Kustantaja: Otava 2025
Alkuteos: Hundra dagar i juli (2024)
Suomennos: Hanna Arvonen
Ruotsalainen Emelie Schepp (s.1979) on voittanut kolme
kertaa Vuoden dekkarikirjailija -palkinnon ja kahtena vuonna peräkkäin Storytel
Awards – jännityskirjapalkinnon. Maailmamaineeseen hän nousi Jana Berzelius
-sarjalla, josta on tehty myös tv-sarja. Motalaan sijoittuva Kuolema
heinäkuussa on itsenäinen teos, mutta voisi hyvinkin aloittaa uuden sarjan.
Opettaja Johan Sundin on metsästäjäkurssilla, kun kuulee
Amanda-vaimonsa kanssa puhelimessa keskustellessaan jotain niin huolestuttavaa,
että hälyttää poliisit ja ajaa itse kotiin kiireimmän kaupalla. Koti on tyhjä,
Amandan auto poissa ja puhelin suljettu. Myöhemmin auto tallentuu
valvontakameran kuvaan ja löytyy hylättynä pieneltä metsätieltä. Ei jälkeäkään
Amandasta.
Kokonainen vuosi kuluu eivätkä poliisi tai omia
tutkimuksiaan tekevä Johan pysty selvittämään, mitä Amandalle tapahtui. Jotkut
epäilevät Amandan lähteneen vapaaehtoisesti omille teilleen, jotkut pitävät
Johania syyllisenä murhaan. Somessa miestä syytetään ja uhkaillaan. Vuosipäivänä
naapuri kuulee Johanin kotoa laukauksia ja hälyttää poliisit paikalle.
Rikostutkija Maia Bohmille Johan Sundinin kotiin meneminen
on ensimmäinen työtehtävä Motalan poliisissa. Hän ei tiedä mitään Johanin
menneisyydestä tai siihen sisältyvistä tragedioista, mutta on kova kyselemään,
nopea tarttumaan asioihin ja tottunut kuulustelemaan. Työpari Greg Wallace puolestaan
on asunut Motalassa koko ikänsä ja tietää ehkä liikaakin paikkakunnan
ihmisistä.
Maia ja Greg löytävät Johanin autotallista pahoin
haavoittuneena ja metsästyskivääri vieressään. Olohuone on kuin tappelun
jäljiltä. Onko Johan Amandan katoamisen vuosipäivänä vajonnut niin syvään toivottomuuteen,
että on yrittänyt itsemurhaa? Vai onko hän löytänyt jollekulle vahingollista
tietoa ja joutunut murhayrityksen kohteeksi?
… on aika helppo hankkia vihollisia, kun yrittää kaivella
totuutta.
Johan viedään sairaalan teho-osastolle, mutta toipuminen
näyttää epävarmalta. Poliisi kuulustelee jälleen paljolti samoja ihmisiä kuin
Amandan katoamisen jälkeen. Jotkut valehtelevat tai salailevat asioita, mutta eivät
välttämättä Amandan tai Johanin tapauksiin liittyen. Pienet tiedonjyvät sentään
vievät tutkimusta eteenpäin, mutta miksi niitä ei huomattu jo vuosi sitten?
Rikostukinnan ohella Maian elämää raskauttavat
henkilökohtaiset murheet. Hän on muuttanut kahden lapsensa kanssa Motalaan
äitinsä luo pystyäkseen maksamaan edesmenneen miehensä valtavia pelivelkoja.
Lisäksi Maian kolmetoistavuotias Tim-poika on hyvin huonossa kunnossa. Apupumppu
riittää enää hädin tuskin pitämään hänen sydämensä toiminnassa, mutta sopivaa
luovuttajaa ei ole löytynyt.
Tiedätkö, mikä on pahinta? Että teenpä mitä tahansa, en
pysty parantamaan poikaani. Voin vain seisoa vieressä ja odottaa uutta sydäntä.
Joinakin öinä minua ahdistaa niin klaustrofobisesti, että haluaisin vain karjua
suoraa huutoa.
Kuolema elokuussa
-dekkarin lukija joutuu jännittämään kahta asiaa. Selviääkö se, mitä Amandalle
ja Johannille tapahtui? Ennättääkö Tim saada uuden sydämen ajoissa? Tapahtumat
kietoutuvat toisiinsa ja vauhti vain kiihtyy loppua kohti. Yllätyksiä tulee
vastaan, toiset tyrmistyttäviä ja toiset ilahduttavia.
Kirjan henkilögalleria on monipuolinen. Näkökulma on
enimmäkseen Maia Bohmin, joka tulee tutuksi kaikkine rosoineen ja lapsuudesta
asti kertyneine traumoineen. Maia toimii joskus melko päättömästi eikä aina
muista, että hänellä Timin lisäksi on myös seitsemänvuotias tytär. Hänen
hätänsä Timiin liittyen on kuitenkin kuvattu riipaisevasti ja uskottavasti.
Jälkisanoissa selviää, miksi on näin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti