Kustantaja: S&S 2023
Alkuteos: Fight Night
Suomennos: Kaisa Kattelus
Vuonna 2021 suomeksi ilmestyneessä teoksessaan Naiset
puhuvat Miriam Toews kuvasi bolivialaista mennoniittasiirtokuntaa, josta osa
naisista pakeni jouduttuaan yhteisön miesten hyväksikäyttämiksi. Teoksessa Pidä
puolesi, Swiv! Toews kertoo Elvirasta ja tämän ystävistä, jotka nuorina
elivät mennoniittayhteisössä Kanadan maaseudulla, mutta asuvat nyt Torontossa.
Tosin he yhä käyttävät vanhanaikaisia alasaksilaisia lausahduksia, joita Elviran
tyttärentytär luulee salakieleksi. Na oba!
Tarinan alkaessa Elvira-mummi on muuttanut tyttärensä
Mooshien luokse, koska on jo iäkäs ja kärsii moninaisista vaivoista. Reuman ja
sydänsairauden vuoksi hänen liikkumisensa on lähinnä hengästynyttä laahustusta,
synnynnäisesti huonoon kuuloon ei kuulolaitekaan tunnu enää auttavan ja nesteenpoistolääke
aiheuttaa hätäisiä ongelmatilanteita. Mummi elää kuitenkin täysillä ja kuittaa
kipunsa ja vaivansa makealla naurulla suostumatta synkistelemään. Ilo on
vastarintaa!
Taisteleminen merkitsee eri ihmisille eri asioita. Itse
tietää minkä puolesta on taisteltava. Mummi sanoi että taisteleminen voi olla
rauhan rakentamista. Se sanoi että joskus mennään eteenpäin katsomalla
taaksepäin ja joskus taas eteneminen voi tarkoittaa että tietää milloin pitää
pysähtyä.
Toki mummilla on aihetta itkuunkin. Hän ikävöi sisartaan, jonka
sairautta lääkärit eivät pystyneet parantamaan. Hän kaipaa miestään ja
Momo-tytärtään, jotka pitkään taistelivat mielenterveysongelmiensa kanssa,
kunnes eivät enää jaksaneet. Kumpikin teki itsemurhan polvistumalla raiteille lähestyvän
junan eteen. Torontossa Elviran ystävien piiri pienenee vauhdilla.
Mooshie on toista maata: hän syntyi kiukkuisena ja on
kiukkuisena pysynyt. Nyt hän odottaa Gord-vauvaa ja on tavallista
ailahtelevampi joutuessaan kantamaan taloudellista vastuuta perheestä
aviopuolison kadottua teille tietymättömille. Mooshie on ammatiltaan näyttelijä
ja on uransa aikana kokenut asioita, joihin #metoo-liikkeellä olisi paljon
sanottavaa. Myönteistä kerrottavaa ei ole näytelmän harjoituksista
nytkään.
Äiti inhoaa melkein kaikkea. Mummi sanoo ettei tajua,
miten äiti on onnistunut vaahtoamisensa lomassa panemaan Gordin alulle. Mummin
mielestä äidin hedelmöittäminen on melkein sama kuin hiippailisi
toiminnassa olevan tulivuoren reunalla siinä uskossa että se on sammunut. Mummi
sanoo, että äiti tekee tunnetyöt koko perheen puolesta, kokee kaikki tunteet
kymmenkertaisina niin että me muut voidaan toimia normaalisti.
Kolmatta sukupolvea tässä naisten perheessä edustaa
yhdeksänvuotias Swiv, joka kirjoittaa tapahtumista isälleen puhutellen tätä
sanalla ”sinä” - tosin puhuttelu esiintyy tekstissä niin harvoin, että siitä joka
kerta hieman hämmästyy. Swivin kohdallaan tarina alkaa tilanteesta, jossa hän
on saanut väliaikaiset potkut koulusta tapeltuaan liian hanakasti paikasta
koulupihan kukkulan kuninkaana. Tämä on kylläkin mummin syytä:
… se sanoi, että joskus ihmisiä vain pitää motata
elleivät ne muuten lopeta kiusaamista, mutta vasta sitten kun on yrittänyt yli
kymmenen kertaa puhumalla eivätkä ne ole sittenkään jättäneet rauhaan, eikä
enää koskaan sen jälkeen kun on täyttänyt kymmenen tai yksitoista.
Laiskottelemaan Swiv ei pääse kotonakaan, sillä mummi
antaa hänelle tehtäviä omaan persoonalliseen tyyliinsä. Swivin pitää
esimerkiksi laskea, milloin puoli senttiä vuodessa lyhenevä mummi ja viitisen senttiä
kasvava Swiv ovat samanmittaisia. Tyttö myös auttaa mummia peseytymään ja
ottamaan lääkkeensä ja poimii lattialta tämän pudottamat pillerit, paristot,
pastat ja palapelinosat.
Swivin ajatukset ovat joskus kypsempiä kuin
yhdeksänvuotiaalta odottaisi. Ehkä tämä johtuu siitä, että hän on nuoresta asti
joutunut ottamaan perheessä paljon vastuuta tai siitä, että hän on viettänyt
aikansa lähinnä aikuisten parissa. Huoliakin Swivillä on. Kuoleeko mummi?
Menettääkö äiti järkensä ja päätyy isänsä ja siskonsa tavoin itsemurhaan? Miten
käy vielä syntymättömän Gord-vauvan? Mummin kyky ymmärtää ja lohduttaa tyttöä on
kuvattu kauniisti.
Ajoittain Swiv nolosteleekin mummiaan ja äitiään ja
ihmettelee, miksi hänen perheensä ei pysty toimimaan normaalien ihmisten
tavoin. Mummi ja äiti nimittäin puhuvat julkisilla paikoilla kovaan ääneen jopa
suolen toiminnasta ja seksistä. ja ottavat estottomasti kontaktia muihin
ihmisiin. Etenkin mummi on avoimen kiinnostunut ihmisistä, tutustuu näihin
nopeasti ja saa kaikkialla auliisti apua.
Sitten Swiv saa kokea seikkailun, sillä hän pääsee mummin
mukana Kaliforniaan tapaamaan sukulaisiaan. Suvun ominaislaatuun kuuluvasti
matkaan sisältyy monenlaista hässäkkää, mutta myös hiljaista haikeutta. Lukija
on kyllä alusta asti varautunut siihen, että kirjan lopussa tapahtuu jotain
sydäntä riipaisevaa, ja jännittääkin lähinnä sitä, ennättääkö mummi vielä
tapaamaan uuden lapsenlapsensa. Toewsin hienovarainen ote kantaa lempeästi
loppuun saakka.
Pidä puolesi, Swiv! -teoksessa on paljon huumoria,
joka ajoittain repeää absurdiksi tilannekomiikaksi, mutta iloon kietoutuneena on
myös tummempia sävyjä. Kirjan naiset ovat joutuneet kokemaan elämässään
vaikeuksia antamatta niiden kuitenkaan lamaannuttaa. He ovat sisukkaita,
omapäisiä ja rakastettavia naisia, joista kertova kirja kannattaa kyllä lukea.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti