PETTERSEN, SIRI: Mätä / Mahti

Norjalaisen Siri Pettersenin suuren suosion saavuttaneesta Korpinkehät­-fantasiatrilogiasta julkaistiin suomeksi vuonna 2015 ensimmäinen osa Odininlapsi. Se päättyi tilanteeseen, jossa päähenkilö Hirka ja ystävänsä Kuro-korppi poistuivat saagojen aikaisesta Yminmaasta maailmoiden välisen portin eli Korpinkehän kautta. Hirka uskoi näin pelastavansa sekä Yminmaan että rakastettunsa Rimen, josta oli tulossa Neuvoston uusi johtaja. Hirka nimittäin on ihmisneito, odininlapsi, ja vanhan yminmaalaisen uskomuksen mukaan siis tappavan mädän levittäjä.

Annelin lukuvnkit 28.9.2015

MÄTÄ

Kustantaja: Jalava 2016

Alkuteos: Råta

Suomennos: Eeva-Liisa Nyqvist

Mätä alkaa yllättävästi, sillä Hirka ei suinkaan putkahda Korpinkehästä viikinkiaikaan vaan nykyhetken Eurooppaan. Mikä pettymys Hirkalle: täälläkään hän ei sulaudu joukkoon. Hän on rahaton ja paperiton, kielitaidoton ja käyttäytymistavoista tietämätön, taitamaton nykyajan vempainten kanssa. Ruoka haisee ja maistuu pahalta. Joitakin hyviä ja auttavaisia ihmisiä on, mutta kohta vainoojat ovat taas Hirkan kintereillä. Kaiken takana tuntuu häämöttävän kaikkivoipa Graal, joka myöhemmin paljastuu aivan eri maailman asukiksi eli kuolleena syntyneeksi. Mitä hän tahtoo Hirkasta? 

Kuro-korpin yllättävä muodonmuutos Naíelliksi, Näkijäksi, näyttäisi tarjoavan Hirkalle vahvan suojelijan mutta onko niin? Seuraa hurja matka yllättävine käänteineen, läheltä-piti-tilanteineen ja vaihtuvine lojaalisuussuhteineen. Rimekin aiheuttaa päänvaivaa pyrkimällä itsepintaisesti keinolla millä hyvänsä rakastettunsa luokse, vaikka todennäköisesti aiheuttaisi ihmisten maailmassa Hirkalle enemmän surua ja päänvaivaa kuin iloa. Kaiken tohinan keskellä Hirkalle paljastuu myös oma syntyperä: puoliksi ihminen, puoliksi kuolleena syntynyt. 

Kuvittele joutuvasi pakenemaan aivan oudossa maailmassa.
Ilman identiteettiä. Ilman perhettä. Ilman rahaa.
Seuranasi vain synkkä, vahvistuva tieto siitä, kuka olet. 

Mätä-romaanissa on vahva luonnonsuojelullinen näkökulma. Ihmisen asuttama maa on myrkyttynyt ja kuollut, sen antimet epäterveellisiä. Ihmiset eivät kaipaa luontoa ja puhtautta, vaan lisää tavaraa, rahaa ja valtaa. Kirjan symboliikka liittyy paljolti siihen, mikä oikeastaan on mätää. Esimerkiksi nimi Graal tuo mieleen puhdassydämisille tarkoitetun Graalin maljan, parantavan veren ja ikuisen elämän, mutta miten lienee Graal-hahmon laita?  

MAHTI

Kustantaja: Jalava 2016

Alkuteos: Evna

Suomennos: Eeva-Liisa Nyqvist

Hirkan arvomaailmassa rauha ja kärsivien auttaminen ovat aina olleet korkeimmalla, mutta nyt kaikki maailmat tuntuvat valmistautuvan sotaan. Löytyisikö ratkaisu Hirkan isän synnyinmaasta Dreysílistä, kuolleena syntyneiden maailmasta? Se on jäinen ja hedelmätön paikka ja sen asukkaat ovat ikivanhoihin tapoihin ja uskomuksiin jähmettyneitä – mikä ei ole ihme, jos nuorimpienkin asukkaiden ikä lähentelee kolmeasataa vuotta! He ovat näkeviä sokeita, he ovat karaistuneita, haavoittumattomia ja pelottomia. Hierarkian huipulla ovat ylimykselliset Dreyrit, kaikkien maailmoiden ensimmäisten asuttajien jälkeläiset ja vanhan verilinjan jatkajat..

… korppi tuli ennen ensimmäisiä, tietenkin. Korppi loi maailman. Mahti oli korpin henkäysss…s. Ja Mahdista hän loi ensimmäiset.

Mahdin siirtyminen Dreysílistä petoksen seurauksena Yminmaahan on kauheaa juuri Dreyreille, sillä ilman sitä he eivät poikkea työväestöstä ja palvelijoista muuten kuin komeiden talojensa ja mukavan elämänsä puolesta. Eikä nälkää näkevältä kansalta ole tämä jäänyt huomiotta; kapinointia on ilmassa. Siksi ylhäisö ottaa Hirkan toiveikkaana huomaansa, vaikka hän onkin muihin verrattuna heikko ja mitätön. Missään hän ei ole pystynyt kokemaan Mahtia yksinään, ainoastaan Rimen avulla. Miten hän siis saisi Mahdin parannettua niin, että se pystyisi taas virtaamaan porttien läpi maailmasta toiseen? Runsaasti uhreja vaativan sodan avullako?

Hän oli ajatellut sotaa aaltona. Kuolettavana seinänä, joka vyöryi kohti. Kaikessa oli kyse sen estämisestä. Hän oli taistellut löytääkseen ratkaisun, joka muuttaisi sodan turhaksi. Hän oli etsinyt keinoa jakaa Mahti. Parantaa se, jotta kaikki voisivat elää rauhassa. Kuin nyt sodan makuun päässeen kansan voisi saada elämään rauhassa.

Hirkan rajaton määrätietoisuus tekee lopulta mahdottomasta mahdollisen: hänestä tulee uusi korpista syntynyt. Samalla hän ymmärtää myös Mahdista sen oleellisen sisällön, joka vuosituhansien aikana on eri maailmoissa unohtunut:

Mahti ei ollut koskaan kaivannut veriuhreja. Se ei kasvanut kuolemasta. Se kasvoi kuolevien tuntemisesta. Ystävän tai vihollisen. Kaikki olivat yhtä. Kukaan tuolla ulkona ei vahingoittanut toista. He vahingoittivat itseään. Jokainen isku oli itsemurha.

Hirka on kiinnostava hahmo. Odininlapsessa hän vielä ajatteli ja käyttäytyi kuin itsekeskeinen teini konsanaan, mutta Mätä-romaanissa hän on selvästi aikuistunut. Vieläkin hän on turhan impulsiivinen ja luottavainen, mutta erilaisiin maailmoihin tutustuttuaan myös ymmärtäväisempi ihmisten motiivien ja käyttäytymismallien suhteen. Mahdissa hän kasvaa lopulliseen mittaansa. Hän on pitänyt itseään heikkona, koska on kaikkialla ollut muihin verrattuna erilainen. Nyt hän ymmärtää, että pelottomuutta on juuri omien heikkouksiensa myöntäminen eikä niiden peitteleminen hinnalla millä hyvällä. Korppien siunaamana hän on saanut voiman, mutta vielä on maailmoita, joita vetää mukaan Mahdin piiriin. Onkohan Rime hänen kanssaan tässä seikkailussa?

PETTERSEN, SIRI: Odininlapsi

Kustantaja: Jalava 2015

Alkuteos: Odinsbarn

Suomennos: Eeva-Liisa Nyqvist

Graafisena suunnittelijana kirjailijantyönsä ohella työskentelevä norjalainen Siri Pettersen (s. 1971) osui todelliseen kultasuoneen Korpinkehät-fantasiasarjallaan. Kuuleman mukaan fanit maalaavat kirjojen päähenkilöistä muotokuvia, suunnittelevat Korpinkehät-aiheisia koruja ja astioita, leipovat Korpinkehät-kuppikakkuja, ottavat Korpinkehät-tatuointeja ja ovat kehittäneet kirjan logoa muistuttavan jooga-asennonkin. Pettersenin kirjat ovat saaneet hyvän vastaanoton myös kriitikoilta, palkintojakin on tullut. Trilogian ensimmäinen osa Odinsbarn voitti vuonna 2014 Fabel-palkinnon, joka myönnetään parhaalle norjalaiselle fantasiateokselle, ja toinen osa Råta sai äskettäin Bokhandler-palkinnon.

Odininlapsen alkuomistus kertoo sen tarkoitusperistä paljon:

..sinulle, joka aina luit kirjoja, joista muut eivät olleet kuulleetkaan. Sinulle, kummajaiselle, joka aina istuit luokan perällä. Sinulle, joka kasvoit pimeässä kellarissa, jossa nopanheitto määräsi kohtalot. Sinulle, joka yhä naamioidut. Sinulle, joka et koskaan sopinut joukkoon, sinulle, joka usein tunsit olevasi väärässä ajassa ja paikassa.

Kaikilla Yminmaan asukkailla on häntä ja kyky syleillä eli vetää maasta Mahtia itseensä. Hirka-tyttö on hännätön ja maasokea, mutta vasta 15-vuotiaana hänelle selviää syy: hän on toisesta maailmasta saapunut ihminen, odininlapsi, jonka koskettaminen saattaa tartuttaa muihin tautia ja mätää. Kiellettyjen yrttien kaupustelija löysi hänet parin päivän ikäisenä muinaisesta kivikehästä ja piti siitä lähtien turvassa. Nyt 15-vuotiaan Hirkan pitäisi osallistua Mahtia testaavaan Riittiin, mutta onko hänellä onnistumisen mahdollisuuksia?  Mitä tapahtuu, jos hän paljastuu? Mitä merkitystä korpeilla, pyhillä linnuilla, on Hirkan tarinassa? Entä nuorella sankarilla Rimellä, jota kohtaan Hirka tuntee suurta mielenkiintoa?

Henkilöhahmot ovat mielenkiintoisia ja monet varmaan kasvavat vielä tarinan edetessä. Keskeisin hahmo on Hirka, joka joutuu erilaisuutensa vuoksi jatkuvasti uhkaaviin tilanteisiin. Ajoittain hän on tyypillinen teini, joka uskoo olevansa syynä kaikkeen mahdolliseen ja mahdottomaan, vaikka taustalla vaikuttaisivat ihan muut tekijät. Toisaalta Hirka on totuutta etsiessään neuvokas ja rämäpäisyyteen asti rohkea. Mielenkiintoisia ovat kuvaukset Hirkan tavoista käyttää yrttejä sairaiden ja loukkaantuneiden parantamisessa – magiaa ja loitsuja hän ei tarvitse.

Korpinkehät-sarjan maailma muistuttaa vanhojen pohjoismaisten myyttien ja saagojen maailmaa, mutta on silti siitä kaukana. Fantasian muodossa se käsittelee monia nykyajassa tärkeitä ja kipeitä asioita. Erilaisuus herättää silmitöntä pelkoa ja kaikkeen tuntemattomaan liitetään miltei naurettavia kauhukuvia. Valtaan pyritään ja vallasta pidetään kiinni keinolla millä hyvällä, oma minä nostetaan muita tärkeämmäksi. Ihmisille (ja ihmisenkaltaisille olennoille) ominaista tarvetta uskoa johonkin omaa itseä suurempaan käytetään kyynisesti hyväksi.

Kirjassa tulee vastaan paljon yminmaalaisia sanoja käsitteitä, joita ei mitenkään selitellä tai tulkita. Ne avautuvat lukijalle vähitellen – jos avautuvat. Harmittavinta on kirjoitusvirheiden luvattoman suuri määrä, vaikka eipä sekään vie Odininlapsen viehätystä ja imua. Vauhdikas seikkailukertomus sopii yläasteikäiselle (joka jaksaa lukea yli 600-sivuista opusta), mutta kiinnostaa fantasiasta pitävää aikuistakin. Tekstistä voi löytää syvällistä elämänfilosofiaa:

Kaikki kuolevat. Sillä ei ole väliä. Kaikki kuolee yhtä varmasti kuin elää. Se ei ole tärkeää, Hirka. Meidät hajotetaan osiin ja kootaan uudelleen kuin uusiksi. Sinä olet taivas, maa, vesi ja tuli. Elävä ja kuollut.

PS. Kirjan kansi on oudon kiehtova, yhtä aikaa hienostunut ja vastenmielinen. Herättää huomiota.