Inger Frimanssonin edellisessä teoksessa Rotanpyytäjä aikuinen nainen joutuu mieleltään sairaan henkilön vangiksi ja kuolemanvaaraan. Uusimmassa teoksessa Pahaa pelkäämättä uhrina on teini-ikäinen tyttö, joka epätoivon hetkellä turvautuu väärään henkilöön.
Monika on vanhemmilleen kauan odotettu lahja, jota he hellivät ja hemmottelevat parhaansa mukaan. Monika ei kuitenkaan ole onnellinen lapsi, vaan yksinäinen ja hieman erikoinen. Yvonne-serkku käyttää pientä Monikaa sadistisissa leikeissä nukkena ja ainoa ystävätär Barbara Ann usuttaa Monikaa vaarallisiin ja hurjiin koetuksiin. Teini-iän haaveet jäävät vaille täyttymystä, sillä poikia ei pullea ja väritön Monika kiinnosta. Sitten Barbara Ann hukkuu epäselvissä olosuhteissa ja Monika lukkiutuu täysin suruunsa. Suomenlaivalla Monika tutustuu keski-ikäiseen Josef Anderssoniin, joka kohtelee hienotunteisesti nuorta tyttöä ja kuuntelee myötätuntoisesti hänen surujaan. Josefista tulee Monikalle pelastaja, kun perhe ei ymmärrä – vai tuleeko?
Frimansson kuvaa taitavasti, miten tavallisen oloisesta ihmisestä paljastuu vähitellen pimeä puoli. Tuo henkilö uskoo toimivansa rationaalisesti ja pyrkii ohjaamaan muitakin oikeaan – tarvittaessa varsin kovakouraisesti. Hänellä ei ole mitään rajoja eikä myötätuntoa. Uhrin tunteita Frimansson käsittelee myös hyvin. Millainen lamaannuttava kauhu valtaa ihmisen, kun hänelle vähitellen valkenee, ettei olekaan kiltin pelastajan turvissa vaan psykopaatin armoilla! Onko Monika kuitenkaan avuton? Hänessä on jo jonkin aikaa ollut kasvussa kova ja röyhkeä Nika-niminen persoona…
