaneet hyvän vastaanoton myös kriitikoilta, palkintojakin on tullut. Trilogian ensimmäinen osa Odinsbarn voitti vuonna 2014 Fabel-palkinnon, joka myönnetään parhaalle norjalaiselle fantasiateokselle, ja toinen osa Råta sai äskettäin Bokhandler-palkinnon.

Odininlapsen alkuomistus kertoo sen tarkoitusperistä paljon:

..sinulle, joka aina luit kirjoja, joista muut eivät olleet kuulleetkaan. Sinulle, kummajaiselle, joka aina istuit luokan perällä. Sinulle, joka kasvoit pimeässä kellarissa, jossa nopanheitto määräsi kohtalot. Sinulle, joka yhä naamioidut. Sinulle, joka et koskaan sopinut joukkoon, sinulle, joka usein tunsit olevasi väärässä ajassa ja paikassa.

Kaikilla Yminmaan asukkailla on häntä ja kyky syleillä eli vetää maasta Mahtia itseensä. Hirka-tyttö on hännätön ja maasokea, mutta vasta 15-vuotiaana hänelle selviää syy: hän on toisesta maailmasta saapunut ihminen, odininlapsi, jonka koskettaminen saattaa tartuttaa muihin tautia ja mätää. Kiellettyjen yrttien kaupustelija löysi hänet parin päivän ikäisenä muinaisesta kivikehästä ja piti siitä lähtien turvassa. Nyt 15-vuotiaan Hirkan pitäisi osallistua Mahtia testaavaan Riittiin, mutta onko hänellä onnistumisen mahdollisuuksia?  Mitä tapahtuu, jos hän paljastuu? Mitä merkitystä korpeilla, pyhillä linnuilla, on Hirkan tarinassa? Entä nuorella sankarilla Rimellä, jota kohtaan Hirka tuntee suurta mielenkiintoa?

Henkilöhahmot ovat mielenkiintoisia ja monet varmaan kasvavat vielä tarinan edetessä. Keskeisin hahmo on Hirka, joka joutuu erilaisuutensa vuoksi jatkuvasti uhkaaviin tilanteisiin. Ajoittain hän on tyypillinen teini, joka uskoo olevansa syynä kaikkeen mahdolliseen ja mahdottomaan, vaikka taustalla vaikuttaisivat ihan muut tekijät. Toisaalta Hirka on totuutta etsiessään neuvokas ja rämäpäisyyteen asti rohkea. Mielenkiintoisia ovat kuvaukset Hirkan tavoista käyttää yrttejä sairaiden ja loukkaantuneiden parantamisessa – magiaa ja loitsuja hän ei tarvitse.

Korpinkehät-sarjan maailma muistuttaa vanhojen pohjoismaisten myyttien ja saagojen maailmaa, mutta on silti siitä kaukana. Fantasian muodossa se käsittelee monia nykyajassa tärkeitä ja kipeitä asioita. Erilaisuus herättää silmitöntä pelkoa ja kaikkeen tuntemattomaan liitetään miltei naurettavia kauhukuvia. Valtaan pyritään ja vallasta pidetään kiinni keinolla millä hyvällä, oma minä nostetaan muita tärkeämmäksi. Ihmisille (ja ihmisenkaltaisille olennoille) ominaista tarvetta uskoa johonkin omaa itseä suurempaan käytetään kyynisesti hyväksi.

Kirjassa tulee vastaan paljon yminmaalaisia sanoja käsitteitä, joita ei mitenkään selitellä tai tulkita. Ne avautuvat lukijalle vähitellen – jos avautuvat. Harmittavinta on kirjoitusvirheiden luvattoman suuri määrä, vaikka eipä sekään vie Odininlapsen viehätystä ja imua. Vauhdikas seikkailukertomus sopii yläasteikäiselle (joka jaksaa lukea yli 600-sivuista opusta), mutta kiinnostaa fantasiasta pitävää aikuistakin. Tekstistä voi löytää syvällistä elämänfilosofiaa:

Kaikki kuolevat. Sillä ei ole väliä. Kaikki kuolee yhtä varmasti kuin elää. Se ei ole tärkeää, Hirka. Meidät hajotetaan osiin ja kootaan uudelleen kuin uusiksi. Sinä olet taivas, maa, vesi ja tuli. Elävä ja kuollut.

PS. Kirjan kansi on oudon kiehtova, yhtä aikaa hienostunut ja vastenmielinen. Herättää huomiota.