CANTELL, SAARA: Kaikki tuoksuu lumelta

Kustantaja: Tammi 2021

Kolmekymppinen näyttelijä Olivia kertoilee vauvalleen tämän suvusta, etenkin äidistään Tuijasta ja äidinäidistään Kertusta. Puhuessaan hän tuntee solahtavansa paikalleen sukupolvien ketjuun, mutta miettii samalla tarinoidensa totuuspohjaa. Onko hänellä oikeus puhua ikään kuin tietäisi kaiken? Millaista valtaa hän käyttää siirtäessään eteenpäin tietoja suvustaan, tehdessään valintoja siitä mitä kertoo ja mitä ei?

Missä määrin todellisuutta on lupa muovata tarinaksi? Onko minulla oikeutta kertoa tätä hajanaista sukusaagaa? Tarinoida tapahtumista niin kuin ne olisivat totta, vaikka en voi mitenkään tietää, miten kaikki oikeasti meni – ja vielä vähemmän siitä, mitä joku ajatteli tai tunsi… Epäilyni vaientaa vain haparoiva vastakysymys: onko minulla oikeus olla kertomatta?

Kertun tarina alkaa vuodesta 1956. Hän on Taideakatemian lupaavimpia opiskelijoita ja saanut parikin apurahaa Pariisiin matkustamista varten. Yksi yö muuttaa kaiken. Kerttu viettää kiihkeitä hetkiä nuoren asianajajan Toivon kanssa ja tulee raskaaksi. Terveydenhuollossa ei panna painoa urahaaveiden romahtamiselle, vaan Kerttua kehotetaan vain kantamaan ”löyhämoraalisen käytöksen” seuraukset. Kertun omat yritykset keskeyttää raskaus eivät onnistu, mutta myöhemmin hän silti pitää toisen lapsensa kuolemaa rangaistuksena niistä.

Toivo menee ilomielin naimisiin Kerttunsa kansa ja Tuija-tytärtä hän suorastaan palvoo. Kerttu sen sijaan masentuu pitkäksi aikaa eikä suostu tarttumaan pensseliin, vaikka on selvästi tyytymätön ja pitkästynyt. Luovuutta ei kuitenkaan voi padota loputtomiin. Alkaa syntyä aivan uudenlaisia taideteoksia, joille myöhemmin löytyy hieno nimikin – arte povera. Itse avioliitto on silti vaakalaudalla.

Tuija puolestaan alkaa varttuessaan etsiä omaa elämänkatsomustaan. Kodin jäykän ilmapiirin vastapainona häntä viehättää yhteiskunnan säännöistä irtaantuminen, kerskakulutuksesta luopuminen ja tukea tarvitsevien auttaminen. Oikean yhteisön löytäminen on kuitenkin vaikeaa, jos lapsuudesta asti on tuntenut olevansa ulkopuolinen ja turha.

Kaikki tuoksuu lumelta -teoksessa paljastuvat elämän sattumanvaraisuus ja monimuotoisuus. Suhteet risteilevät. Puheilla ja teoilla on seurauksensa niin hyvässä kuin pahassa. Tehtyjen valintojen lopullinen merkitys saattaa paljastua vuosikymmenten kuluttua – ehkä vasta kuoleman jälkeen.

Mutta välillä elämä vaan kulkee mutkien kautta eikä se välttämättä ole paha asia. Samaan päämäärään voi päästä useampaa tietä.

Olivian kertoma tarina kattaa ajan 1950-luvulta nykyaikaan. Tuona aikana asenteissa tapahtuu suuria muutoksia. Suomen sisällissodan aiheuttamat traumat tasoittuvat, samoin luokkaerot. Naisen asema paranee ja sukupuoliroolit alkavat muuttua. On mahdollisuus muodostaa erilaisia parisuhteita. Homoseksuaalisuutta ei enää luokitella taudiksi tai synniksi. Perheväkivaltaan ja raiskauksiin puututaan ja #metoo-kampanja tarttuu sukupuoliseen häirintään.

Cantell on tehnyt kirjaansa varten paljon taustatyötä. Hän on selvittänyt eri aikakausilta ravintoloiden ruokalistoja ja teatteriohjelmistoja, jopa Helsingin raitiovaunulinjojen reittejä. Tiettyihin ajankohtiin teosta kiinnittävät maininnat kuulennoista, Chilen vallankumouksesta ja sen seurauksena Suomeen saapuneista pakolaisista, Lapuan patruunatehtaan räjähdyksestä ja nykyhetken koronapandemiasta.

Kaikki kirjan naiset ovat omalla tavallaan tarinankertojia: Kerttu maalaustensa avulla, Tuija tutkimalla kansantarinoita ja Olivia näyttelemällä. Heitä yhdistää toisiinsa myös se, että tärkeiden tapahtumien ja päätösten hetkellä tuntuu aina satavan lunta. Jonkin muinoin leijailleen lumihiutaleen vastinpari saattaa joskus osua myös Olivian lapsen kielelle.

… sen häivähtävän hetken kun lumihiutaleet tanssivat villinä tuulenpyörteiden mukana, ne ovat omalaatuisuudessaan täydellisiä.

Vähän niin kuin mekin.

CANTELL, SAARA: Kesken jääneet hetket

Kustantaja: Tammi 2020

Lapsi nostaa laatikosta valokuvan toisensa jälkeen ja Virva kertoo kuviin liittyvistä tapahtumista ja ihmisistä. Näin tarina etenee yhtä sattumanvaraisesti kuin kuvat laatikosta nousevat ja kattaa viidenkymmenen vuoden matkan kaikkine iloineen ja suruineen. Ovatko Virvan muistot kuitenkaan luotettavia? Sukulaiset ja ystävät nimittäin antavat joistakin tapahtumista hieman toisenlaisen kuvan kuin Virva.

Jos ei voi luottaa siihen mitä muistaa, ei voi luottaa myöskään siihen tarinaan, jonka on itsestään vuosien aikana rakentanut. Kaikki se, mitä on uskonut olevansa, muuttuu sumuiseksi. Lopulta ei voi luottaa edes omaan kehoonsa ja siihen, millaisin ääriviivoin se piirtyy ympäröivään tilaan. Omakuva on äkkiä pelkkä Naurutalon vääristävän peilin heijastus, irvokas ja epätodellinen.

Monet hetkistä liittyvät Saareen, jossa suvun satavuotias jugendhuvila kerää kesä toisensa jälkeen suojiinsa eri sukupolvien edustajia. Siellä aika ei kulje jatkumona, vaan kaikki sukupolvet ovat yhä läsnä limittäin tai kiertävät spiraalina päällekkäin. Jopa isomummin askelet narahtelevat vielä rappusissa.

Isosisko Salla on pikkuisen Virvan elämän tärkein hahmo. Salla osaa selittää asioita eikä koskaan naura, vaikka Virva luulisi presidentti Kekkosta sammakoksi.  Boheemi äiti ei taida edes ymmärtää, miten paljon pientä lasta voi loukata se, että hänen viattomia erehdyksiään pidetään koko suvulle levitettävien kaskujen aiheena. Myöhemmin viisaasta Sallasta tulee kuitenkin väsynyt ja apea eronnut nainen ja kahden pienen lapsen yksinhuoltaja. Hetket jäävät hänen kohdallaan pahasti kesken, mutta mitä oikein tapahtui? Miksi Salla kuoli?

Entä muita kesken jääneitä hetkiä? On ihana ja kuvankaunis poika, jonka elämä lähtee jo varhain väärille urille ja jota kukaan ei osaa pelastaa häneltä itseltään. Hän on läsnä ja kuitenkin poissa. Virvan elämään sisältyy myös upea rakkaussuhde, jossa osapuolet ovat kuin luotuja toisilleen. Silti se tarina jää kesken.

Että he sattuivat olemaan samassa alkumuotissa valetun, sittemmin vahingossa murtuneen yksikön erilliset osaset? Kahden palasen palapeli, jossa jokaista kaulan- ja kainalonkuoppaa kohden on juuri oikeanmuotoinen leuan ja olkapään kaari. Kristianin kanssa pelkkä sylikkäin oleminen tuntuu Virvasta siltä kuin olisi viimein päässyt kotiin.

Ihan kaikki tarinat eivät sentään Virvankaan elämässä lopu kesken, vaan koulussa muodostunut ystäväkolmikko pitää yhtä vielä keski-ikään ehdittyäänkin. Joku menee naimisiin ja joku toinen ei, mutta apua ja lohdutusta tarvitsevan luo muut rientävät aina välittömästi.

Saara Cantell (s. 1968) on palkittu elokuvaohjaaja ja käsikirjoittaja. Myös esikoisromaanissa Kesken jääneet hetket on elokuvallisuutta; kohtauksia joita näkee silmiensä edessä ja lopussa paljastuva viimeinen totuuden palanen. Kieli on kaunista, herkkää ja oivaltavaa. Luettuaan teoksen jää miettimään sitä, miten erilaista Virvan, Sallan ja Danin elämä olisi ollut, jos he joinakin tiettyinä hetkinä olisivat valinneet toisin, mutta sitähän elämä taitaa olla – sattuman kauppaa.