BENNETT, BRIT: Äidit

Kustantaja: Tammi 2023

Alkuteos: The Mothers (2016)

Suomennos: Maria Lyytinen

Yhdysvaltalaiselta Brit Bennettiltä (s. 1990) on aiemmin suomennettu kiehtova romaani Mikä meidät erottaa (Tammi 2021). Nyt on vuorossa Bennettin esikoisteos Äidit, jonka ilmestyessä vuonna 2016 kirjailija oli vain 26-vuotias. Ehkä juuri siksi romaani on uskottava kuvaus nuoruudesta ja ajasta, jolloin tulevaisuus vielä aukeaa edessä täynnä mahdollisuuksia. Ympäristökin on kirjailijalle tuttu, sillä tarinan tapahtumapaikkana on afroamerikkalainen yhteisö Etelä-Kaliforniassa.

Kirjassa on äitejä lapsensa hylänneistä liiankin hanakasti lastaan suojeleviin. On myös vanhojen äitien joukko, eräänlainen kuoro, jonka tarkat silmät havaitsevat kaiken, mitä ympärillä tapahtuu. Aina ”äidit” eivät osaa tehdä näkemästään oikeita tulkintoja, mutta pitkän elämänkokemuksensa ansiosta heillä riittää ymmärrystä nuorempiaan kohtaan. Myös kokemusta siitä, miten petollista ja lyhytaikaista kaikki voi olla.

Jos meidän kaikkien elämät panisi jonoon varpaista kantapäihin, me synnyimme jo ennen suurta lamaa, sisällissotaa, jo ennen Amerikkaa itseään. Me olemme totisesti eläneet ja tunnemme miehet. Voi tyttö pieni, vähän rakkauttakin me olemme kokeneet. Sitä tyhjään purkkiin jäänyttä hunajatilkkaa, joka saa makeuden viipymään kielellä vain hämätäkseen näläntunnetta hetkeksi.

Yksi kirjan keskeisistä hahmoista on Nadia Turner, joka tapahtumaketjun alkaessa on seitsemäntoistavuotias ja kokenut jo jotain aivan käsittämätöntä: hänen äitinsä on aivan yllättäen tehnyt itsemurhan. Äiti ei ole jättänyt mitään selitystä teolleen, mutta Nadia pohtii tulevina vuosina usein, onko hän itse ollut siihen syyllinen. Olihan äitikin vain seitsemäntoistavuotias, kun päätti synnyttää lapsensa ja luopua samalla mahdollisuudestaan opiskella!

Kesän alkaessa Nadia valmistautuu jo lähtemään stipendiaattina arvostettuun Michiganin yliopistoon, mutta tutustuu ensin kotikaupunkinsa laitapuoliin. Kuppilanpahaisessa hän kohtaa Luke Sheppardin, Upper Roomin pastorin pojan. Luken tulevaisuudentoiveet ovat jo 21-vuotiaana murskana, sillä paha loukkaantuminen on vienyt häneltä sekä peliuran että yliopistostipendin. Nadiaa Luken nilkutus kiehtoo, koska häntä vetivät puoleensa ihmiset, jotka kantoivat kipujaan näkyvästi, mihin hän ei itse kyennyt.

Nuorten seurustelevat muilta salassa, mutta Nadian raskaus muuttaa tilanteen. Tyttö haluaa abortin, sillä mikään ei saa estää häntä lähtemästä ikäviä muistoja sisältävästä kotikaupungista kohti uutta elämää. Luke onnistuu hankkimaan tarvittavat rahat, mutta ei lupauksistaan huolimatta tule klinikalle Nadian tueksi – koska ei pastorin poikana uskalla näyttäytyä sellaisessa paikassa vai koska olisi oikeastaan halunnut pitää Pienen?

Kesän aikana Nadia löytää yllättäen myös ystävän. Minkään ei uskoisi yhdistävän hurskasta, siveää ja vastuuntuntoista Aubrey Evansia älykkääseen ja nautinnonhaluiseen Nadiaan, mutta niin vain naisten ystävyys tulee kestämään aikaa, eroja ja kolhuja. Käy ilmi, että myös Aubreyn menneisyyteen sisältyy ikäviä asioita – ja hän myös kertoo niistä avoimesti. Toisin kuin Nadia.

Syksyn koittaessa Aubrey ja Luke jäävät tuttuihin ympyröihinsä, mutta Nadia lennähtää maailmalle. Hänellä on nyt täysi vapaus keskittyä sekä opiskeluun että hauskanpitoon ja etsiä uusia haasteita vailla sitoumuksia. Kotiseudulle hän palaa enää vain muutamassa aivan pakottavassa tilanteessa. mutta evätpä häntä siellä ole avosylin vastaanottamassakaan muut kuin isä ja Aubrey. Useimmat yhteisön jäsenistä joko paheksuvat Nadian itsekkyyttä tai ovat hänelle kateellisia.

Heidän silmissään hän tuhlaajatyttö, tai jotain vielä pahemaa, koska ei ollutkaan palannut kotiin pennittömänä ja nöyryytettynä. Mutta Nadia oli jättänyt kotinsa ja palannut parempiosaisena, kiehtovine yliopistokuulumisineen, menestyksekkäine harjoittelujaksoineen, kosmopoliittipoikaystävineen ja maailmanmatkoineen.

Nadian nuoruudensalaisuuden luulisi olevan vain pala menneisyyttä, mutta sepä johtaa vielä vuosienkin päästä uusiin salaisuuksiin ja uusiin sotkuihin, kunnes pulpahtaa päivänvaloon. Tiedon levitessä lumivyöryn lailla mullistuu jopa Upper Roomin seurakunta ja aivan yllättävät henkilöt joutuvat tuomiolle. Äidit ovat oikeuden asialla: Kun salaisuus on paljastettu, kaikista tulee profeettoja.

Äidit-romaani käsittelee tärkeitä yhteiskunnallisia asioita, jotka tälläkin hetkellä tuntuvat Yhdysvalloissa olevan vaakalaudalla: naisen oikeutta päättää omasta kehostaan, sukupuolten välistä epätasa-arvoa, rotujen välistä epätasa-arvoa, puutteellista terveydenhuoltoa. Yliopistoon pääsyä urheiluansioilla. Kirkon asemaa ihmisten elämässä. Kirjailijan taidosta kertoo se, miten luontevasti teemat uppoavat itse tarinaan. Ja se tarina kyllä vetää!

BENNETT, BRIT: Mikä meidät erottaa

Kustantaja: Tammi 2021

Alkuteos: The Vanishing Half

Suomennos: Maria Lyytinen

Louisianalainen Mallardin pikkukaupunki ei näy kartoissa, mutta paikkana se on erikoinen: alun alkuaan vaaleaihoisille värillisille perustettu ja yhä edelleen vaaleaihoisten ja vaaleatukkaisten ihmisten asuttama. Vierailija ei siellä erota ulkonäön perusteella mustaa valkoisesta, mutta tosiasiassa ihmiset ovat kyllä samalla tavoin eriarvoisia kuin muualla Yhdysvalloissa. Esimerkiksi kirjan päähenkilöiden Desireen ja Stellan isä tulee 1940-luvulla valkoisten miesten lynkkaamaksi, koska on polkenut hintoja.

Mutta keitä nuo kylällä käyskentelevät ihmiset sitten olivat? Nuo vaaleaihoiset ja vaaleatukkaiset ja punapäät, tummimmatkin korkeintaan kreikkalaista muistuttavia? Tällaiset ihmisetkö laskettiin Amerikassa mustiksi, heidätkö valkoiset halusivat pitää kaukana? Mutta miten he edes erottivat nämä ihmiset omistaan?

Kermanvaaleat Desiree ja Stella ovat identtiset kaksoset. Vallattomampi ja levottomampi Desiree suunnittelee pitkään lähtöä pois tylsästä Mallardista ja ryhtymistä näyttelijäksi. Stella taas on järkevä ja fiksu. Hänen halunsa lähteä kotikaupungista herää vasta sitten, kun perheen huonon rahatilanteen takia jatko-opiskelu ja haave opettajan urasta osoittautuu mahdottomaksi. Kaksoset katoavat Mallardista New Orleansiin 16-vuotiaina vuonna 1954. Heidän uskotaan palaavan pian takaisin äidin luo, mutta… 

…eivät he palanneet. Vuoden kuluttua kaksoset sen sijaan erkanivat eri teille, jakautuivat kahtia kuin yhteinen munasolunsa aikoinaan. Stellasta tuli valkoinen ja Desiree nai tummimman miehen, jonka löysi.

Kuluu neljätoista vuotta ja sitten Desiree saapuu kotikaupunkiin taluttaen noin seitsemänvuotiasta pikimustaa tyttöä. Hämmentyneet ja suivaantuneet kaupunkilaiset eivät ole ennen nähneet keskuudessaan mustaa lasta eivätkä ole uskoa, että vaalea Desiree olisi voinut saada aikaiseksi jotain niin outoa. Jude onkin tullut isäänsä, joka osoittaa todeksi Mallardissa kulkevan uskomuksen: tummasta miehestä ei koidu mitään hyvää. Perheväkivalta on yksi syy, joka on saanut Desireen palaamaan, mutta toinen syy on Stella-siskon yhtäkkinen katoaminen jäljettömiin.

Jude on hiljainen ja yksinäinen tyttö, joka koulunsa ainoana mustana oppilaana on aina hyvin tietoinen erilaisuudestaan. Vahva ja älykäs Jude sivuuttaa kuitenkin kiusanteon, opiskelee ja muovaa itselleen sopivan elämän. Yksi asia häntä kuitenkin vaivaa: mitä tapahtui äidin kaksossiskolle? Missä on Stella, jota ilman Desiree tuntuu jotenkin kodittomalta?

Häntä nimiteltiin Tervapöpöksi. Yönmustaksi. Mokkakorvaksi. Mutiaiseksi. Sanottiin: Hymyile, muuten me ei nähdä sua. Sanottiin: Sä olet niin musta ettet erotu liitutaulusta. Sanottiin: Sä voisit taatusti mennä vaikka alasti hautajaisiin… Hän oli musta. Pikimusta. Tai ei, vaan niin musta, että näytti violetilta. Musta kuin kahvi, asfaltti, ulkoavaruus, musta kuin maailman loppu ja alku.

Stellan vaiheisiin päästään vasta kirjan puolivälissä. Käy ilmi, että hän oli jo koululaisena kokeillut valkoisena esiintymistä ja selviytynyt paljastumatta. Niinpä Stella tarttuu tilaisuuteen, kun sellainen tarjoutuu ja muuttuu valkoiseksi naiseksi, joka nai valkoisen miehen ja saa valkoisen orvokkisilmäisen Kennedy-tyttären. Hauras rakennelma saattaisi kuitenkin helposti sortua, joten yhteydet sukulaisiin on katkaistava täysin, varottava jokaista kielen lipsahdusta ja torjuttava jopa värillinen perhe naapurustosta.

Hän oli astellut taloon mustana tyttönä ja poistunut sieltä valkoisena. Hänestä oli tullut valkoinen vain siksi, että kaikki luulivat hänen olevan valkoinen.

Kohtalolla lienee sormensa pelissä, kun Jude tapaa Kennedyn ihan sattumalta ja oivaltaa tämän olevan serkkunsa. Eletään jo 1980-lukua, joten huoleton nautiskelija ja pintaliitäjä Kennedy ei hätkähdä niinkään siitä tiedosta, että on äitinsä puolelta värillinen, vaan siitä, että äiti on valehdellut taustastaan. Rotuasiat alkavat kuitenkin kiinnostaa sen verran, että Kennedy kokeilee mustaa rakastajaa, mutta tuntee silloin itsensä vain entistäkin valkoisemmaksi.

Mikä meidät erottaa on rakenteensa ja juonenkehittelynsä suhteen perinteinen romaani, mutta ajatusleikki sisarusten ja heidän tyttäriensä erilaisista kohtaloista tutustuttaa lukijan kuin huomaamatta siihen, miten ihonväri on vaikuttanut ihmisen yhteiskunnalliseen asemaan Yhdysvalloissa 1940-luvulta 1990-luvulle osuvan viidenkymmenen vuoden aikana. Hieman sivutaan myös sukupuolirooleja, kun Stella siirtyy hienostorouvasta ammatinharjoittajaksi, ja sukupuoli-identiteettiä, kun Juden poikaystävä Reese osoittautuu vähitellen mieheksi muuntautuvaksi Therese. Kirja valittiin Goodreads-sivustolla vuoden 2020 parhaaksi historialliseksi romaaniksi.