TERVO, JARI: Esikoinen

Kustantaja: WSOY 2013

Jari Tervon uusimmassa romaanissa Esikoinen on näennäisesti useita yhtymäkohtia kirjailijaan itseensä, sillä kirja koostuu päiväkirjamerkinnöistä, joita tekee Jari-niminen 13-vuotias rovaniemeläispoika vuonna 1972. Omaelämäkerrallinen teos silti tuskin on kyseessä, niin paljon siinä on mielikuvituksellista lentoa.

Poika tarkkailee elämää ympärillään, kuuntelee tarinoita ja kirjaa kaiken muistiin. Isomummu Esme muistelee suurta rakkauttaan, palmikkopäistä kiinalaismiestä, johon tutustui toimiessaan tsaarin upseerin palvelijana. Aune-täti taas uskoo olleensa syytettynä noituudesta vuoden 1677 käräjillä ja kertoilee ajoista yllättävän johdonmukaisesti – mutta vain silloin, kun lääkkeet ovat jääneet ottamatta. Poika löytää myös äitinsä salaiset muistiinpanot, joita tämä on kirjoittanut reseptien takapuolelle. Tämä saa pojan toteamaan; ” Lapsi tietää aina enemmän kuin aikuinen luulee”. Tosin äiti kirjaa pian tämän jälkeen: ”Aikuinen tietää aina enemmän kuin lapsi luulee.”

Nykyhetkessäkin tapahtuu monenlaista: pikkuveljen vakava sairaus, vierasmaalaisen naapurin mystinen katoaminen, isän maalausfirman selkkaukset… Siinä ohella poika kokee kaikkia niitä hämmentäviä ja kiihottavia asioita, joita nuoruuteen kuuluu. Tapahtumia sidotaan ajankohtaansa sirottelemalla sekaan mainintoja musiikista, urheilusuorituksista, poliittisista käänteistä ja uusista keksinnöistä. Ne kertovat paljon niille, jotka ovat tuon ajan itse eläneet.

Esikoinen on eloisa ja monikerroksinen teos. Siitä henkii lämmin ja lempeä tunnelma, vaikka ikäviäkin asioita tapahtuu. Suvun värikkäiden henkilöiden välillä vallitsee yhteishenki ja huolenpito ja esimerkiksi mehumaijaa kiikutetaan edestakaisin aina sitä tarvitsevalle. Tervon tyyliin kuuluu tietynlainen reipas ronskius yhdistyneenä nokkelaan sanailuun, niin nytkin. Yksityiskohtainen kerronta kasvattaa arkipäivän tapahtumia absurdeihin mittasuhteisiin. Sanakäänteet ovat riemastuttavia ja sanat värikkään kuvailevia.

Möhöpilvien mahassa räjähtelivät rovaniemeläisten laihat raketit. Hellanlevyllä varrestaan kuumenevalla kauhalla sulatettu tina ennusti vikaan… Olin saanut geenibingossa isäni nenän. Isomummu pani sen aina merkille kun istuimme isän kanssa pöydässä nokikkain. Yhdellä kertaa näki kintaalla niistettävän ja sen pienoismallin, nykyhetken ja tulevan. Nenä ennusti isomummun mukaan tinaa tarkemmin.

TERVO, JARI: Layla

Teoksessa Layla Jari Tervo kertoo karun tarinan siitä, miten nuori istanbulilainen kurdityttö päätyy prostituoiduksi Suomeen. Aihe on mielenkiintoinen ja Tervo tuntuu tietävän siitä paljon. Hän on kuitenkin yrittänyt ottaa mukaan niin monta näkökulmaa moraalisäännöistä, maahanmuuttajuudesta ja naiskaupasta, että henkilömäärä on paisunut turhan suureksi ja jotkut tilanteet ovat jääneet hieman irrallisiksi. Sanoma ei olisi pienestä karsimisesta kärsinyt – ja sanomahan on se, että naiset ovat alistetussa asemassa, olipa yhteiskunta mikä tahansa. Tervon kieli on niin lakonista, että välillä melkein ärsyttää, mutta toisaalta se saattaa helpottaa väkivaltaisista tapahtumista lukemista. Kaiken kaikkiaan Layla on Jari Tervon parhaita teoksia.

Layla kihlataan jo neljä tuntia syntymänsä jälkeen ja vihitään avioliittoon 15-vuotiaana. Hääyön jälkeen ei lakanoissa näy verta, mikä merkitsee perheelle täydellistä kunnian menetystä. Lisäksi Layla on eräänä päivänä keskustellut nuoren turkkilaismiehen kanssa ja antanut tämän koskettaa pikkusormeaan. Tämä riittää: kuolemantuomio odottaa sekä miestä että Laylaa. Layla kuitenkin pääsee pakoon ja salakuljettajien avulla ensin Kreikkaan, sitten Berliiniin ja lopulta puhdashenkisyyden ihmemaahan Finlandiyaan (tieto puhdashenkisyydestä on peräisin Grigori Petrovin kirjasta Valkoliljojen maa). Tytön perässä kiiruhtavat painajaismaisina hänen isänsä ja isoveljensä, joiden tehtävänä on panna kunniamurha täytäntöön. Mutta kuka Laylan perheessä ajaa voimakkaimmin tytön surmaa – ja miksi? Käsitys siitä, kuka on paha ja kuka hyvä, saattaa hyvinkin vaihtua kertomuksen mittaan. Ainakin yllätyskäänteitä on tiedossa.

Prostituoitunakin Layla säilyttää sisäisen viattomuutensa ja hyvän kurditytön maailmankatsomuksen. Hän on ahdingossaan yksin, mutta henkisesti vahvana kenties sittenkin selviää. Toinen selviytyjä on Laylan turkkilainen ystävätär ja kohtalotoveri Tamara, mutta hänen selviytymiskeinonsa ovat huomattavasti järeämpiä. Kirjan kolmas naishahmo on suomalainen Helena, joka on avioerossa menettänyt poikansa huoltajuuden ja alkoholismin takia jopa oikeuden tavata tätä. Helena ryhtyy prostituoiduksi ansaitakseen nopeasti rahaa ja saadakseen siten mahdollisuuden lapsensa yksinhuoltajuuteen. Tässä romaanissa naiset ovat voimakkaita, mutta lähes kaikki miehet epämiellyttäviä ja epärehellisiä niljakkeita.

Kirja on surullinen ja ahdistava, mutta silti sen loppu lupailee hitusen toivoa.