WARE, RUTH: Viimeinen pari

Kustantaja: Otava 2025

Alkuteos: One Perfect Couple (2024)

Suomennos: Elina Koskelin

Ja kun nainen taistelee miestä vastaan, hän tajuaa kaksi asiaa. Hän tietää niiden olevan polttavan, epätoivoisen totta. Yksi: tämän voittaa joko mies tai hän, ja jos hän päästää irti, hän on se, joka hukkuu aaltojen alle. Ja kaksi: jotta jonkun voi tappaa tällä lailla, on toivottava hänen kuolemaansa joka solullaan.

Lyla on kolmekymppinen pätkätöitä tekevä virologi. Hän on luonteeltaan järkevä ja perustaa tekemisensä aina tutkittuihin tosiseikkoihin. Hän on yli kaksi vuotta seurustellut komean näyttelijän kanssa, joka on toistaiseksi turhaan etsinyt menestystä. Nico on kuitenkin ainainen optimisti, mikä seurustelun alkuvaiheissa tuntui Lylasta hyvin hellyttävältä.

Nyt Nico on saanut kuulla ”Viimeinen pari” -nimisestä tositelevisio-ohjelmasta, johon etsitään vakiintuneita pariskuntia. Tässä saattaa olla hänen suuri tilaisuutensa! Lylan mielestä tuottajan esittelemä suunnitelma kuulostaa varsin epämääräiseltä ja keskeneräiseltä, mutta Nicon mieliksi hän suostuu osallistumaan, kun pari tulee valituksi ohjelmaan.

Jakartasta lähtevällä laivalla viisi kilpaan osallistuvaa pariskuntaa tapaa ensi kertaa toisensa. Kilpailijat ovat näennäisesti eri-ikäisiä ja etniseltä taustaltaan erilaisia, mutta Lyla tuntee silti olevansa muista poikkeava. Hän ei ole kohtalokas nainen vaan ”naapurin tyttö”. Hän on kuiva tutkija eikä somevaikuttaja tai mediapersoona kuten useimmat muut kilpailijat.

Jokainen kilpailuun osallistuva joutuu luovuttamaan pois älylaitteensa, mitä ennen kaikki varmuuden vuoksi ilmoittavat läheisilleen olevansa muutaman viikon ajan tavoittamattomissa. Lylalla on kuitenkin alusta pitäen ollut suunnitelmana mokata jokin tehtävä ja päästä nopeasti lähtemään kilpailusta työprojektinsa pariin.

Eristäytynyt ”Onnellisen lopun saari ” on lumoava rantoineen ja luksusmajoineen, mutta rakennustyöt ovat selvästikin kesken ja kilpailijoista huolehtiva henkilökunta puuttuu. Osallistujat tuonut laiva lähtee illalla viemään ensimmäistä (yllättävää) kisasta pudonnutta helikopterikentälle ja jättää tuotantoryhmästäkin saarelle vain yhden valvojan. Kuvauksia jatkavat majoihin sijoitetut kamerat.

Yöllä hirmumyrsky pyyhkäisee saaren yli kaataen puita, rikkoen majoja ja merivedestä juomavettä suodattavan laitteen. Turhaan kilpailijat odottavat laivaa, jonka olisi pitänyt aamulla tuoda kuvausryhmä takaisin saarelle. Radio sentään toimii ja sillä lähetetään hätäviestejä: Apua tarvitaan. Ihmisiä on loukkaantunut ja kuollut.

Päivät kuluvat. Pelastajia ei saavu. Kuumuus on hirveä. On pakko säännöstellä ruokaa ja pullovettä. Ihmiset alkavat riidellä keskenään ja alfaurokset taistelevat valta-asemasta. Ihmiset jakaantuvat heihin ja meihin, otteet kovenevat ja uhreja tulee. Radiolla lähetetään hätäviestejä: Ihmisiä on kuollut. Vesi ja ruoka loppuvat. Apua.

Viimeinen pari -teoksessa näkökulma on pääosin Lylan, joka kuvailee yksityiskohtaisesti saaren tapahtumia, mutta jonka tulkinnat niistä saattavat olla erheellisiä. Hänen selostukseensa lomittuu radioviestejä ja kursiivilla painettuja päiväkirjamerkintöjä, jotka alkavat oudosti poiketa yhä enemmän Lylan kertomista asioista. Tämä lisää tehokkaasti lukijan kokemaa jännitystä ja uteliaisuutta.

Waren kirjasta tulee ilman muuta mieleen William Goldingin klassikkoteos Kärpästen herra, joskin nyt koulupoikien tilalla ovat julkisuudenkipeät aikuiset. Toisaalta vaikutteita on ehkä saatu Agatha Christien dekkarista Eikä yksikään pelastunut. Analyyttisen ajattelun hallitseva Lyla kokoaa saamistaan tiedonmuruista kokonaisuuden, joka paljastaa lopulta tapahtumaketjun todellisen syyn ja luonteen. Ihan kiva suljetun tilan mysteeri!