HISLOP, VICTORIA: Ne, joita emme unohda

Kustantaja: Bazar 2021

Alkuteos: Those Who Are Loved

Suomennos: Laura Jänisniemi

Themis Stavridis täyttää yhdeksänkymmentä vuotta ja päättää vihdoin paljastaa läheisimmille lapsenlapsilleen elämäänsä ja perheeseensä liittyviä asioita, joita kukaan muu tuskin enää tietää tai muistaa. Hänen muistelmansa kattavat Kreikan lähihistoriaa vuodesta 1930 aina vuoteen 2016 asti.

Themisin varhaisimmat muistikuvat liittyvät äidin perimään vanhaan taloon. Nelivuotias Themis on yksin kotona, kun pahasti rappeutunut talo romahtaa, ja tyttö pelastuu vain täpärästi. Isän äiti, kyría Koralis majoittaa perheen luokseen ja ottaa lopulta vastuun myös lasten holhoojana, kun hermoheikko äiti joutuu hoitolaitokseen ja isä muuttaa Amerikkaan. Lapsia on neljä: pojat Thanasis ja Panos sekä tyttäret Margarita ja Themis.

Lasten varttuessa syntyy kaksi keskenään katkerasti riitelevää rintamaa. Thanasis ja Margarita ovat oikeistolaisen hallituksen kannattajia, Eurooppaa valloittamaan lähteneille natseille myötämielisiä ja vihamielisiä pakolaisia kohtaan. Panos ja Themis taas ovat köyhien ja sorrettujen puolella ja kritisoivat sekä Kreikan hallitusta että Saksaa. 

Vuonna 1941 Saksan joukot vyöryvät Kreikkaan ja Ateena antautuu taisteluitta. Thanasis ja Margarita veljeilevät saksalaisten kanssa, mutta Panos liittyy vastarintaliikkeeseen, jota myös Themis auttaa parhaansa mukaan. Miehittäjät ajavat maan kurjuuteen. Ihmisiä nääntyy nälkään, näiden joukossa Themisin paras ystävä Fotini.

Pelkästään Ateenassa oli viime kuukausina kuollut aliravitsemukseen lähes viisikymmentä tuhatta ihmistä. Pakkanen ja elintarvikepula olivat tappava yhdistelmä. Jotkut lapset etsivät elämänsä viimeisinä hetkinä ruokaa tai makasivat täitä kuhisten kadulla niin heikkoina, etteivät kyenneet liikkumaan. He olivat niin tavallinen näky, että ihmiset vain astuivat heidän ylitseen ja jatkoivat matkaa.

Saksalaisten vetäydyttyä oikeiston ja vasemmiston välinen taistelu jatkuu yhä. Panos liittyy Pohjois-Kreikassa valtaa pitäviin kommunistijoukkoihin ja myöhemmin myös Themis kokee velvollisuudekseen lähteä mukaan. Hänen kokemuksensa kommunistisotilaana ja myöhemmin hallituksen armeijan vankina osoittavat, että valtaa pitävien julmuus ja kostonhimo voitettuja kohtaan ovat aatteesta riippumatta aina yhtä ylimitoitettuja.

”Valitettavasti jokainen teistä on poikennut naiselle luontaisesti kuuluvasta käytöksestä… Mutta olette onnekkaita. Tällä saarella voimme auttaa teidät takaisin oikealle tielle. Opitte ymmärtämään virheenne ja katumaan tekojanne. Älkää ajatelko tätä paikkaa vankilana vaan parannuksentekopaikkana.”

Themis on vaikeassa valintatilanteessa: säilyttääkö kommunistinen identiteetti huolimatta siitä koituvista seuraamuksista vai allekirjoittaa katumusilmoitus ja pelastaa itsensä lisäksi myös maailman tärkein henkilö – vaikka silloin pettäisikin aatteen, johon yhä uskoo. Rakkaus voittaa. Themis palaa kotiin.

Tulevat vuodet Themis vaikenee visusti poliittisista näkemyksistään. Oikeistodiktatuuri hallitsee Kreikkaa vielä pitkään, mutta lopulta odotus palkitaan. Järjestetään ensimmäiset vapaat vaalit. Säädetään laki, jossa sisällissotaa ei enää kutsuta ”rosvosodaksi” vaan hallituksen armeijan ja kommunistisen armeijan väliseksi sodaksi. Poltetaan kommunisteista ja vangeista kootut kansiot. Themisin perheessä vallitsee vihdoinkin rauha.

Hislopin sujuvasti etenevä ja tapahtumiltaan uskottava teos paikkaa aukkoja, joita itsekullakin saattaa olla Kreikan lähihistorian kohdalla. Keskiössä on perhe, joka on hajota vastakkaisten ihanteiden synnyttämiin kiistoihin, mutta joka lopulta kuitenkin tarjoaa turvapaikan kaikille jäsenilleen, olivatpa nämä kotimaassa tai maailmalle hajaantuneina. Tiedot suvun jäsenistä pitää siirtää sukupolvelta toiselle: se on Themisin perintö lapsenlapsilleen.

”Ne joita rakastetaan”, hän lainasi. ”Eivät koskaan kuole…”

HISLOP, VICTORIA: Elämänlanka

Kustantaja: Bazar 2014

Alkuteos: The Thread

Suomennos: Susanna Tuomi

Victoria Hislop (s. 1959) herätti huomiota heti esikoisteoksellaan Saari, jonka ansiosta hän sai vuonna 2007 parhaan tulokkaan British Book Awards -palkinnon. Kirjasta tehtiin 26-osainen tv-sarja, joka on Kreikassa ollut äärimmäisen suosittu ja jota on esitetty Suomessakin.

Elämänlanka-romaanin tapahtumapaikkana on suurimmaksi osaksi kreikkalainen Thessalonikin kaupunki ja kuvauksen kohteena sen traagiset vaiheet vuodesta 1917 vuoteen 2007. Vuonna 1917 kaupunki paloi miltei maan tasalle, vuonna 1922 se joutui ottamaan vastaan valtavan määrän Turkista paenneita kreikkalaisia ja vuosina 1941–1944 se oli saksalaisten miehittämä, menetti suuren osan juutalaisväestöstään ja joutui liittoutuneiden pommittamaksi. Vuonna 1978 Thessalonikiin iski voimakas maanjäristys, joka tuhosi monia arvokkaita rakennuksia.

Romaanissa liikutaan niin rikkaiden kuin vähävaraisten parissa. Rikkaita edustaa jääkylmä kangaskauppias Konstantinos Komninos, jolle tärkeintä elämässä on haalia omaisuutta keinolla millä hyvänsä ja pröystäillä seurapiirien huipulla. Vaimo on hankittu edustamaan ja synnyttämään, poika jatkamaan kauppaliikettä. Vaimo alistuukin yksinäiseen elämään kullatussa häkissä, mutta Dimitri-poika valitsee oman tiensä. Lapsena saadut vaikutteet ja solmitut ystävyyssuhteet ohjaavat hänet sosialismin pariin ja taisteluun saksalaisia vastaan.

Toisaalta seurataan tapahtumia köyhien korttelissa, jossa eri uskontojen ja kulttuurien edustajat elävät vieretyksin niukasta elannosta taistellen. Tänne saapuu pieni Katerina, joka on Smyrnan sekasortoisessa evakuoinnissa joutunut omasta perheestään eroon, mutta päässyt onnekkaasti hyvään huomaan. Katerinan luontainen lahjakkuus ompelijana osoittautuu myöhemmin merkitykselliseksi ja kirjontalanka hänen käsissään todelliseksi elämänlangaksi. Katerinan ja Dimitrin rakkaustarina yhdistää eri kaupunginosia ja säätyjä keskenään ja solmii juonen haaroja yhteen.

Elämänlanka on vetävä lukuromaani, jossa on sekä romantiikkaa että jännitystä. Thessalonikin historia avautuu luotettavasti ja monipuolisesti kaikessa värikkyydessään ja traagisuudessaan. Ihmiset vaikuttavat aidoilta ja uskottavilta, mutta voiko kenenkään kohdalle ihan oikeasti osua näin monta yllättävää sattumaa? Ei pieni epäuskottavuus kuitenkaan haittaa, sillä juoni pysyy hyvin koossa.

PS. Kirjan takakannessa paljastetaan ihan liikaa tapahtumista, osa jännityksestä katoaa auttamatta. Tosin kirjailija itse syyllistyy samaan prologissaan, jota ei oikeastaan tarvittaisi lainkaan.

HISLOP, VICTORIA: Saari

Englantilaisen Victoria Hislopin (s. 1959) esikoisteos Saari sai vuonna 2007 parhaan uuden kirjan Galaxy British Awards – palkinnon. Teoksen elokuvaoikeudet kiinnostivat Hollywoodia, mutta Hislop myi oikeudet polkuhintaan Kreikan televisiolle. Tuloksena oli 26-osainen sarja, joka osoittautui Kreikan historian suosituimmaksi tv-sarjaksi. Hislop on todellinen Kreeta-fani, joka hyödyntää Saari – teoksessa omia kokemuksiaan ja havaintojaan.

Alexis Fieldingin kreetalaissyntyinen äiti ei ole koskaan suostunut puhumaan menneisyydestään, joten 25-vuotiaana Alexis lähtee itse etsimään juuriaan ja matkustaa Kreetalle suvun alkuperäiseen kotikylään. Siellä hänelle paljastuu vähitellen suvun tarina, jossa riittää traagisia käänteitä mutta myös suurta rakkautta. Kiinteästi tarinaan liittyy Spinalongan saari, jonka leprasiirtolassa Alexiksen äidinäidinäiti Eleni vietti viimeiset vuotensa – näköetäisyydellä kodistaan ja perheestään. Vaikka spitaalilla oli paha maine, ei elämä siirtolassa välttämättä ollut kauhistuttavaa ja maailmansodan riehuessa saari saattoi olla jopa turvallinen.

Elenin tyttäret Anna ja Maria joutuivat siis kasvamaan ilman äitiään. Kiihkeä ja itsekeskeinen Anna halusi edetä yhteiskunnassa, mutta millä hinnalla? Hänen teoillaan oli kauaskantavia vaikutuksia monen ihmisen elämään eikä vähiten tyttären eli Alexiksen äidin elämään. Ansaitsiko hän kuitenkaan unohdusta ja tuomiota? Lempeää Mariaa taas kohtalo kuritti ankarimman jälkeen, mutta ehkäpä myös palkitsi lopulta.

Hislop kuvaa uskottavasti leprasiirtolan elämää suruineen ja iloineen. Saarella elävä yhteisö taisteli oikeuksiensa puolesta ja saavutti voittoja (esimerkiksi asianmukaisen sairaalan), vaikka viranomaiset suhtautuivat nihkeästi uudistuksiin (miksi käyttää varoja ihmisiin, jotka kuitenkin pian kuolisivat?). Koko ajan kehiteltiin myös toimivaa parannuskeinoa, mikä piti sairaiden rohkeutta yllä. Tarina etenee rauhallisesti eikä mässäile kauheuksilla vaikka tragedioita tapahtuukin. Henkilöissä on hieman painotettu paha tyttö – hyvä tyttö – asetelmaa, mutta kaikkinensa tarina on lämminhenkinen.