18.4.2016

WINMAN, SARAH: Merenneidon vuosi

Kustantaja: Tammi 2016
Alkuteos: The Year of Marvellous Ways
Suomennos: Aleksi Milonoff

Sarah Winman (s. 1964) on brittiläinen näyttelijä ja kirjailija. Esikoisteos Kani nimeltä Jumala nousi vuonna 2011 kansainväliseksi menestysteokseksi ja voitti lukuisia palkintoja. Merenneidon vuosi on Winmanin toinen romaani.

Vuonna 1947 Marvellous Ways on lähes yhdeksänkymmentävuotias, itseoppinut kätilö ja parantaja hylätyssä cornwallilaisessa merenrantakylässä. Hänen väitetään olevan merenneidon tytär ja siksi hieman arjesta irrallaan. Unet kertovat hänelle asioita ja juuri nyt uni on käskenyt häntä olemaan valmiina. Pian Marvellousin hoivassa onkin nuori Francis Drake, toisessa maailmansodassa taistellut ja sieluunsa haavan saanut mies. Hoitokeinoina ovat muhennokset, työnteko ja Marvellousin kertomukset elämästään ja kolmesta suuresta rakkaudestaan. Näin syntyy odottamatta syvä ystävyys, joka auttaa nuorta miestä jatkamaan elämäänsä uusin voimin – ja vanhusta kohtaamaan lähestyvän kuoleman rauhallisin mielin.

Merenneidon vuosi on fantasiaa, satu jossa merenneitoja todella on olemassa. On siinä toki realistisiakin piirteitä. Realismia ovat sodan hävittämät kaupungit ja murtuneet ihmiset. Realismia ovat hylätyt kylät, sortuvat kaivokset ja uppoavat laivat. Realismia ovat vanhuus, yksinäisyys ja muistojen katoaminen. Silti päällimmäisin tunne kirjasta on lempeä leijuminen unen, taikuuden ja kohtalon varassa. Jopa leivän leipomiseen sisältyy jonkinlaista taikaa. Kirjan kieli on kaunista ja runollista. Paikoin teksti tuntuu liiankin ylipursuavalta, mutta parhaimmillaan sen kuvaamat asiat miltei kuulee, näkee, haistaa ja tuntee.

Auringonvalo osui maatuvan vesiheinän ruskeaan vaahtoon, jonka tuoksu oli vahva ja musertava kuin naisen myskin. Drake tappoi paarman, joka oli täynnä hänen vertaan. Hän katsoi, miten katkaravut nakuttivat kohti varjoa. Kesä oli niin heleä että se hyrisi.

PS. Miksi osa nimistä on suomennettu, muttei esimerkiksi päähenkilön nimeä Marvellous Ways? Wilfred Vieno ja Rauha Rundle tuntuvat tekstissä nyt jotenkin lapsellisilta.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti