JAMES, PETER: Kirottu talo

Kustantaja: Minerva 2017

Alkuteos: The House on Cold Hill

Suomennos: Sirpa Parviainen

Brittiläinen kirjailija, elokuvatuottaja ja käsikirjoittaja Peter James tunnetaan jännittävästä Roy Grace -dekkarisarjastaan, mutta nytpä James onkin kirjoittanut kauhuromaanin Kirottu talo. Innoitus tuli kirjailijan omassa kotitalossa sattuneista oudoista tapahtumista.

Nettisivustojen suunnittelija Ollie Harcourt on toteuttanut unelmansa ja hankkinut perheelleen asunnoksi komean Cold Hillin kartanon. Talo on ollut tyhjillään kolmekymmentä vuotta ja pahasti rapistunut, mutta Ollien mielestä täynnä mahdollisuuksia. Ison talon omistaminen kohottaa kummasti itsetuntoa eikä Olliella ole mitään sitä vastaan, että työmiehet kutsuvat häntä lordi Harcourtiksi.

Se näytti lähes taianomaiselta, ja tunnelma sen ympärillä oli jotenkin haikea. Aivan kuin hän olisi palannut vuosisadan tai enemmänkin ajassa taaksepäin. Hän näki mielessään hienojen hevosten vetämien vaunujen pysähtyvän rakennuksen eteen. Talo näytti siltä kuin se olisi ollut suoraan jostakin vanhan ajan romaanista tai elokuvasta. Se näytti aivan Hitchcockin Rebecca-elokuvan Manderleyltä.

Vähitellen talosta muodostuu kuitenkin painajainen: lisääntyviä remontoimista ja korjausta vaativia kohtia, kalliiksi tulevia vahinkoja, selittämättömiä tapahtumia ja näköpiirin laidoilla vilahtelevia ihmisiä. Caro-vaimo alkaa puhua talosta luopumisesta, mutta Ollieta huolettaa rahanmenetys. Ainoa olostaan jossain määrin nauttiva on 12-vuotias tytär Jade.

Kirottu talo edustaa perinteistä kauhukirjallisuutta. Sen jännittävyys perustuu mielikuvien luomiseen eikä kauhistuttavien tapahtumien liian tarkkaan kuvaamiseen. Tapahtuu siirtymiä menneisyyden ja nykyisyyden välillä sekä yllättäviä pilkahduksia tulevaisuudesta. Talon haamut saattavat olla peräisin satojen vuosien takaa, mutta kyllä he silti hallitsevat suvereenisti nykyajan tietotekniikkaa ja hakkerointia. Onnistuuko Ollie selvittämään, kuka talossa kummittelee ja miksi? Vai onko kuoleman jälkeiseen välitilaan jääneitä levottomia sieluja useampiakin?

JAMES, PETER: Kuolema peittää jäljet

Kuolema peittää jäljet on neljäs osa Peter Jamesin Roy Grace –sarjasta. Sarja on ollut alusta lähtien hyvin suosittu ja tuntuu vain paranevan osa osalta. Kuolema peittää jäljet -teoksessa kirjailija kuljettaa rinnakkain neljää näennäisesti irrallista juonikuviota ja loksauttaa lopussa palaset taitavasti yhteen. Lukijakin voi leikkiä salapoliisia, sillä vinkkejä jaellaan anteliaasti pitkin matkaa.

Ronnie Wilson on suuria suunnitteleva, mutta jatkuvasti toimissaan epäonnistuva liikemies. Hän sattuu olemaan varojenkeruumatkalla New Yorkissa syyskuun yhdentenätoista päivänä vuonna 2001 ja matkalla World Trade Centeriin. Terroristi-isku näyttää tuhoavan hänen mahdollisuutensa – tai kenties vievän uuteen alkuun? Puille paljaille jäänyt vaimo tekee itsemurhan hyppäämällä laivamatkan aikana mereen.

Seuraavaksi siirrytään kuusi vuotta eteenpäin. Brightonilaisesta poistoviemäristä löytyy pitkälle maatunut naisen ruumis ja ruumiinavaus osoittaa kuolinsyyn olleen kuristaminen. Samaan aikaan nuori nainen, Abby, piileskelee lukkojen takana ja uskaltautuu ulos vain pimeällä. Joku vainoaa häntä julmasti ja armottomasti, mutta miksi? Vielä yksi nainen liittyy ketjuun mukaan, kun Australiasta murhattuna löytyneen naisen henkilöllisyys paljastuu. Kuljetaanko nyt kuolleen miehen jalanjäljissä?

Rikostarkastaja Roy Gracesta on helppo pitää. Hän on käytännönläheinen tutkija, jota turhauttaa jäykkä byrokratia ja esimiesten harrastama poliittinen peli. Esimiehenä Grace on oikeudenmukainen ja kannustava. Kovasti toivoisi hänen viimeinkin saavan selville jäljettömiin kadonneen vaimonsa kohtalon, mutta antaako kirjan loppu viitteitä siihen suuntaan?

JAMES, PETER: Kuoleman kanssa ei kujeilla

Peter Jamesin palkittu teos Kuoleman kanssa ei kujeilla aloittaa rikosromaanien sarjan, jonka päähenkilö on Brightonissa asuva rikostarkastaja Roy Grace. Ura elokuvatuottajana lienee vaikuttanut Peter Jamesin kirjoitustyyliin, sillä kirjan luvut ovat lyhyitä, kohtaukset vaihtuvat nopeasti ja yksityiskohdat puhuttelevat kaikkia aisteja.

Michael Harrison on synnynnäinen johtaja: itsevarma, sulavakäytöksinen ja komea. Hän tekee mielellään kepposia ja kuvittelee muiden nauttivan härskeistäkin piloista. Michaelin polttari-iltana muutamat ystävistä päättävät maksaa samalla mitalla takaisin, mutta kaikki menee pahasti vikaan. Ystävät kuolevat auto-onnettomuudessa haudattuaan ensin Michaelin arkussa metsään. Kukaan muu ei tunnu tietävän suunnitelmista mitään, ei viehättävä morsian eikä Michaelin liikekumppani (jonka on tarkoitus toimia häissä bestmanina). Lukijakin kokee klaustrofobisia hetkiä pelätessään arkussa kituvan Michaelin puolesta. Ehtiikö apu ajoissa? Rikostarkastaja Gracelle tilanne on erityisen raskas, sillä hänen oma rakastettunsa on vuosia aikaisemmin kadonnut jäljettömiin. Vielä kirjasarjan ensimmäisessä osassa ei tähän tapaukseen tule mitään selvyyttä, mutta toivottavasti jatkossa sekin ratkeaa.

Kirjassa ei varsinaisesti ole mitään uutta, sillä samantapaisia ideoita on hyödynnetty aikaisemminkin. Teos on kuitenkin vetävästi kirjoitettu, juonenkäänteet hyvin ajoitettuja ja hyvin perusteltuja (jopa meedion käyttäminen apuna poliisitutkinnassa). Ainoa, mikä jäi kiusaamaan, oli kovin äkkinäinen loppuratkaisu.