BOYNE, JOHN: Poika vuoren huipulla

Kustantaja: Bazar 2017

Alkuteos: The Boy at the Top of the Mountain

Suomennos: Heli Naski

Vuosi 1936. Pierrot on seitsenvuotias saksalaisen isän ja ranskalaisen äidin poika. Kolme vuotta sitten isä lähti pois, mutta ennen lähtöään hän yritti opettaa pientä poikaansa soittamaan pianoa, puhumaan saksaa ja tuntemaan isänmaallisia tunteita Saksaa kohtaan. Pariisi on kuitenkin Pierrot’n maailma, turvallinen Mamanin ja parhaan ystävän, kuuron Anshelin, ansiosta. Uhkaa on kuitenkin jo ilmassa: Mamanin terveys horjuu ja ystävän perhe saa osansa juutalaisiin yhä enenevässä määrin kohdistetusta syrjinnästä ja väkivallasta. 

Mamanin kuolema on käänne.  Pierrot joutuu isänsä siskon luo Saksaan, korkean vuoren huipulla sijaitsevaan Berghofiin, missä hänet opetetaan kiireesti talon tavoille. On unohdettava Ranska, Maman ja etenkin Anshel. On lakattava olemasta ranskalainen Pierrot ja alettava olla saksalainen Pieter. Kaiken koulutuksen jälkeen Pierrot onkin valmiina iskemään kantapäät yhteen ja karjahtamaan käsi ojossa ”Heil Hitler!”, kun Führer saapuu lempiasuntoonsa.

Vuoren huipulla elävää Pierrot'ta ei maailmaa ravisteleva sota kosketa juuri lainkaan. Hitleristä tulee hänelle eräänlainen isän korvike, jonka mielipiteet hän omaksuu kritiikittä ja miltei hurmioituneena. Mahtavan johtajan suosio paisuttaa pohjimmaltaan hyväsydämisen pojan vallantunnetta ja hänestä tulee inhottava kukkoilija, joten viattomasta Pierrot-pojasta todellakin muovautuu Pieter. Tekojen seuraukset ovat pahempia kuin poika tarkoitti, mutta ymmärtämättömyyteen hänen on turha jälkikäteen vedota.

   ”Mutta minä olin pelkkä lapsi”, Pieter anoi. ”En tiennyt mitään. En ymmärtänyt.”

   Herta pudisti päätään ja otti hänen kasvonsa käsiinsä. ”Katso minua, Pieter”, hän sanoi. ”Katso minua.” Pieter kohotti katseensa silmät kyynelissä. ”Älä ikinä teeskentele ettet tiennyt, mitä täällä tapahtui… Se olisi kaikkein pahin rikos.”

Onneksi Pieterillä on vielä aikaa ja mahdollisuuksia muuttua takaisin Pierrot’ksi. Hänen on nähtävä ja tunnustettava tekojensa seuraukset, kaduttava, yritettävä sovittaa ja kerrottava tarinansa.

Irlantilaisen John Boynen (s. 1971) tunnetuin teos on Poika raidallisessa pyjamassa, josta on tehty elokuvakin. Poika vuoren huipulla kuvaa samalla tavalla lapsen näkökulmasta natsi-Saksaan liittyviä arkoja ja rankkoja asioita. Tietynlainen viattomuus ja soljuva tyyli estävät lukemista käymästä sietämättömäksi, mutta eivät peitä tapahtumien kauheutta. Boyne hallitsee tyylinsä.

BOYNE, JOHN: Leijuva poika

Kustantaja: Bazar 2014
Alkuteos: The Terrible Thing That Happened to Barnaby Brocket
Suomennos: Laura Beck
Kuvitus: Oliver Jeffers

Irlantilainen John Boyne (s. 1971) tuli tunnetuksi romaanillaan Poika raidallisessa pyjamassa. Tämän lisäksi hän on julkaissut seitsemän aikuistenromaania ja neljä lastenkirjaa. Viimeisin teos Leijuva poika on hieman hankalasti määriteltävissä, sillä se on tyyliltään lastenromaani mutta sisältönsä puolesta sopiva aikuisillekin.

Brocketin perheen isä ja äiti ovat nuorina kokeneet asioita, jotka ovat saaneet heidät etsimään äärimmilleen viedyn tavallisuuden tarjoamaa näkymättömyyttä. Kaikki tuntuukin sujuvan suunnitelmien mukaan: on normaali koti ja normaalit askareet, kaksi normaalia lasta ja normaali koira. Sitten syntyy perheen kuopus Billy. Billy ei ole normaali; Billy uhmaa painovoimaa ja leijuu.

"Veljenne on hiukan erilainen kuin me muut", Alistair oli kertonut heille sinä aamuna valiten sanansa huolella. "Olen varma että se on vain väliaikaista, mutta se on silti hyvin kiusallista. Olkaa kilttejä älkääkä tuijottako häntä. Jos hän kuvittelee että hänen hulluttelunsa kiinnostaa teitä, se vain yllyttää häntä lisää."

Billyn pesutilojen käyttöön liittyi monenmoisia hankaluuksia, mutta olisi ehkä epähienoa puuttua niihin lähemmin tässä. Riittäköön kun kerron, että suihkussa käynti oli vaikeaa, kylpeminen poissa laskuista ja vessassa käynti asetti sellaisia haasteita, ettei sirkuksen etevin käärmemieskään olisi pystynyt suoriutumaan niistä kunnialla.

Vanhemmat pitävät vuosikausia Billyn sisällä talossa piilossa naapureiden katseilta, mutta pehmustavat sentään katot patjoilla jotta pojan olisi mukavampi olla. Entäpä kun Billy tulee kouluikää – silloinhan hänen on poistuttava kotoa? Ratkaisu on hiekalla täytetty selkäreppu, joka ankkuroi pojan maahan ja näyttää tarpeeksi normaalilta.  Silti vanhemmat pitävät Billyä kiusankappaleena, jota ilman voisi hyvin tulla toimeen (sisko ja veli eivät ole samaa mieltä). Tapahtuu kauhistuttava ja sydäntäsärkevä asia, jonka seurauksena Billy saa leijua enemmän kuin tarpeekseen. Samalla hän näkee, miten paljon maailmassa on normaalista poikkeavia ihmisiä ja oppii hyväksymään oman erikoislaatuisuutensa.

John Boyne on kirjailija, joka rakentaa juonen niin taitavasti että se pitää mielenkiinnon yllä loppuun saakka ja tarjoaa yllätyksiä. Samalla hän ujuttaa hienovaraisesti mukaan varsin syvällisiä ja kipeitä asioita. Lopputulos ei ole naiivi, vaan mukana on sopivasti särmää.

PS. Miksi päähenkilön nimi Barnaby on muutettu suomennoksessa Billyksi? Toki Billy on lapsille helpompi, mutta eikö silloin olisi yhtenäisyyden vuoksi pitänyt muuttaa muidenkin henkilöiden nimet?

BOYNE, JOHN: Kuudes mies

Kustantaja: Bazar 2013
Alkuteos: The Absolutist
Suomennos: Laura Beck

Irlantilainen kirjailija John Boyne (s. 1971) saavutti maailmanlaajuista menestystä natsi-Saksaan sijoittuvalla romaanilla Poika raidallisessa pyjamassa (suomeksi 2008), josta tehtiin elokuvakin. Lisäksi Boynelta on suomennettu meriseikkailu Kapina laivalla (2009), Romanovien viimeisiä vaiheita kuvaava Tarkoin vartioitu talo (2011), lastenromaani Nooa Notkoniitty karkaa kotoa (2011) ja nyt viimeisimpänä ensimmäiseen maailmansotaan ajoittuva Kuudes mies.

Kirjan minäkertoja on 21-vuotias Tristan Sadler, joka lähti 17-vuotiaana (alaikäisenä) sotimaan isänmaallisen innostuksen vallassa. Niistä kahdestakymmenestä nuoresta miehestä, joista koulutusleirillä muokattiin sotilaita, palasi elävänä vain Tristan ja ”eräs joka tuli hulluksi”. Eikä Tristankaan oikeastaan koskaan palannut.

Minä en usko selviytyneeni. Minua ei ehkä ole haudattu ranskalaiselle pellolle, mutta siellä minä viipyilen.

Kertomuksessa eletään vuoroin sotavuotta 1916 ja vuoroin vuotta 1919, jolloin Tristan matkustaa Norwichiin tapaamaan sodassa kuolleen ystävänsä sisarta. Alun alkaen on selvää, että Tristania painaa raskas syyllisyyden taakka, vaikka sen syy paljastuukin tuskastuttavan hitaasti.

Jos etsin synninpäästöä, sellaista ei ollut saatavilla. Jos ymmärtämystä, ei ollut ketään joka olisi sitä voinut tarjota. Jos anteeksiantoa, en ansainnut sitä.

Ystävän eli Will Bancroftin kuolemaan liittyy jotain äärimmäisen häpeällistä: hänet on teloitettu pelkurina, ”valkoisen sulan miehenä”. Tässä on Kuudes mies –romaanin keskeinen kysymys: kuka on oikeasti pelkuri? Onko se aseistakieltäytyjä, jonka omatunto ei salli tappamista mutta kuitenkin toimimisen esimerkiksi paarinkantajana? Onko se absoluuttipasifisti, joka on menettänyt uskonsa sodan moraaliseen oikeutukseen eikä halua osallistua sotimiseen pienimmälläkään tavalla? Onko se mies, joka ei halua oman rauhansa vuoksi puuttua näkemiinsä vääriin tekoihin?

Boyne kuvaa sodan kauhuja kaunistelematta. Mudan keskellä ryömivät nuoret miehet nälän ja tautien ahdistamina, menettävät tovereita viereltään, pelkäävät, turtuvat, kovettuvat tai murtuvat. Hädän keskellä he etsivät ystävää ja lohtua, mutta miten pitkälle on silloinkaan oikeus mennä? Osoittaa Boynen taidokkuutta kirjoittajana, ettei Kuudes mies käy missään vaiheessa ihan liian ahdistavaksi. Hän osaa tehdä henkilöistään eläviä, moniulotteisia. Sekä Will että Tristan muuttuvat näkemänsä ja kokemansa myötä, mutta heidän lopullisiin ratkaisuihinsa vaikuttavat kuitenkin lapsuudessa ja nuoruudessa saadut opit. On suuri ero siinä, onko perheen nujertama ja hylkäämä vai kaikkien ihailema ja rakastama. Kuudes mies on vaikuttava tarina kaikessa karussa konstailemattomuudessaan. Loppuratkaisu yllättää täydellisesti. Siihen viittaa myös kirjan suomenkielinen nimi, jonka osuvuuden ymmärtää vasta kirjan luettuaan.

PS. Miten pitkälle kirjan juonta saa paljastaa takakannessa? Ainakin Kuudes mies kannattaisi lukea kylmiltään, ilman mitään ennakkokäsityksiä.

BOYNE, JOHN: Tarkoin vartioitu talo

Tarkoin vartioitu talo -romaanissa on niin tunnelmallinen kansi, että se houkuttelee tarttumaan teokseen. Itse tarina on pettymys, jos odottaa historiallisesti luotettavaa ja kaikin puolin uskottavaa kuvausta Romanovien viimeisistä vaiheista. Romanttisena kertomuksena se on kuitenkin ihan mukava ja näppärästi rakennettu, vaikka loppuratkaisusta ei muodostu niin suurta yllätystä kuin kirjailija ehkä toivoisi. 


Vuonna 1915 maalaispoika Georgi Daniilovitš pelastaa Venäjän suurruhtinaan hengen ja saa välittömästi paikan tsaari Nikolai II:n hovissa, missä hänet määrätään tsarevitš Aleksein henkivartijaksi. Oppimaton nuori mies loksahtaa hämmästyttävän helposti tsaarin luottomieheksi ja suurruhtinatar Anastasian rakastetuksi. Hän näkee käsittämätöntä loistoa ja ylellisyyttä, mutta myös rakastavaa perhe-elämää. Boyne on onnistunut luomaan tsaariperheen jäsenistä eläviä olentoja: hyväntahtoinen ja huolestunut Nikolai, jäykkä ja yksioikoinen Aleksandra, veijarimainen Aleksei ja unelmiensa parissa huokailevat tytöt. Heidän huoletonta elämäänsä varjostaa jo synkkä pilvi, mutta he kieltäytyvät näkemästä sitä.


Toisessa aikatasossa teos sijoittuu vuoteen 1981. Iäkäs Georgi elää vaimonsa Zojan kanssa Lontoossa. Zojan sairastuminen syöpään vauhdittaa unelmien toteuttamista ja pariskunta matkustaa Suomen kautta Pietariin kokemaan vielä kerran rakkaiden muistojen tapahtumapaikat. Nykyhetkeen lomittuvat monet muistot: Pariisi maailmansotien välissä, sota-ajan Lontoo muukalaisvihoineen, perheen kokemat ilot ja surut. Kaikkea tätä Boyne kuvaa monipuolisesti ja elävästi.
Boyne on perehtynyt Venäjän historiaan ja Romanovien elämään perusteellisesti ja onnistunut siirtämään tietonsa sujuvaan kaunokirjalliseen muotoon. Kenties hänen olisi pitänyt perehtyä hieman paremmin 1980-luvun Suomeen, nyt kuvaus ei vaikuta oikein tutulta…


Annelin tekstin julkaisi Maria