MEHR, MARISSA: Rusalka : kuiskaajan muotokuva

Kustantaja: Siltala 2021

Huhtikuussa 2010 kuusikymppinen arvostettu kapellimestari Gerard Monti saa kutsun hautajaisiin. Outoa kyllä, kutsun lähettäjä ja allekirjoittaja Anna on sama henkilö, jonka hautajaisista on kyse. Onko kyseessä pila? Gerard ei ole tavannut Annaa kymmeneen vuoteen, mutta muistaa kyllä naisen erikoislaatuisuuden.

Gerard lähtee omaksikin yllätyksekseen Brysselistä matkaan kohti Riiaa, vaikka hänen pitäisi panostaa täysillä Rusalka-oopperan pian alkaviin harjoituksiin. Matkasta tulee hankala, sillä Euroopan liikenne on kaaoksessa Islannissa purkautuvan tulivuoren takia. Raideliikenteessä vanhentunutkin kalusto on otettu käyttöön, mikä ahdistaa hygienian suhteen miltei neuroottisen tarkkaa Gerardia.

Gerardin reitti vie oikukkaasti pitkin Keski-Eurooppaa. Hänellä olisi yllin kyllin aikaa tutkia Rusalkan partituuria, mutta ajatukset kertaavatkin joko omaa laskujohteista uraa tai lyhyttä tuttavuutta Annan kanssa. Määrätietoisen ja röyhkeän Annan. Välttelevän ja omapäisen Annan. Kiehtovan ja ikimuistoisen Annan.

Parhaiten Gerard muistaa Annan kiukun, jos häneen viitattiin ”itätyttönä”. Gerardin on rehellisyyden nimissä myönnettävä omat ennakkoluulonsa ja omahyväisyytensä tässä asiassa – hän on tottunut pitämään entistä Itä-Eurooppaa jotenkin säälittävämpänä ja huonompana kuin länttä. Voiko hän kuitenkaan luokitella kuutta kieltä hallitsevaa oopperakuiskaajaa toisen luokan kansalaiseksi?

Kun asui musiikissa ei ollut niinkään väliä, missä kohtaa leveys- ja pituusasteita sijaitsi. Hän oli liikkunut tuulen lailla ympäri Euroopan, työstä ja kaupungista toiseen. Oli se ja sama, minne oli rekisteröitynyt. Se oli vain osoite, ei identiteetti. Ainakaan sen ei pitänyt olla.

Gerardin matkaan limittyy Annan näkökulma. Anna on aina tuntenut outoa yhteyttä rusalkoihin eli vedenneitoihin: omat epämuotoiset jalat, Antonín Dvořákin ooppera Rusalka, rusalkaa esittävä maalaus taidemuseossa (ehkä Anna Vinogradova)… Muuttaessaan idästä länteen hän on kuin vedestä maalle siirtynyt vedenneito, josta jokainen näkee, että hän on toisenlainen. Kuiskaajanakin hän on pinnan alla piilossa, näkymättömänä kuin henkiolento ja silti pitämässä langat käsissään.

Kun vedenneito tahtoo muuttua ihmiseksi, hän joutuu luopumaan äänestään. Niin käy lopulta Annallekin, jolta syöpä vie äänen. Valmistautuessaan kuolemaan Anna muistelee mennyttä, mutta Gerardille niissä muistoissa ei juuri ole sijaa – vain nuiva maininta ”yhdestä kapellimestarista”. Tärkeintä Annalle on aina ollut vapaus muovata itse elämäänsä.

Sitten tapahtuu jotain selittämätöntä: Anna paranee täysin! Hän ei kuitenkaan tunne riemua saatuaan lisää elinaikaa. Ei, hän tuntee itsensä huijatuksi! Hän masentuu, sulkeutuu itseensä, torjuu läheisensä, pakenee kaikkia piristysyrityksiä. Mehr kuvaa tarkkavaistoisesti ja kauniisti Annan sisimmässä risteileviä tunteita.

Aika joka ennen oli niin kiltisti kulkenut uomaansa järkähtämättömänä, välillä kiihdyttäen ja välillä hidastaen tahtiaan, oli nyt pysähtynyt täysin. Tai ei pysähtynyt, vaan jonkinlaisella yliajalla – siltä Annasta tuntui… Anna lakkasi näkemästä elämää ja huomasi vain kuoleman: sen luvattoman poissaolon. Hän oli hämmentynyt ja surullinen, kunnes hänessä puhkesi viha. Päällimmäisenä oli tunne, että häntä oli huijattu pahemman kerran.

Annan yhteys vedenneitoihin on selkeä ja jollakin lailla ymmärrettävä, mutta miksi Mehr alkaa yhdistää häntä myös kissoihin? Koska kissa on itsenäinen oman tiensä kulkija? Koska kissalla on yhdeksän elämää? Koska kissa on salaperäinen eläin, joka liitetään myös noituuteen? Tulkinnat sopisivat kirjan maagista realismia lähenevään tyyliin.

Mehr tuntee klassisen musiikin maailman ja kirjoittaa siitä tavalla, jota on helppo lukea ja ymmärtää. Kerronta on koko ajan tasaista ja saa aikaan tunteen kuin kaikkea katsottaisiin jotenkin vaimennettuna tai tässä tapauksessa ehkä veden alta. Gerard ja Anna ovat mielenkiintoisia hahmoja – eivät aina mukavia, mutta silti ihmisiä, joiden toivoisi saavuttavan mielenrauhan ja löytävän tulevaisuutensa kannalta oikeat ratkaisut.