FRENCH, TANA: Pimennossa

Kustantaja: WSOY 2022

Alkuteos: In the Woods

Suomennos: Natasha Vilokkinen

Ennen kuin alatte lukea tarinaani kerron siis nämä kaksi asiaa: Minä janoan totuutta. Ja minä valehtelen.

Knocknareessa Dublinin lähellä tapahtuu 14. elokuuta 1984 jotain outoa. Kolme kaksitoistavuotiasta ystävystä menee metsään, jonka tuntee kuin omat taskunsa, mutta vain yksi heistä, Adam Ryan, löytyy myöhemmin katatonisessa tilassa, kengät veressä ja muistinsa menettäneenä. Kahta muuta ei löydetä koskaan. Adamin vanhemmat lähettävät pojan oitis pahoja puheita pakoon Englantiin sisäoppilaitokseen.

Lähes kaksikymmentä vuotta myöhemmin Adam on jälleen Dublinissa, missä on päässyt rikostutkijaksi murharyhmään. Hän on vaihtanut etunimensä Robiksi, koska ei halua tulla yhdistetyksi vuoden 1984 tapahtumiin, ja pitänyt taustansa salassa myös esimiehiltään. Työparikseen Rob saa nuoren naisen, Cassie Maddoxin. Näiden kahden välille syntyy toverillinen ja lämmin suhde, johon sisältyy toisaalta miltei kakaramaista kujeilua ja toisaalta lempeää huolenpitoa.

Tytöt, joista haaveilen, ovat lempeitä, he istuvat kaihoisina korkeiden ikkunoiden ääressä tai laulavat suloisia vanhoja lauluja pianon säestyksellä pitkät hiukset lainehtien, herkkinä kuin omenankukat. Mutta tyttö, joka astelee rinnallasi taisteluun ja suojaa selustan, on tyystin eri asia; hän aiheuttaa väristyksiä.

Sitten Robin ja Cassien tutkittavaksi tulee Konocknareessa tapahtunut kaksitoistavuotiaan Katy Devlinin murha. Koko seutukunnan ylpeys, kuninkaalliseen balettikouluun Englantiin hyväksytty Katy, löytyy vanhan metsän lähellä sijaitsevilta arkeologisilta kaivauksilta aseteltuna muinaishistorialliselle uhrikivelle. Voiko Katyn kuolemalla olla jotain yhteyttä ratkaisematta jääneisiin vanhoihin katoamisiin? Onko molempien tapausten takana jokin uskonnollinen kultti?

Periaatteessa Robin ei pitäisi lainkaan olla tutkinnassa mukana, mutta hän uskoo, ettei Katyn murha liity mitenkään hänen omaan menneisyyteensä. Eivätkö epäilyttävämpiä ole esimerkiksi tiedot vireillä olevasta moottoritiehankkeesta, jossa tie kulkisi juuri arkeologisten kaivausten kohdalta. Suuret maa-alueet ovat vaihtaneet yhtäkkiä omistajaa, myös aiemmin myyntikiellossa olleet. Lisäksi tien rakentamista vastustavan Moottoritie muualle -kampanjan vetäjä Jonathan Devlin eli Katyn isä on saanut useita nimettömiä uhkaussoittoja.

Toisaalta itse Devlinin perheessä kaikki ei tunnu olevan kohdallaan. Kuka on omituisen ilmapiirin takana: väkivaltaiseksi väitetty isä, omiin maailmoihinsa vetäytynyt äiti, pikkuäidin roolin ottanut Rosalind, erityislapsi Jessica vai kotoa kohta lähtevä Katy?

Suuri määrä poliiseja ahertaa ja tutkii keräämäänsä aineistoa yhä uudestaan, mutta jokainen lupaava johtolanka tuntuu johtavan pelkkään turhautumiseen. Yksityiskohtien paljouden takia kokonaisuus jää piiloon myös lukijalta.

Viikot olivat täpötäynnä pieniä asioita, jotka sillä hetkellä tuntuivat merkityksettömiltä ja toisiinsa kuulumattomilta, niin kuin esinekokoelma jossakin eriskummallisessa seurapelissä: kasvot, lauseet, olohuoneet, puhelut, kaikki sulautuivat yhdeksi sekavaksi strobovalon välkkeeksi. Vasta paljon myöhemmin, jälkiviisauden ankean kylmässä valossa, nuo pienet asiat nousivat esiin, järjestäytyivät uudelleen ja solahtivat siististi paikoilleen muodostamaan kuviot, jotka meidän olisi kuulunut nähdä alusta pitäen.

Murhatutkinnan ollessa käynnissä Rob uskaltautuu ensimmäistä kertaa yrittämään parinkymmenen vuoden takaisten hetkien kaivamista muistin kätköistä. Joitakin asioita palaakin mieleen: riehakas riemu ystävysten mitätöidessä aikuisten petollisia suunnitelmia, metsän ylenpalttinen voima ja vapaus – mutta myös häivähdys jostakin pelottavasta. Rob on muistavinaan ilkkuvan naurun, joka ei ehkä tullut inhimillisen olennon suusta.

Metsä ei ollut ikinä ollut niin rehevä tai kesytön. Lehdet heijastelivat auringonsäteitä kuin ilotulitusväkkärät, ja värit olivat niin kirkkaat, että niillä olisi voinut elää, hedelmällisen maan tuoksu oli voimistunut yhtä huumaavaksi kuin ehtoollisviini. Kiisimme läpi hyrisevien itikkapilvien, loikimme yli ojien ja lahojen puunrunkojen, oksat virtasivat ympärillämme kuin vesi, pääskyset sirkustelivat polkumme yllä, ja vannon, että vierellämme juoksi puiden lomassa kolme kaurista samaa tahtia.

Tässä vaiheessa on selvää, ettei Rob pysty käsittelemään tilannetta. Henkisen romahduksen partaalla hän tekee niin monta kohtalokasta virhettä sekä työssään että yksityiselämässään, ettei edes uskollinen ja urhea Cassie onnistu enää suojelemaan ystäväänsä. Tosin juuri Rob oivaltaa, kuka on murhaaja – vai oivaltaako sittenkään?

Pimennossa on ensimmäinen osa Tana Frenchin kirjoittamasta Dublinin murhat -dekkarisarjasta, josta on alkukielellä ilmestynyt jo kuusi osaa. Pimennossa on mielenkiintoinen yhdistelmä trilleriä ja psykologista romaania, mutta olisi hyötynyt pienestä tiivistämisestä. Nautittavaksi sen tekevät kauniit lauseet, hyvä henkilökuvaus ja tietynlainen salaperäisyys ja yllätyksellisyys. Kirjasta on tehty tv-sarja.