KUISMA, HANNA-RIIKKA: Maaperä

Kustantaja: Like 2026

Kansi: Ninni Kairisalo

Nainen etenee hitaasti varjoissa varjona, tunnustellen ympäristöään kuin lepakko. Hän kuuntelee ruostuneiden leikkivälineiden vaikerrusta tuulessa ja puisen portin vaimeaa tömähtelyä viistoa pölkkyaitaa vasten. Hän pakenee primitiivisenä kuohuvan, läähättävän vaiston ajamana kohti muistoja lapsuuden aurinkoisista päivistä… Naisen päällä on viileässä ilmassa vain ohut valkoinen yöpaita. Se ja hänen kalpea ihonsa ovat veren peitossa.

Hanna-Riikka Kuisman Maaperä-romaanin prologissa verinen ja ehkä peräti kuoleman kielissä oleva nainen hoipertelee aamun kylmyydessä kohti nuhruisen lähiön leikkikenttää. Kuka nainen on? Kuka on satuttanut häntä ja miksi? Eikö kukaan tule auttamaan?

Tarinan varsinainen alkusysäys on somepersoona Nanan muutto lähiön kerrostaloon. Tämä nainen on rappiolivettäjä eli näyttää livestriimauksissaan juopottelua, rellestämistä ja tappeluita. Nana on olemukseltaan räikeä ja suttuinen, mutta säteilee silti outoa karismaa. Monia kiehtoo hänen rohkeutensa olla oma itsensä muiden mielipiteistä välittämättä.

Hän kokee kauhua ja kaihoa nähdessään miten vapautuneesti Nana kantaa itseään, on vain, kuin merivuokko tai undulaatti. Miten nainen ei ajattele yhtään, että pitäisikö olla näin vai noin, tai ole edes tietoinen itsestään.

Livelähetykset ovat Nanan pääasiallinen tulolähde, joten rahapulassa hän varsin usein vetoaa seuraajiinsa. Aina onkin niitä, jotka tavoittelevat Nanan ystävyyttä erilaisten lahjojen välityksellä ja saavat elämäänsä sisältöä tämän kiitoksista. Kun henkilöstä ei enää ole hyötyä, loppuu myös Nanan ”ystävyys” ja tilalle astuu musertava julmuus.

Livelähetysten seuraajat reagoivat sekä Nanan postauksiin että toistensa viesteihin nopeasti ja varsin vimmaisesti. Nanan epäsuosioon joutunut henkilö voi ensin saada myötätuntoa osakseen, mutta mielipiteet saattavat kääntyä hetkessä häntä vastaan. Nanan ja kumppaninsa Tumpin esittämiä paljastuksia ei juurikaan kyseenalaisteta, vaikka ne olisivat täyttä valhetta.

On niitäkin, jotka eivät halua näkyä Nanan postauksissa ja toisaalta niitä, jotka haluavat hyötyä tämän somenäkyvyydestä. Esimerkiksi vuosikaupalla lähiön maaperää tonkinut Riku vetoaa Nanaan, jotta tämä lähetyksissään nostaisi esiin kaupunginosan perusongelman: alueen rakennuksista niin vuokrakerrostalot kuin tasokkaat kivitalotkin sijaitsevat vanhan kaatopaikan päällä.

Hän muistaa lukemattomat tunnit ulkona säällä kuin säällä, rautanauloina rahisevan, teräväreunaisen soran tonkimisen, niljakkaana sammakonkutuna käsistä livenneen mudan, maasta tihkuvan öljymäisen liejun, sinapinvärisenä pulppuilevan tahnan, liudan eri tavoin vaurioituneita, sairaalloisissa väreissä helottavia kasveja, jotka itivät vuodenkiertoon nähden vääriin aikoihin väärissä paikoissa.

Myrkyttynyt maaperä liittyy oleellisesti alueella käynnistyvään rakennushankkeeseen ja sen lupaehtoihin. Millaiset sidokset ohjaavat yhteisössä tehtäviä päätöksiä? Kuinka moni pelkää omasta puolestaan ja kuinka moni koko kaupunginosaa uhkaavaa mainehaittaa? Eri tahoilla paine kasvaa kasvamistaan, kunnes löytyy syntipukki, jonka uhraaminen ratkaisee ongelmat ainakin hetkeksi. Kuka siis on syyllinen – koko yhteisökö?

Maaperä-teoksen henkilöissä riittää jonkin verran opeteltavaa. Monilla heistä tuntuu olevan yhteys keskenään, vaikka he eivät sitä aina itse tiedäkään, ja jonkun taustalla nimettömänä vilahtavan henkilön osuuden tarinassa saattaa hoksata vasta jälkikäteen. Yhdistävä tekijä näiden henkilöiden välillä on yksinäisyys ja jonkinlainen hauraus. Onko itse asiassa Nanakaan niin vahva kuin esittää?

Kuisma kuvaa teoksessa paljon likaa, mädännäisyyttä ja kaaosta, mutta myös hyvin kauniisti ihmisten unelmia ja luonnonkukkien kauneutta. Toisinaan hän löytää tapahtumista lähes absurdia huumoria, kuten esimerkiksi stalkkerien hiiviskelystä illan pimeydessä. Hieman mystiikkaa tarinaan tuo kansanparantaja Raili, jonka osuutta lopputuloksessa jää pohtimaan.

Hanna-Riikka Kuisma on ollut kaksi kertaa ehdolla kaunokirjallisuuden Finlandia-palkinnon saajaksi – tuoko Maaperä-romaani hänelle kolmannen ehdokkuuden?

PS. Ninni Kairisalon suunnittelema kirjan kansi on hieno! 

KUISMA, HANNA-RIIKKA: #Syyllinen

Kustantaja: Like 2021

Olen kiistänyt koko ikäni, puolustellut ja selitellyt. Nyt myönnän. Olen syyllinen. Mistä aloittaisin?

#Syyllinen-romaanin ensimmäisessä luvussa ollaan syyskuussa 2020. Nelikymppinen nainen istuu pidätyssellissä henkirikoksesta epäiltynä. Vastoin odotuksia hän tuntee itsensä rauhalliseksi: enää ei tarvitse kuunnella kännykän kilahduksia eikä huolehtia postauksiin kohdistuvien tykkäysten määrästä. #vapaus #omassarauhassa

Roikun sängyllä ja huomaan jonkun riipustaneen lattianrajaan ihan pienellä nobody. Pidän siitä. Sivullisuus on minulle ennestään tuttua, mutta tekoni jälkeen en ole enää edes ihminen. Olen korkeintaan paperinuken ihmisenmuotoiset reunat. Katkoviivoin osoitettu leikkauspiste, jossa sakset ja paperi kohtaavat, mutta siinä ei ole mitään. Ei edes tyhjää. Luulen, että se sopii minulle.

Nykyhetkeen limittyy aika tammikuusta 2020 lähtien. Tämä osuus selittää vähän kerrassaan, mikä on johtanut naisen tekemään rikoksensa. Ensi silmäyksellä hänen elämänsä vaikuttaa oikein mukavalta. Hän on muuttanut takaisin kotipaikkakunnalleen ja asuu miehensä kanssa ilmaiseksi äidin omistamassa vuokra-asunnossa. Nainen ei ole töissä, joten aikaa riittää somettamiseen, päivän tapahtumien taltioimiseen videoille ja kuviin sekä taiteellisten otosten kuvaamiseen luonnosta ja kodista. #selkeäkevät #spontaanielämä #bosslady

Vähitellen paljastuu, että nainen on ajanut itsensä pahaan ahdinkoon. Hän on lähtenyt Felodese-lisäravinteiden edustajaksi suurella mittakaavalla, mutta ei ole kuitenkaan myynyt tuotteita eteenpäin. Kasautuvat maksut nainen on hoitanut pikavipeillä. Itse hän kyllä on käyttänyt tunnollisesti saamiaan tuotteita ja jakanut tästä somessa videoita. Mies (naisen puhuttelema sinä) ei tiedä kumppaninsa touhuista mitään, joten hänen jäämisensä kotiin etätöihin koronapandemian vuoksi aiheuttaa naiselle todellisen ongelman. #hidasaamu #salaisuus

Sitten naisella todetaan terveystarkastuksessa maksavaurioita, joiden syynä todennäköisesti ovat runsain määrin käytetyt ”luontaistuotteet”. Nainen syyttää somessa Felodesea terveysongelmistaan ja joutuu niin hillittömän vihapuheen ja parjauskampanjan kohteeksi, että tuskin uskaltaa poistua kotoaan. Ulosottokin häämöttää, mutta firmasta paljastuvat epäselvyydet pelastavat naisen. #pyramidihuijaus

Miksi nainen on ollut niin helppo huijauksen uhri? Syyt lähtevät kaukaa lapsuudesta, jota paljastetaan takaumina. Elämää ovat hallinneet sotkuiset ja turvattomat ihmissuhteet, kiusaaminen sekä fyysinen ja psyykkinen oirehtiminen syömishäiriöistä viiltelyyn. Nainen on ollut kovin yksinäinen ja Felodesen edustajana hän on tuntenut kuuluvansa johonkin joukkoon ja olevansa hyväksytty. #raiskaus #paniikkihäiriö

Ajattelen liikaa, mutta koska en saa oikeita sanoja oikeassa järjestyksessä suustani ulos niin, että ymmärtäisin edes itse itseäni, pääni demonit sikiävät sisälläni keskenään sukuaan kasvattaen. Eikä ulos vuoda mitään.

#Syyllinen kuvaa hyvin sitä, millaista tosimielellä somessa toimivan henkilön arki on: vaativaa ja tietoisesti kaunisteltua. Kävijämäärät ja tykkäykset voivat hetkessä laskea, jos postaukset eivät miellytä, ja samalla vähenee myös yhteistyökumppanien tuki. Tämä taas voi vaikuttaa todella rankasti henkilön itsetuntoon ja minäkuvaan. Kovin synkkä on tämä keinotekoinen maailma, jossa huumorikin on pelkästään mustaa, mutta Hanna-Riikka Kuisman taito kertoa tarinaa kannattelee lukijaa. #hyväkirja

KUISMA, HANNA-RIIKKA: Kerrostalo

Kustantaja: Like 2019

Ihmismuurahaiset koneineen pystyttävät tänne maakunnan ihmeen, Suomen ensimmäisen asumalähiön, jossa mikään osa ei ole erossa toisesta. Koko lähiö on yhtä ja samaa rakennusta kävelysiltoineen. Niin kuin Isossa-Britanniassa streets in the sky, kadut taivaalla. Joka paikkaan pääsee joka paikasta, kaikki on yhteydessä.

Porissa (tai jossakin muussa keskisuuressa suomalaisessa kaupungissa) sijaitsevan työväestön unelman avajaisiin saapuu jopa presidentti Kekkonen. Asunnon saaminen sieltä on lottovoitto ja asukkaiden yhteishenki korkealla. Muutamaa vuosikymmentä myöhemmin aluetta kutsutaan betonihelvetiksi ja asfalttiviidakoksi, jossa asukkaat ovat pääasiassa työttömiä, alkoholisteja tai pienrikollisia. Kaikki rapistuu.

2000-luvulla laman lapset kasvavat täällä aikuisiksi lapsiksi uuteen lamaan. He eivät käy koulussa tai töissä, vaan asuvat äitiensä luona, hakkaavat toisiinsa tatuointeja, käyttävät päihteitä ja kuvaavat väkivaltavideoita nettiin. Ympäristö on henkitoreissaan.

Sitten uusi salaperäinen omistajataho ostaa koko lähiön ja muutoksia alkaa tapahtua. Vanhan kerrostalon viereen nousee uusi tornitalo, johon ulkopuolisilla ei ole pääsyä. Ilmestyy aluetta ympäröivä aita lukittuine portteineen. Valvontakameroita joka puolelle ja mustapukuisia vartijoita kiertelemään pihoille. Yhä uusi kieltoja ja määräyksiä. Silti nuorisojengiläisiä tai huumediilereitä ei laiteta kuriin, vaan he saavat toimia ja mekastaa vapaasti. Vanhat asukkaat alkavat pelätä tulevaisuutensa ja turvallisuutensa puolesta.

Kirjassa puheenvuoron saa noin kolmekymmentä kerrostalossa asuvaa henkilöä, mikä pistää lukijan muistin ja hahmotuskyvyn koville. Joukossa on muutama talon alkuperäisistä asukkaista, joista yksi – Terttu – joutuu seuraamaan tapahtumia aidan takaa. Yhden ainoan vuokrarästin takia hänet on häädetty kotoa vain päällä olevat vaatteet mukanaan ja nyt kaikkia talon asukkaita kielletään päästämästä häntä sisään porteista tai ottamasta häneen mitään kontaktia.

Kerrostalon muu porukka on sekalaista. On vanha hellyttävä pariskunta. On työtön alkoholisti, joka kuvittelee yhä olevansa suuri naistenmies. On lähiön entinen mahtimies, jonka sallitaan asua muutaman muun laitapuolen kulkijan kanssa pihapiirin parakissa. On pari naista, joiden luona miehet vierailevat ahkeraan. On vankilassa raitistunut ja uskoon tullut kahvilanpitäjä. On rikollisten joukko hierarkioineen. On uusnatsi. On pari urheilullista kaunotarta. On hyväksikäytetty nainen monine ongelmineen ja suruineen. On aviottomia lapsia, jotka ovat jo luisumassa alamäkeä. Kaikkien yllä leijuu toivottomuuden ilmapiiri.

Joitakin henkilöitä kohtaan kasvaa tuntemaan myötätuntoa ja toivomaan heille parempaa tulevaisuutta. He eivät ole pahoja ihmisiä, vaan toisaalta olosuhteiden ja toisaalta oman heikkoutensa uhreja. Pääseekö lastaan kaipaava Jessica vapaaksi kiristäjistään ja huumeidenkäytöstä? Selviääkö nuori Miko toivottomasta ensirakkaudestaan?  Miten käy koulukiusatun ja pakko-oireisen Jade-ressun?

Kerrostalo on pelottava kuvaus lähiöstä, jossa kaikki yhteiskunnan rakenteet ovat sortuneet ja ihmiset yrittävät selvitä omillaan. Vielä ei Suomessa tällaista ole, mutta entä tulevaisuudessa?  Kirja on myös jännittävä, sillä kerrostalo pitää sisällään monia salaisuuksia niin ihmisten välillä risteävissä suhteissa kuin omistajatahon taustoissa ja tarkoituksissa. Kuisma kertoo karua tarinaansa sekoittaen yllättävää runollisuutta miltei inhorealistisiin kuvauksiin ja alatyylisiin ilmauksiin. Hämmentävä, mutta taidokas teos!