SMIRNOFF, KARIN: Sitten menin kotiin

Kustantaja: Tammi 2022

Alkuteos: Sen for jag hem

Suomennos: Outi Menna

Karin Smirnoffin Jana Kippo -trilogia on nyt ilmestynyt kokonaisuudessaan suomeksi. Ensimmäinen osa Lähdin veljen luo (2021) kuvasi Janan ja hänen kaksosveljensä Brorin välistä yhteyttä ja toinen osa Viedään äiti pohjoiseen (2022) sitä, miten Brorin viehtymys vanhoilliseen uskonnolliseen yhteisöön on katkaista tuon yhteyden. Toinen osa loppuu jännittävästi: Bror on pudonnut vuoren jyrkänteeltä ja Jana yrittää pelastaa hänet.

Trilogian päätösosa Sitten menin kotiin -romaani jatkaa tarinaa suoraan siitä, mihin kakkososa päättyi. Bror on kuollut, mutta Janalle yhä läsnä kommentoimassa ihmisiä ja asioita tai ohjeistamassa siskoaan esimerkiksi moottorisahan käytössä. Tunteehan Jana veljensä niin läpikotaisin, että osaa tämän ajatuksia ja käyttäytymistä hyvin kuvitella, mutta toisaalta Jana keskustelee varsin sujuvasti myös koirien kanssa.

Brorin hautapaikasta syntyy kiista. Bror on hankkinut Smalångeriin kaksosille valmiiksi haudan kivineen, mutta uskonnollinen yhteisö vaatii Broria haudattavaksi Kukkojärvelle Norrbotteniin. Mies on paennut yhteisöstä ja häistään, mutta häikäilemätön pastori Silas siunaa avioliiton postuumisti, jotta Brorin läheisimmäksi omaiseksi saataisiin hänen raskaana oleva nuori vaimonsa. Pastorin poliisiveli lupaa kuitenkin toimittaa Janalle Brorin tuhkat hautajaisten jälkeen. Kierolta peliltä haiskahtaa!

Jana siis matkustaa Kukkojärvelle yhdessä Brorin avovaimon Angelikan kanssa ja majoittuu serkkunsa Jussin luo. Lämminsydämisen Jussin ympärille kertyneeseen yksinäisten ja hylättyjen joukkoon Janakin olisi ollut tervetullut, jollei hänen päättämättömyytensä ja levottomuutensa olisi ollut liikaa jopa Jussin kärsivällisyydelle. Angelika puolestaan solahtaa perheen pariin luontevasti, mikä ei voi olla aiheuttamatta Janassa kateutta.

Ainoa kysymykseni ei ollut mitä minä tein täällä. Vielä tärkeämpää oli kysyä mihin olin menossa. Olin pysähtynyt ja minun oli jatkettava matkaa. Lähdettävä jonnekin. En vain tiennyt minne.

Hautajaisten jälkeen Smalångeriin palanneen Janan ympärillä tapahtuu kaikenlaista. Ihmissuhteita menee poikki hänen vuokseen. Hänelle läheisiä ihmisiä loukkaantuu, sairastuu vakavasti tai kuolee. Jana yrittää tehdä työtään kotipalvelussa, mutta määrärahaleikkausten ja työvoimapulan takia ei voi paneutua tehtäviinsä haluamallaan tavalla. Lisäksi hänelle paljastuu yhä uusia omaan isään eli taattoon liittyviä salaisuuksia.

Tyttärensä Dianan kanssa Janalla on vielä paljon selvitettävää. Jana oli hyvin nuori Dianan syntyessä eikä voinut pitää lastaan. Mitään äitiyden tunnetta ei päässyt syntymään, vaikka Jana torjuvan kuorensa alla onkin huolehtiva ja empaattinen nainen. Syitä hänen kovuuteensa selitetään takautumien välityksellä: taaton harjoittama henkinen ja fyysinen väkivalta, neljätoistavuotiaana aloitettu raju seksi, opiskeluaikana Tukholmassa joutuminen väkivaltaisen miehen leikkikaluksi. Noudattavatko Janan miessuhteet aina samaa kaavaa?

On sentään jotain ilahduttavaakin. Janan saviveistokset herättävät huomiota tukholmalaisessa taidegalleriassa ja lähes kaikki myydään, joten ensi kertaa elämässään Jana on varoissaan. Tärkeintä on kuitenkin se, että hän tutustuu näyttelyn tiimoilla ihmiseen, josta saattaa tulla vielä hänen elämänsä tärkein. Tämän välityksellä Jana myös saa mahdollisuuden opiskella kuvanveistoa ja ehkä kohottaa taiteensa aivan uudelle tasolle.

Ymmärrätkö nyt miten todellinen taide syntyy. Kyse ei ole jäljitelmistä. Tai kyvystä kuvailla jotain mahdollisimman tarkasti. Vaan ainoastaan tunteesta. Kipupisteistä. Siitä että saan omat tunteeni tuntumaan myös muissa. Taideteos on pelkkä silta. Ei päämäärä.

Jana Kippo -trilogia kuvaa köyhtyvää ja karua maaseutua moninaisine ihmissuhteineen. Pienessä kylässä tapahtuu kaikkea mahdollista avioliiton ulkopuolisista suhteista insestiin ja murhaan saakka. Rujoa elämää heijastelee kirjan omaperäinen tyylikin: lyhyet lauseet, ei pilkkuja, erisnimet kirjoitettuina aina pienellä kirjaimella ja etu- ja sukunimi tai titteli ja sukunimi yhteen tyyliin janakippo, pastorisilas, smalånger.

Kaikkien ikävien muistojen ja itseensä kohdistuneiden väkivallantekojen keskellä Jana säilyttää kuitenkin sisunsa ja henkiset voimavaransa. Trilogian viimeinen lause on kolmannen osan nimeke: Sitten menin kotiin.  Lakoninen ilmoitus ei sitä kerro, mutta lukija voi tietenkin arvuutella olisiko Janan koti jokin tietty paikka vai kenties sittenkin joku ihminen.

Tulisin aina kaipaamaan pohjoiseen. Missä ikinä yrittäisinkään asua. Kartta oli pinttynyt sisälleni. Polut pellot rämeet. Horsmat suopursut hillat mesimarjat. Hirvet ja porot. Karhut ilvekset ahmat ja sudet. Meri joki järvi lampi. Tarinat entisajoista. Joita toisteltiin nuotioilla ja metsästysmajoilla. Ne olivat myös minun tarinoitani. Samoin kuin kieli hiljaisuus ja kaiho.

SMIRNOFF, KARIN: Viedään äiti pohjoiseen

Kustantaja: Tammi 2022

Alkuteos: Vi for upp med mor

Suomennos: Outi Menna

Ajattelin omaa elämääni. Siitä hetkestä kun ajoin linjurilla tukholmaan siihen kun kaksikymmentä vuotta myöhemmin palasin takaisin smalångeriin olin elänyt vailla minkäänlaista suunnitelmaa. Edes taiteeni suhteen. Siivousta maalausta tarjoilua maalausta muovailua siivousta tappelua muutto muutto maalausta muovailua siivousta muutto tarjoilua muutto muovailua siivousta. Ei tavoitteita. Ei päämäärää. Matkalla liukastuin jokaiseen tielleni osuvaan banaaninkuoreen.

Karin Smirnoffin Jana Kippo -trilogian ensimmäisessä osassa Lähdin veljen luo (2021) Jana kertoi paluustaan kotiseudulle Smalångeriin kahdenkymmenen vuoden poissaolon jälkeen. Siellä hänen oli kohdattava isään eli taattoon liittyvät väkivaltaiset muistot ja kaksosveljen suru rakastetun menettämisestä.

Trilogian toinen osa Viedään äiti pohjoiseen on suoraa jatkoa Janan tarinaan ja avautuu täysin vain, jos on tutustunut ensimmäiseen osaan. Kirja alkaa Janan ja Brorin äidin Sirin eli muorin kuolemasta. Viimeisenä tahtonaan Siri ilmoittaa, että haluaa tulla haudatuksi norrbottenilaisen kotikylänsä multiin.

Niinpä äiti viedään pohjoiseen lähes viidenkymmenen vuoden poissaolon jälkeen. Jana ei ole tiennyt äitinsä taustasta juuri mitään, mutta jo hautajaisissa hänelle paljastuu, että lähes kaikki Kukkojärven kylän asukkaat kuuluvat vanhakantaiseen uskonnolliseen yhteisöön. Eksyneen lampaan eli Sirin lapset otetaan avosylin vastaan, mikä koskettaa syvästi herkässä mielentilassa olevaa Broria. Täällä hänet hyväksytään, täällä hänen tulevaisuutensa on jo valmiiksi viitoitettu. Bror päättää liittyä yhteisöön.

En ole missään aiemmin kokenut niin paljon rakkautta kuin täällä. Mikä tärkeintä en ole yksinäinen…

Jana sen sijaan näkee yhteisön nurjat puolet. Miehet määräävät kaikesta ja maata viistävissä hameissa kulkevat huivipäiset naiset vaikenevat, huolehtivat askeettisista kodeistaan ja synnyttävät lapsen toisensa jälkeen. Määräysvallan huipulla pastorit päättävät siitä, kuka pääsee paratiisiin ja kuka ei. Valtaansa he käyttävät häikäilemättä myös pakottaessaan naisia seksiin.

Jana ei harkitse hetkeäkään liittymistä yhteisöön eikä usko veljensäkään kauan viihtyvän paikassa, jossa alkoholinkäyttö ja tupakointi ovat kiellettyjä (ainakin periaatteessa). Jana päättää viipyä tienoolla niin kauan, että saa veljen mukaansa, mutta helppoa se ei ole. Hän on häiriötekijä, joka halutaan karkottaa pois keinolla millä hyvänsä. Esimerkiksi uhkailulla.

Älä unheuta sitä janakippo. Vain se näkee ken elää.

Veljen lisäksi Janan viipymiselle on muitakin syitä. Vaikka Jana ei haluaisi ottaa vastuuta kenestäkään, tuntuu hänen ympärilleen silti kertyvän apua tarvitsevia: päihdeperheen sylivauva, potkittu koira, synnyttävä nainen, sydänkohtauksen saanut koiravaljakon ajaja, kotoaan karannut poika. Ennen kaikkea on lempeä ja pitkämielinen Jussi, jota kohtaan Jana tuntee voimakasta vetoa. Rakastelun Jana kuvaa keramiikkataiteilijalle sopivin sanoin:

Käteni etsiytyivät hellästi hänen kehonsa poimuihin ja kuoppiin. Sormeni lukivat hänen ruumistaan kuin savikirjoitusta. Otin hänestä vahakopion.

Janan sisimpään on kertynyt paljon katkeruutta. Niin moni läheinen ihminen on Janan pettänyt ja jättänyt vaille turvaa, että luottaminen ja rakkaudelle avautuminen on hänelle liki mahdotonta. Hän ei halua olla heikko ja suojaton, vaan vetäytyy suhteesta heti, kun se alkaa muuttua vakavaksi. Ainoastaan veljeensä Jana takertuu. Kaksoseen, jonka ajatukset hän kuulee omassa päässään.

Minä en osannut rakastaa. Osasin olla riippuvainen.

Viedään äiti pohjoiseen on mukaansatempaava romaani, jossa pian tottuu siihen, ettei lauseissa ole pilkkuja eikä erisnimissä isoja kirjaimia. Tilanteet vaihtuvat vinhasti, on rumaa ja pahaa, on yllättävää kauneutta ja hellyyttä ja ennen kaikkea on runsaasti mustaa huumoria. Kirjan loppu jää niin jännittävästi avoimeksi, että syksyllä ilmestyvää trilogian päätösosaa Sitten menin kotiin odottelee jo malttamattomana.

PS. Jana Kippo -trilogiasta on tekeillä tv-sarja. Se on varmasti näkemisen arvoinen.

SMIRNOFF, KARIN: Lähdin veljen luo

Kustantaja: Tammi 2021

Alkuteos: Jag for ner till bror

Suomennos: Outi Menna

Jana Kippo matkustaa Tukholmasta veljensä luo pohjoisruotsalaiseen köyhään pikkukaupunkiin, josta lähti nuorena vihan vallassa pois. Hän ei palannut kotiin edes silloin, kun veli ilmoitti äidin vakavasta sairaudesta. Miksi nyt? Koska ei ole muutakaan tekemistä pääsiäiseksi. Koska on umpikujassa niin taiteilijantyössään kuin miessuhteissaan.

Tuntui kuin olisin menettänyt otteen omasta elämästäni. Asioita tapahtui ilman että saatoin vaikuttaa  niihin mitenkään. En ollut koskaan tuntenut oloani elävämmäksi. Kokemus oli uusi ja vaikken tiennytkään varmasti sen hyvyydestä se oli joka tapauksessa olemassa ja huusi kuin herätyskokouksessa.

Jana ja Bror ovat kaksosia ja heillä on vuosien eron jälkeenkin niin vahva yhteys, että he pystyvät lukemaan toistensa ajatuksia. Nyt veli suree niin, ettei pysty syömään eikä nukkumaan. Ei hoitamaan itseään tai kotiaan. Kuka oli tämän ahdistuksen aiheuttanut nainen, nyt jo kuollut Maria? Brorin ja kylän muutkin miehet lumonnut viettelijätär? Janan ja Brorin tuntematon sisko? Murhan uhri?

Jana päättää jäädä joksikin aikaa veljensä luo saatuaan paikan kotiavustajana. Useimmat ihmiset ovat hänelle tuttuja, mutta pinnan alla piilevät salaisuudet yllättävät. Janalle paljastuu uusia tietoja niin naapureista kuin veljestä ja äidistä. Jopa omasta itsestä, vaikka Jana ei tiedäkään, kenen muistikuviin hänen pitäisi uskoa.

Sama juttu jälleen kerran. Kertomus kertomusta vastaan ja minä erotuomarina välissä. Kaksi muistikatkoista kärsivää juoppoa joilla kummallakin oli oma versionsa totuudesta.

Lukijalle annetaan vihjeitä tapahtumista jo kirjan alussa ikään kuin lisäämään jännitystä. Paljastuva tarina on murheellinen, joskaan ei epätavallinen. Perheen isä eli taatto hakkaa alkoholin vaikutuksen alaisena vaimoaan, kurittaa sadistisesti poikaansa ja käyttää tytärtään seksuaalisesti hyväkseen. Äitimuori ei uskalla puuttua tapahtumiin vaan pakenee uskonnollisuuteen.

Ja mehän rukoilimme. Pyysimme lapsellisesti jumalalta apua. Vähemmän lapsellisesti rukoilimme kostoa. Rukoilin rukoilemasta päästyäni. Rukoilin että taatto kuolisi. Silti hän palasi kotiin joka perjantai.

Lähdin veljen luo -romaanissa on hurja lataus, joka kiehtoo kaikkine karuine ja ruminekin piirteineen. Etenkin ihmisten seksuaalista vetoa toista kohtaan Smirnoff kuvaa väkevästi – siinä ei auta järki eivätkä ulkonaiset seikat, kun palo toisen puoleen leimahtaa. Karuuden vastapainona kirjassa on myös kauneutta ja sarkasmiin taittuvaa huumoria. Mieleen tulee Nina Wähän romaani Perintö (WSOY 2020), joka sijoittuu Tornionjokilaaksoon.

Tyyliltään kirja on aika erikoinen, mutta siihen tottuu nopeasti. Lauseet ovat asiallisia ja lyhyitä. Pisteen lisäksi muita välimerkkejä ei ole eikä isoja kirjaimia käytetä kuin lauseen alussa. Erisnimet kirjoitetaan pienellä ja etunimi ja sukunimi vielä yhteen tyyliin ”janakippo”. Tässä kirjailija on tavoitellut kirjallisessa muodossa sitä, miltä Länsi-Pohjan murre puhuttuna kuulostaa. Suomentajalla on varmaan ollut haasteita, mutta Outi Menna onnistuu jälleen loistavasti.

Karin Smirnoff (s, 1964) työskenteli toimittajana, kunnes kyllästyi työhönsä ja osti puutavarayrityksen Piitimestä Pohjois-Ruotsista. Lundin yliopiston kirjoittajakoulun jälkeen häneltä ilmestyi vuonna 2018 esikoisteos Lähdin veljen luo, joka nousi August-palkintoehdokkaaksi ja oli myös myynti- ja arvostelumenestys. Jana Kippo -trilogian kaksi muutakin osaa ovat jo ilmestyneet, ja ainakin toinen osa Viedään äiti pohjoiseen ilmestyy suomeksi ensi vuonna. Ruotsissa trilogiasta on tekeillä televisiosarja.