WARE, RUTH: Viimeinen pari

Kustantaja: Otava 2025

Alkuteos: One Perfect Couple (2024)

Suomennos: Elina Koskelin

Ja kun nainen taistelee miestä vastaan, hän tajuaa kaksi asiaa. Hän tietää niiden olevan polttavan, epätoivoisen totta. Yksi: tämän voittaa joko mies tai hän, ja jos hän päästää irti, hän on se, joka hukkuu aaltojen alle. Ja kaksi: jotta jonkun voi tappaa tällä lailla, on toivottava hänen kuolemaansa joka solullaan.

Lyla on kolmekymppinen pätkätöitä tekevä virologi. Hän on luonteeltaan järkevä ja perustaa tekemisensä aina tutkittuihin tosiseikkoihin. Hän on yli kaksi vuotta seurustellut komean näyttelijän kanssa, joka on toistaiseksi turhaan etsinyt menestystä. Nico on kuitenkin ainainen optimisti, mikä seurustelun alkuvaiheissa tuntui Lylasta hyvin hellyttävältä.

Nyt Nico on saanut kuulla ”Viimeinen pari” -nimisestä tositelevisio-ohjelmasta, johon etsitään vakiintuneita pariskuntia. Tässä saattaa olla hänen suuri tilaisuutensa! Lylan mielestä tuottajan esittelemä suunnitelma kuulostaa varsin epämääräiseltä ja keskeneräiseltä, mutta Nicon mieliksi hän suostuu osallistumaan, kun pari tulee valituksi ohjelmaan.

Jakartasta lähtevällä laivalla viisi kilpaan osallistuvaa pariskuntaa tapaa ensi kertaa toisensa. Kilpailijat ovat näennäisesti eri-ikäisiä ja etniseltä taustaltaan erilaisia, mutta Lyla tuntee silti olevansa muista poikkeava. Hän ei ole kohtalokas nainen vaan ”naapurin tyttö”. Hän on kuiva tutkija eikä somevaikuttaja tai mediapersoona kuten useimmat muut kilpailijat.

Jokainen kilpailuun osallistuva joutuu luovuttamaan pois älylaitteensa, mitä ennen kaikki varmuuden vuoksi ilmoittavat läheisilleen olevansa muutaman viikon ajan tavoittamattomissa. Lylalla on kuitenkin alusta pitäen ollut suunnitelmana mokata jokin tehtävä ja päästä nopeasti lähtemään kilpailusta työprojektinsa pariin.

Eristäytynyt ”Onnellisen lopun saari ” on lumoava rantoineen ja luksusmajoineen, mutta rakennustyöt ovat selvästikin kesken ja kilpailijoista huolehtiva henkilökunta puuttuu. Osallistujat tuonut laiva lähtee illalla viemään ensimmäistä (yllättävää) kisasta pudonnutta helikopterikentälle ja jättää tuotantoryhmästäkin saarelle vain yhden valvojan. Kuvauksia jatkavat majoihin sijoitetut kamerat.

Yöllä hirmumyrsky pyyhkäisee saaren yli kaataen puita, rikkoen majoja ja merivedestä juomavettä suodattavan laitteen. Turhaan kilpailijat odottavat laivaa, jonka olisi pitänyt aamulla tuoda kuvausryhmä takaisin saarelle. Radio sentään toimii ja sillä lähetetään hätäviestejä: Apua tarvitaan. Ihmisiä on loukkaantunut ja kuollut.

Päivät kuluvat. Pelastajia ei saavu. Kuumuus on hirveä. On pakko säännöstellä ruokaa ja pullovettä. Ihmiset alkavat riidellä keskenään ja alfaurokset taistelevat valta-asemasta. Ihmiset jakaantuvat heihin ja meihin, otteet kovenevat ja uhreja tulee. Radiolla lähetetään hätäviestejä: Ihmisiä on kuollut. Vesi ja ruoka loppuvat. Apua.

Viimeinen pari -teoksessa näkökulma on pääosin Lylan, joka kuvailee yksityiskohtaisesti saaren tapahtumia, mutta jonka tulkinnat niistä saattavat olla erheellisiä. Hänen selostukseensa lomittuu radioviestejä ja kursiivilla painettuja päiväkirjamerkintöjä, jotka alkavat oudosti poiketa yhä enemmän Lylan kertomista asioista. Tämä lisää tehokkaasti lukijan kokemaa jännitystä ja uteliaisuutta.

Waren kirjasta tulee ilman muuta mieleen William Goldingin klassikkoteos Kärpästen herra, joskin nyt koulupoikien tilalla ovat julkisuudenkipeät aikuiset. Toisaalta vaikutteita on ehkä saatu Agatha Christien dekkarista Eikä yksikään pelastunut. Analyyttisen ajattelun hallitseva Lyla kokoaa saamistaan tiedonmuruista kokonaisuuden, joka paljastaa lopulta tapahtumaketjun todellisen syyn ja luonteen. Ihan kiva suljetun tilan mysteeri!

WARE, RUTH: Lukitut ovet

Kustantaja: Otava 2020

Alkuteos: The Turn of the Key

Suomennos: Antti Saarilahti

Ruth Waren teos Lukitut ovet on goottilaista kauhua nykyhetkeen siirrettynä. Perinteitä siinä edustavat ensinnäkin tapahtumaympäristö eli viktoriaaninen talo jylhällä syrjäseuduilla ja toiseksi taloon liittyvät tragediat ja niistä johtuva kummittelu. Kaikki ei ole kuitenkaan sitä, miltä näyttää. Viktoriaanisesta rakennuksesta on jäljellä vain julkisivu ja pari huonetta ja loppu on modernia lasikuutiota ja äärimmilleen vietyä tekniikkaa. Valvontakameroita on kaikkialla. Puhelinsovellusta tai paneelien kuvakkeita hallitsematon voi väärällä painalluksella valon sytyttämisen sijasta laittaa musiikin pauhaamaan tai sulkea pimennysverhot. 

Waren kirjan alkuperäinen nimi The Turn of the Key paljastaa lähtökohdan.  Henry Jamesin kauhuklassikko The Turn of the Screw kertoo nuoresta kotiopettajattaresta, joka saa työpaikan kahden lapsen hoitajana kaukaisessa maaseutukartanossa Essexissä. Siellä kummittelevat parin aikaisemman työntekijän haamut, jotka saavat lapset aina vain tiukemmin hallintaansa, vaikka kotiopettajatar yrittää parhaansa mukaan estää. Lopulta toinen lapsista kuolee. Ovatko aaveet kuitenkaan todellisia vai ainoastaan nuoren naisen mielikuvituksessa?

Lukitut ovet -romaanissa Tenavatarha-nimisessä päiväkodissa työskentelevä Rowan Caine löytää sattumalta Googlesta ilmoituksen, jossa haetaan lastenhoitajaa nelilapsiseen perheeseen Skotlannin ylämaille. Jo palkka olisi houkutteleva – 55 000 puntaa vuodessa - mutta Rowan on myös kyllästynyt kammottavaan pomoonsa ja hoitolasten nirsoihin vanhempiin. Haastattelun ja perheeseen tutustumisen jälkeen Rowanille on useammastakin syystä kehittynyt jo pakkomielle: hänen on saatava tuo työ!

Oltuaan talossa muutamia päiviä Rowan ei enää ihmettele, miksi lastenhoitajat ovat vaihtuneet siellä tuhkatiheään. Hän on jäänyt yksinään pitämään huolta kolmesta pienestä tytöstä kiireisten arkkitehtivanhempien riennettyä maailmalle hoitamaan lukuisia sitoumuksiaan. Rowan on kokenut lastenhoitaja, mutta näiden tyttöjen kanssa hän tuntuu olevan jatkuvasti vaikeuksissa. Lisäksi talosta kuuluu öisin outoja ääniä, seinällä näkyy vihaviestejä, ikkunoita avautuu, ovia lukkiutuu ja tavaroita siirtyy paikasta toiseen.

Seisoin kauan ylimmällä porrastasanteella, käsi huoneeni pyöreällä ovennupilla, ja yritin koota tarpeeksi rohkeutta astuakseni sisään. Mutten pystynyt siihen. Päähäni pälkähti yhtäkkiä ahdistava mielikuva siitä, kuinka oven ja lattian välisestä pimeästä raosta voisi luikerrella jotain synkkää ja kammottavaa, joka seuraisi minua alakertaan asti ja nielaisisi minut mustaan kitaansa…

Voiko Rowan luottaa kehenkään? Talon huoltomies-autonkuljettaja-puutarhuri Jack vaikuttaa mukavalta ja avuliaalta, mutta jokin hänessä epäilyttää. Tosin Rowan itsekin saattaa olla jotain ihan muuta kuin on antanut ymmärtää, mutta mitä mallikelpoisen julkisivun takana piilee?

Kaikesta tästä Rowan kertoo pitkässä kirjeessään lakimiehelle odotellessaan oikeudenkäyntiä skotlantilaisessa naisvankilassa. Häntä syytetään lapsen murhasta, mutta kenet hän olisi tappanut? Miksi? Miten? Rowan vakuuttelee yhä uudestaan syyttömyyttään, mutta kukaan ei tunnu uskovan tai edes kuuntelevan häntä.

Lukitut ovet on taidokkaasti rakennettu trilleri, jossa paljastetaan tapahtumien kulku ja henkilöiden kätkemät salaisuudet vähän kerrassaan ja tärkein johtolankakin vasta viimeisessä luvussa. Kirjan loppua jää miettimään: jättääkö se liikaa auki vai onko se päinvastoin varsin taidokas? Joka tapauksessa kirjaa ahmii malttamattomana, ratkaisua odotellen ja peläten.