KINGSOLVER, BARBARA: Demon Copperhead

Kustantaja: Gummerus 2025

Alkuteos: Demon Copperhead (2022)

Suomennos: Antero Tiittula

Barbara Kingsolverin teos Demon Copperhead on tuore tulkinta Charles Dickensin klassikkoromaanista David Copperfield. Se sijoittuu Virginian Appalakeille ajanjaksoon, joka alkaa 1980-luvulta ja ulottuu 2000-luvun alkuvuosille. Dickensin tavoin myös Kingsolver käsittelee omaan aikaansa liittyviä suuria yhteiskunnallisia ongelmia. Juonenkäänteet noudattavat paljolti esikuvaansa ja monet henkilötkin ovat tunnistettavissa.

Demon Copperhead-romaanin kertoja on oikeasti nimeltään Damon Fields, mutta koulussa etunimi muuttuu vain yhtä kirjainta vaihtamalla ja lisänimi puolestaan juontaa pojan kuparinpunaisista hiuksista. Pojan äiti on kahdeksantoistavuotias narkkari, joka lapsensa syntymähetkellä on ”poissa pelistä”. Onneksi naapuri osuu paikalle, sillä vastasyntynyt on jumissa sikiökalvonsa sisällä.

Rouva Peggotin mukaan pussisyntymään liittyy yksi onnekas puoli: se on Jumalan lupaus, että et ikinä huku. Nimenomaisesti. Saatat kyllä vetää överit, rusentua rattiin ja kärventyä kuskinpenkille tai vaikka posauttaa aivosi pellolle, mutta se yksi paikka, missä et vedä viimeistä henkäystä, on veden alla. Kiitos, Jeesus.

Demon joutuu jo varhaisessa vaiheessa ottamaan vastuuta äidistään. Naapurissa asuvan Peggotin pariskunnan ansiosta hänen lapsuutensa kuitenkin on melko huoletonta. Kun äiti kuolee yliannostukseen Demonin ollessa kymmenvuotias, poika toivoo pääsevänsä Peggotien kasvatiksi tai adoptiolapseksi, mutta näillä on liikaa tekemistä jo omissakin jälkeläisissään.

Demonin kohtalona on joutua vaihtuviin sijaiskoteihin. Hän on ilmaista työvoimaa, joka laitetaan raatamaan epäinhimillisissä oloissa tupakkapellolle tai lajittelemaan jätteitä. Koskaan hän ei tunne itseään kylläiseksi. Koskaan hänellä ei ole lämmin. Silloin kun Demon pääsee osallistumaan koulunkäyntiin, häntä kohdellaan likaisena luuserina, jonka kanssa kukaan ei halua samaan joukkueeseen.

Lopulta Demon kyllästyy tilanteeseen ja lähtee etsimään isänsä äitiä, jonka nimen ja mahdollisen asuinpaikan on kuullut äidiltään. Nuorta liftaajaa eivät kaikki kohtele hyvin eikä miehiä vihaava isoäitikään ota pojanpoikaansa avosylin vastaan. Suvun kunnian vuoksi Demonille kuitenkin järjestetään koulupaikka tutussa Leen piirikunnassa ja majoitus peräti futisjoukkueen valmentajan kotona.

Pari seuraavaa vuotta ovat Demonin elämän kulta-aikaa. Ensinnäkin Demonista tulee kookkaan vartensa ja synnynnäisen pelisilmänsä ansiosta koulun futisjoukkueen tähti, jolle povataan suurenmoista tulevaisuutta. Toiseksi hän saa kehittää piirtäjänlahjojaan ja opetella pilapiirrosten ja sarjakuvien kehittelyä. Eräs Demonin taustasta tietävä opettaja kehuu:

Sinä olet lannistumaton… Se tarkoittaa vahvaa. Kaikki odotukset ylittävää… Tiedätkö, joskus sitä kuulee sellaisista ihmetapauksista, missä auto menee kolarissa täysin ruttuun. Mutta sitten kuljettaja käveleekin elävänä ulos. Tarkoitan että sinä olet tuo kuljettaja.

Kauden loppupuolella Demonin polvi vaurioituu, mutta hän jatkaa silti pelaamista erikoisvahvojen opioidien avulla. Seuraa riippuvuus pillereistä, joita Demon hankkii lääkärin ylläpitämältä "klinikalta" niin kauan kuin rahat riittävät. Vasta parin läheisen ihmisen kuolema herättää Demonissa riittävän voimakkaan halun lähteä vieroitukseen. Ehkäpä yhtenä kannustimena toimii lapsuusajoista asti elänyt haave päästä katsomaan merta.

Appalakkien asukkaista – punaniskoista, junteista, landepaukuista ja pontikankeittäjistä – oli vielä vuosituhannen vaihteessa tapana veistellä vitsejä muualla Amerikassa. Kotiseutunsa luonnonrikkauksista asukkaat eivät hyötyneet mitään, sillä suuryhtiöt veivät metsät vuorilta ja hiilen maasta. Asukkaille jäivät köyhyys ja työperäiset taudit, joiden lievittämiseen lääkefirmat tarjosivat oksikodonia. Syntyi opioidikriisi.

Ei kunnon koulutusta, hän sanoi. Ei mahdollisuutta tulla hyväksi missään, jossa pitäisi käyttää omia lahjoja. Ei tulevaisuutta. Sen kaiken ne ovat vieneet meiltä, ja tilalle on annettu välineet, joilla me saadaan pää sekaisin, toiveena että me tapetaan toisemme ennen kuin tajutaan, että oikeat kusipäät ovat tuhannen kilometrin päässä täältä.

Demonin kertojanääni on ironinen, mutta huokuu silti myötätuntoa niitä köyhiä, kouluttamattomia ja luottavaisia kohtaan, joita valta-asemassa olevat petkuttavat ja kohtelevat epäoikeudenmukaisesti. Henkilögalleria on laaja, mutta kaikkien kohtalot selvitetään johdonmukaisesti vähän kerrassaan. Dickensin esikuvaa noudattaen pahoja odottaa aikanaan surkea loppu ja hyviä valoisampi tulevaisuus.

Biologi ja kirjailija Barbara Kingsolver (s. 1955) asuu perheensä kanssa Appalakkien vuoristoseudulla, joten hän on hyvin perehtynyt alueen ongelmiin. Hän on kirjoittanut novelleja, esseitä, runoja ja tietokirjoja sekä yhdeksän romaania, joista on suomennettu Myrkkypuun siemen (1999), Täyttymysten kesä (2021) ja Demon Copperhead (2025). Vuonna 2023 Kingsolver sai kaunokirjallisuuden Pulitzer-palkinnon teoksesta Demon Copperhead.