KOCH, HERMAN: Suomen päivät

Kustantaja: Siltala 2020

Alkuteos: Finse dagen

Suomennos: Antero Helasvuo

Vuonna 1953 syntynyt Herman Koch on tunnettu hollantilainen kirjailija, kolumnisti ja näyttelijä. Hänen läpimurtoteoksensa oli mustan huumorin riemuvoitto Illallinen (2009, suomeksi 2012), josta tehtiin Richard Geren tähdittämä elokuva. Teos Suomen päivät on omaelämäkerrallinen kertomus surusta, itsensä etsimisestä ja löytämisestä.

Vuonna 1973 matkustaa 19-vuotias Herman Koch puoleksi vuodeksi Suomeen, koska haluaa tehdä jotain käsillään ja olla yksin. Kaverit ovat lähteneet työskentelemään ranskalaisille viinitiloille tai kibbutsille Israeliin, mutta Herman suuntaakin kauas Pohjois-Karjalaan, syrjäiselle maatilalle Lieksaan.

Matkaan on kaksi muutakin suurta syytä. Ensinnäkin Hermanin on pakko päästä pois sietämättömästä tilanteesta. Hänen äitinsä on hiljattain kuollut ja isänsä vakinaistanut pitkäaikaisen suhteensa varakkaaseen leskinaiseen. Naisessa ei ole sinällään mitään vikaa, mutta Herman on silti katkera. Toiseksi isä patistaa poikaansa päättämään, mitä haluaisi päättötutkinnon jälkeiseltä elämältään. Herman itse tietää jo tässä vaiheessa haluavansa kirjailijaksi, mutta isä nalkuttaa yliopisto-opinnoista.

Lieksassa Herman joutuu heti tositoimiin, mutta kukaan kotona Hollannissa ei ota todesta hänen kertomuksiaan traktorilla ajelusta tai metsä- ja peltotöistä. Eikä ihme, niin onnettomuusalttiiksi ja kömpelöksi hintelä nuorukainen paljastuu.

Ensimmäisinä päivinä minulta putosi kaikki käsistä: maitotonkat, sangot, haravat, heinähangot, luudat ja irralliset osat sähkökäyttöisestä lypsykoneesta, joka yhdistetään nännikumeilla lehmän utariin… En uskonut mihinkään sen vähempään kuin jälleensyntymiseen: kaksi vasenta kättä syntymässään saanut, motorisesti häiriytynyt entinen minäni nakattaisiin pois ja se jäisi kivelle kuin nahkansa luoneen käärmeen vanha vaippa.

Töiden lisäksi Herman saa kokeilla myös menestystään kyläkoulun tanssiaisissa ja opettajaporukan mukana hiihtoreissulla Lapissa. Kyllä tytöt vaaleaan kaitakasvoiseen honkkeliin kiinnittävätkin huomiota, vaikka yhteistä puhuttua kieltä ei aina löytyisikään (jotain muuta kieltä kyllä). Etenkin Lapissa tavattu Anna on Hermanin mielessä vielä lähes neljäkymmentä vuotta myöhemmin.

Vuonna 2012 kansainvälistä kuuluisuutta saavuttanut Koch saapuu toistamiseen Suomeen esiintyäkseen Turun kirjamessuilla. Messuosastoilla kierrellessä hänen käteensä osuu pieni runokokoelma, jonka nimenä on Suomen päivät. Kirjaa selaillessaan Koch oivaltaa sen kertovan hänestä itsestään ja ajasta Pohjois-Karjalassa neljäkymmentä vuotta aikaisemmin. Runoilijan nimi on tuttu, mutta miksi hän on kirjoittanut tämän teoksen? Sitä Koch selvittelee matkustaessaan neljä vuotta myöhemmin Suomessa vaimonsa kanssa.

Suomen päivät -romaani kertoo monista muistakin tapahtumista Herman Kochin elämässä. Häneen seksuaalisia kontakteja hakeneista miehistä, alkoholismista, liftausmatkoista ja moottoripyöristä. Hänen kyvystään kertoa uskottavia valheita tai ainakin muunnella totuutta. Hän on Suomen päivät -teoksen Herman, mutta ei kuitenkaan täysin.

Koko tässä kirjassa Suomen päivät en ole pelkästään seurannut faktoja vaan myös tehnyt niistä fiktiota siellä missä se on sopinut minulle paremmin. Joskus olen käyttänyt fiktiota liimatakseni irtonaiset osat paremmin yhteen, toisin paikoin olen paisutellut faktoja saadakseni aikaan paremman tarinan… Fiktiokirjailijoiden suu on usein täynnä totuutta, mutta ainoa totuus on kyseisen kirjan totuus, ei totuus tapahtumista sellaisina kuin ne ovat todellisuudessa tapahtuneet.

KOCH, HERMAN: Lääkäri

Kustantaja: Siltala 2013
Alkuteos: Zomerhuis met zwembad
Suomennos: Sanna van Leeuwen

Herman Koch (s. 1953) on hollantilainen kirjailija, kolumnisti ja näyttelijä. Hän saavutti kansainvälisen läpimurron kuudennella romaanillaan Illallinen, teoksella jossa jännitys kasvaa kasvamistaan ja josta jää kylmäävä tunne pitkäksi aikaa.

Lääkäri –romaani alkaa tilanteesta, jossa yleislääkäri Marc Schlosser on joutumassa potilaan kuolemaan johtaneen hoitovirheen vuoksi valvontalautakunnan eteen. Se ei häntä huoleta. Lukija puolestaan uumoilee, että kyseessä on paljon pahempi asia kuin tahaton hoitovirhe. Mutta miksi Marc halusi kuuluisan näyttelijän Ralph Meierin kuolevan? Koska Ralph yritti vietellä Marcin kauniin vaimon? Koska Marc itse yritti vietellä Ralphin kauniin vaimon? Koska kesälomalla Ralphin huvilalla tapahtui jotain vielä hirvittävämpää?

Kirjan kertojana on Marc eli kaikki tapahtumat nähdään hänen silmiensä kautta. Voiko lukija luottaa hänen tulkintoihinsa, jotka usein tuntuvat syntyvän varsin heppoisin perustein? Marcista ei missään vaiheessa muodostu kovin myönteistä kuvaa. Hän inhoaa potilaitaan ja voi miltei pahoin joutuessaan koskettamaan näitä. Ei kovin hyvä juttu lääkärille! Marc on kuitenkin onnistunut luomaan itsestään mielikuvan empaattisena lääkärinä, jolla on tavanomaista enemmän aikaa asiakkailleen. Asiakaskunta koostuu pääosin taiteilijoista, (mies)taiteilijoiden leskistä ja muista kuuluisuuksista. Vaimo ja kaksi tytärtä ovat ainoat henkilöt, joita Marc rakastaa, ja tämäkin rakkaus on pakkomielteisen omistavaa. Etenkin teini-ikäinen Julia on koko ajan tarkkailun alaisena, mustasukkaisesti vartioituna. Marc pitää kaikkia tekojaan täysin oikeutettuina, hänen omahyväisyytensä ei tunne rajoja. Vai onko hän sittenkin pahasti alemmuudentuntoinen?

Koch ei epäröi olla karkea. Hän kuvaa ihmisiä, heidän ruumiitaan ja ruumiin toimintoja etovuutta korostaen. Tunnelma on koko ajan aika painostava, keventävä huumori puuttuu tällä kertaa. Lääkäri ei yllä ihan Illallisen tasolle, mutta sujuvaa ja vetävää tekstiä tämäkin on. Tapahtumien todellinen kulku selkiytyy vähitellen ja jonkinlainen rauha saavutetaan.

KOCH, HERMAN: Illallinen

Herman Koch (s. 1953) on hollantilainen kirjailija, kolumnisti ja näyttelijä, joka jossain elämänsä vaiheessa on asunut myös Suomessa. Hänen kuudes romaaninsa Illallinen voitti arvostetun Publieksprijs-palkinnon vuonna 2009. Kirja pohjautuu osittain tositapaukseen eli Barcelonassa vuonna 2005 tapahtuneeseen kodittoman naisen murhaan.

Kesäisenä iltana kaksi avioparia on illallisella Amsterdamin hienoimpiin kuuluvassa ravintolassa. Hymyillään ja keskustellaan kohteliaasti erilaisista neutraaleista aiheista, syödään hienoja ruokia. Pinnan alla kuitenkin väreilee ja paine purkaantuu viimein jälkiruokavaiheessa. Nyt päästään kokoontumisen todelliseen syyhyn eli keskustelemaan perheen 15-vuotiaiden poikien tekemästä rikoksesta ja sen vaatimista toimenpiteistä. Nyt karistetaan kohteliaisuuden pintakiilto pois ja katsotaan, mihin asti kukin on valmis suojelemaan rakkaitaan. Onko lopultakaan pahinta se, mitä pojat ovat tehneet, vai vanhempien asenne?

Jos minun pitäisi määritellä mitä onni on, sanoisin näin: onnelle on tarpeeksi itsessään, se ei kaipaa todistajia. ”Kaikki onnelliset perheet ovat toistensa kaltaisia, jokainen onneton perhe on onneton omalla tavallaan”, kuuluu Tolstoin Anna Kareninan ensimmäinen virke. Siihen haluaisin lisätä korkeintaan, että onnettomat perheet – ja niistä perheistä ennen kaikkea onnettomat avioparit – eivät pärjää yksin. Mitä enemmän todistajia, sen parempi. Epäonni etsii aina seuraa. Se ei siedä hiljaisuutta, varsinkaan sitä vaivautunutta hiljaisuutta joka laskeutuu, kun se jää yksin.

Kirjan kertoja on Paul Lohman, joten häntä pitää ilman muuta sankarina. Hän vaikuttaa perhettään syvästi rakastavalta ja sivistyneeltä periaatteen mieheltä, kun taas isoveli Serge näyttäytyy huomionkipeänä ja lipevänä poliitikkona, jolle elokuvan tärkein anti saattaa olla näyttelijättären rintavako. Illallisen edetessä alkavat käsitykset muuttua. Käy ilmi, että Paul Lohmanilla on synnynnäisen neurologisen sairauden vuoksi taipumus hallitsemattomiin väkivaltapuuskiin. Käy ilmi myös, että hän on kateellinen veljelleen tämä menestyksen vuoksi ja kateellinen jopa vaimolleen, koska perheen poika Michael tuntuu olevan kiintyneempi äitiinsä kuin isäänsä. Miten pitkälle Paul menee vain saadakseen kuulla Michaelin sanovan ”isi, kulta”?

Kirja jakaantuu lukuihin illallisen etenemisen mukaan eli aperitiivista lähdetään liikkeelle ja juomarahaan päädytään. Tänä aikana on takautumien avulla opittu taustat, syyt ja seuraukset sekä henkilöiden persoonalliset ominaisuudet – eikä mikään vaikuta oikein mukavalta. Kirja onkin tahallisen provosoiva ja huumoriltaan varsin musta. Jännitettävää riittää loppuun saakka ja lopun jälkeen riittää pohdittavaa.