SUND, LARS: Vaasan prinsessa

Kustantaja: Teos & Förlaget 2024

Alkuteos: Prinsessan av Vasa (2024)

Suomennos: Laura Jänisniemi

Lars Sundin Pietarsaari-trilogian ensimmäisessä osassa Kolme sisarta ja yksi kertoja (2014) harrastajateatteriryhmä harjoittelee vuonna 1948 Tšehovin näytelmää Kolme sisarta, mutta traaginen tapahtuma estää sen esittämisen. Siskoksia esittäneiden Maggien, Ulla-Majn ja Iriksen ystävyys kuitenkin säilyy. Toisessa osassa Mistä musiikki alkoi (2018) ollaan 1960–1980-luvuilla ja pääosassa Ulla-Majn poika Alf Holm, josta vastoin äitinsä tahtoa tulee säveltäjä.

Trilogian päätösosassa Vaasan prinsessa eletään jo vuotta 2018. Näkökulma kirjassa on vuorotelle noin kuusikymppisen Alf Holmin, arvostetun säveltäjän, ja hänen tyttärensä Alexandra Schalin-Holmin, balettitanssijan. Heidän tarinastaan pystyy kyllä nauttimaan, vaikkei aiempia osia olisi lukenutkaan, sillä Sund ujuttaa sopivissa kohdissa mukaan tarpeellista tietoa menneestä.

Nuori Alexandra on muuttanut Ruotsiin luodakseen uraa tanssijana. Hän tapaa Samin, jonka seurassa on niin luontevaa ja turvallista olla, että Alexandra suostuu jo lyhyehkön tuttavuuden jälkeen lähtemään miehen kanssa saarihyppelylle Tukholman saaristoon. Pari ehtii kuitenkin vain rantautua ensimmäiselle saarelle, kun Alexandra saa puhelinsoiton: hänen 88-vuotias kummitätinsä Iris on kriittisessä tilassa Kokkolan sairaalan teho-osastolla.

Alexandralla ei ole vaihtoehtoa. Hänen on lähdettävä heti Suomeen, vaikka se tuhoaisikin orastavan suhteen Samiin. Iris on hoivannut kummitytärtään vauvavuosista asti, ollut tukena, opastanut ja kannustanut vaikeina hetkinä ja rakastanut Alexandraa koko sydämestään. Hänelle Alexandra on pystynyt puhumaan avoimesti vaikeistakin asioista ja uskaltanut purkaa tunteitaan.

Istuessaan Iriksen vuoteen vieressä muuten tyhjällä osastolla Alexandra vaipuu mietteisiinsä. Hän muistaa, miten Iriksen ansiosta nelivuotiaana löysi tanssin ja miten tanssi kannatteli häntä vaikeina lapsuus- ja nuoruusvuosina. Alexandra nimittäin on autismin kirjolla, mutta asia paljastui vasta hänen mennessään 17-vuotaana rajun kokemuksen jälkeen psykologille. Siihen asti häntä oli pidetty vain hyvin ujona.

Hänenhän on vaikea tulkita äänensävyjä, eleitä, ilmeitä ja katseita; sosiaaliset koodit, joita useimmat meistä pitävät itsestään selvinä ja ymmärtävät melkein vaistomaisesti, ovat Alexandralle visaisia pähkinöitä, jotka tekevät hänet avuttomaksi monissa tilanteissa.

Myös Alf on vajonnut muistoihinsa. Vaimon kuoleman jälkeen hänestä tuli pienen vauvan yksinhuoltaja, joka pidättäytyi kaikista naissuhteista, kunnes nyt Alexandran itsenäistyttyä on löytänyt rinnalleen ymmärtäväisen ja järkevän Marian. Syyllisyydentunne kalvaa muutenkin haurasta mieltä: miten hän ei aikoinaan huomannut rakkaan ”Vaasan prinsessansa” vaikeuksia? Syventyikö hän liiaksi sävellystyöhön?

Alexandran isä istuu pianon ääressä ja miettii… Hän soittaa esiin ideoita, ajatuksia, teemoja. Hakee säveliä ja sointuja päästään, jossa soi aina musiikki, niin hän ainakin itse väittää.

Nykyisin Alf suhtautuu tyttäreensä hieman arasti, koska tietää, ettei elämäntavoissaan täytä tämän vaatimuksia. Alexandran ominaispiirteisiin kuuluu totaalinen uppoutuminen sellaisiin asioihin, jotka häntä kiinnostavat, kuten ilmastokysymyksiin, eläinten oikeuksiin ja vegaanisuuteen. Omaksumistaan periaatteista hän ei tingi vähääkään. Hän on vakaumuksellinen streittari.

Musiikki oli Pietarsaari-sarjan aiemmissa osissa suuressa roolissa ja on sitä myös Vaasan prinsessassa. Maininnat ulottuvat Beethovenista Arvo Pärtiin, kansanmusiikista iskelmiin, jatsista musikaaleihin, Frank Zappasta Klamydiaan. Oskar Merikannon kaihoisaa laulua Miss’ soutaen tuulessa laulaa Alexandra hiljaa Iriksen korvan juuressa, mutta myös Alf lepytellessään Mariaa.

Lars Sund osaa tarinoinnin taidon. Vaasan prinsessan juoni on aika yksinkertainen, mutta siinä on yksityiskohtaisia kuvauksia dramaattisista tapahtumista kuten esimerkiksi Alexandran myrskyisistä ristiäisistä. On kuvauksia ihmisistä ja heidän elämänvaiheistaan. On luonnon kauneutta ja mahtia. Jotain kaikille aisteille. Luvut ovat melko lyhyitä ja niiden otsikot osuvia ja hauskoja.

Vasta Vaasan prinsessa -romaanin lopussa selviää tarkalleen, millaisia ikäviä asioita sen henkilöt ovat kokeneet ja miten muistot kokemuksista ovat vaikuttaneet heidän elämäänsä. Kaiken surun ja luopumisen keskellä he kokevat nyt myös vapautumista - tulevaisuudella on luvassa jotain hyvää niin Alexandralle kuin Alfille!

SUND, LARS: Missä musiikki alkoi

Kustantaja: Teos 2018

Lars Sundin Pietarsaari-trilogian itsenäinen toinen osa Missä musiikki alkoi jatkaa vuonna 2014 ilmestyneessä Kolme sisarta ja yksi kertoja -romaanissa tutuiksi tulleiden Ulla-Majn, Maggin ja Iriksen tarinaa. Nuo kolme naista ystävystyivät vuonna 1948 osallistuessaan pietarsaarelaisen harrastajateatterin kunnianhimoiseen hankkeeseen, Anton Tšehovin Kolme sisarta -näytelmään. Traagisten tapahtumien vuoksi näytelmä ei saanut edes ensi-iltaa. Missä musiikki alkoi puolestaan sijoittuu 1960-, 70- ja 80-luvuille ja siinä pääroolin ottaa jo seuraava sukupolvi. Pietarsaaren lisäksi ollaan myös New Yorkissa ja Vaasassa.

Missä musiikki alkoi -romaanin nimetön kertoja on jo koulupoikana ollut lähes pakkomielteisesti kiinnostunut Alf Holmista, kauniista ja jollakin salaperäisellä tavalla muista poikkeavasta nuorukaisesta. Aikuisena hän päättää kirjoittaa Alfin elämänkerran, tien rautalankabändien harrastajasta Tom of Finland -oopperan juhlituksi säveltäjäksi. Mistä Alfin musiikki alkoi, mistä hän poimi innoituksen sävellyksiinsä?

Alfin musiikillinen lahjakkuus oli jo varhain selvää kaikille muille paitsi hänen äidilleen. Ulla-Maj sulki korvansa tiukasti kaikelta, mikä vihjasikaan siihen suuntaan, että pojasta saattaisi tulla loistava konserttipianisti tai säveltäjä. Alfista tulisi äitinsä tavoin opettaja! Piste! Mutta eihän neroutta niin vain padota, sen joutuu Ulla-Maj pettyneenä ja katkerana toteamaan.

Alfin tarinaan liittyy kiinteästi Ulla-Majn ystävän Maggin perhe. Maggi on naimakaupan ansiosta varakas seurapiirirouva, joka uskottelee itselleenkin elävänsä loistavaa parisuhdetta ja perhe-elämää. Maggin kunniaksi on kuitenkin sanottava, että totuuden lopulta iskiessä hän kestää sen uljaasti. Sitä hän ei tiedä, että kaikki perheen kolme tytärtä ovat kukin vuorollaan ihastuneita Alf Holmiin.

Hieman maagisiakin piirteitä kirjassa on. Tarinan kertoja on saanut poikien leikin seurauksena kivensirun silmäänsä ja samalla kyvyn nähdä ihmisten pään sisään. Eikä ainoastaan nykyhetkeä. vaan myös menneisyyden ja ajoittain myös tulevaisuuden. Haamujakin seudulla liikuskelee.

Mistä Alfin musiikki siis sai vaikutteensa? Lentokoneen äänistä, avaruusolioista, merestä, Frank Zappasta, hautajaisvirrestä, jazzista, Erik Satien ja Steve Reichin musiikista…

…sinfonia on oudon hypnoottinen sävellys, jossa Alf yhdistää musiikin virtaan aitoa lentoradioliikennettä, suihkumoottorin ujellusta, kaikuvia kuulutuksia, poliisiauton sireenin ulvontaa, John F. Kennedyn äänen hänen vannoessaan presidentin virkavalaa 20. tammikuuta 1961 sekä tunnussävelmän Kippari-Kalle-piirretystä, joka oli hänen suosikkinsa amerikkalaisen TV:n animaatiosarjoista.

Sundin romaani noudattaa hyväksi havaittua keinoa kirjoittaa lähihistoriasta: mainintoja ajankohdan musiikista, viittauksia kotimaan ja maailman tapahtumiin sekä tunnetuihin henkilöihin. Vertailukohtana tulee mieleen toinen suomenruotsalainen kirjailija Kjell Westö, joskin Sundin kerronta on rönsyilevämpää ja enemmän eri aikatasoissa liikkuvaa. Alfin elämäkertaa kirjoittava kertoja sanoo matkivansa työssään sinfonian rakennetta eli palaavansa aina uudestaan tiettyihin teemoihin ja niin tekee myös Lars Sund. Taitavaa tarinointia.