MÄKINEN, LAURI: Älykkäät kuin käärmeet, viattomat kuin kyyhkyset

Kustantaja: Siltala 2015

Lauri Mäkinen (s. 1978) on helsinkiläinen yhteiskuntasuhdekonsultti, jolla on korkeakoulututkinto sekä kansainvälisessä politiikassa että kauppatieteissä. Hän on työskennellyt kansainvälisessä tupakkayhtiössä Pohjoismaissa ja Baltiassa, kuljetusalalla Pietarissa ja Suomen Moskovan suurlähetystössä. .Älykkäät kuin käärmeet, viattomat kuin kyyhkyset on Mäkisen esikoisromaani.

Kirjan motto on Matteuksen evankeliumista (10:16): Katso, minä lähetän teidät niinkuin lampaat susien keskelle; olkaa siis älykkäät kuin käärmeet ja viattomat kuin kyyhkyset. Kyyhkysiä lienevät ainakin aluksi Suomesta Ambomaalle vuonna 1886 suurin toivein lähteneet lähetyssaarnaajat. Keskeisin hahmo on Tobias Johansson, jonka välityksellä tapahtumat nähdään. Tobias on työlleen täysin omistautunut, mutta hengellisyydessään niin ahdaskatseinen ja kiivas, että pakanalapset alkavat kutsua häntä nimellä Ongola eli Ruoska. Toisaalta Tobias on melkoisen taitava ja kovaluinen juonittelija, jolle lankeaa suhteiden hoito niin poliittisiin vallanpitäjiin kuin keskenään kilpaileviin heimokuninkaisiin. Siinä tarvitaan käärmeen älykkyyttä eikä Tobias epäröi käyttää kiristystä ja lahjontaa oikeaksi katsomiensa tarkoitusperien saavuttamiseksi.

Pitääkseen kiinni jalansijastaan luterilaiset saarnaajat olivat joutuneet turvautumaan kaikkiin mahdollisiin keinoihin ollakseen hyödyksi hallitsijoille. Suomalaissaarnaajat olivat kaukana kotimaastaan, ja se kotimaakin oli pieni ja köyhä. Oli vain nöyrryttävä ja toivottava, että kyseenalaiset keinot voisi vielä kerran pestä puhtaaksi niiden korkeammalla tarkoituksella

Kirja liikkuu kahdessa aikatasossa, mutta lukujen otsikoissa mainitut vuosiluvut pitävät lukijan hyvin kärryillä. Menneet tapahtumat pohjustavat ja selittävät tulevaa ja etenevät kronologisesti koko ajan kohti ”nykyhetkeä” eli vuotta 1924.

Varsinainen kertomus alkaa nimittäin marraskuusta 1924, jolloin lähetysaseman vanha kappeli palaa yöllä poroksi ja sen pihalta löytyy henkihieverissä seudun rikkaimpiin kuuluva nainen. Lisäksi paikalle ensimmäisenä ehtinyt Tobias uskoo nähneensä jonkun kappelissa liekkien keskellä ennen rakennuksen romahtamista. Yliolkaiset poliisit ja heimon vallanhimoiset näkijät tuomitsevat hyvin pinnallisin perustein syylliseksi Tobiakselle läheisen henkilön, mikä pakottaa Tobiaksen itsensä ryhtymään tapauksen selvittelijäksi. Todellinen vyyhti siinä onkin kerittävänä.

Kirjan dekkarimainen juoni on hyvä, mutta jää kuitenkin sivuseikaksi, sillä päähuomion anastaa kuvaus siirtomaavallan aikaisesta Lounais-Afrikasta 1800- ja 1900-lukujen taitteessa. Valtaa pitävät ensin saksalaiset, joilta suomalaiset saavat (yksin)oikeuden luterilaisen opin levittämiseen alueella. Alkuasukkaiden kapinoinnin saksalaiset kukistavat julmasti, näännyttävät kokonaisia heimoja keskitysleireillä nälkään ja tuhoavat kyliä naisia ja lapsia myöten. Sodan jälkeen britit astuvat valtaan ja anglikaanit ja katoliset lähetyssaarnaajat saapuvat uhkaamaan suomalaisten asemaa. Samalla konkarit alkavat uupua. Nälänhätä ja taudit ovat harventaneet saarnaajajoukkoa, mutta sisällissodan raastamasta kotimaasta ei ole tulossa täydennystä. Kääntyneiden määrä on toki kasvanut, mutta heimojen perinteiset tavat ja uskomukset elävät silti edelleen voimakkaina ja näkijöiden valta on suuri.

Mäkisen on täytynyt tehdä valtavasti taustatyötä saadakseen romaanistaan näin uskottavan ja elävän. Kirjan hidas tempo tuntuu kertomuksen henkeen sopivalta, sillä kiireettömyys ja oikeiden tapojen noudattaminen kuuluvat afrikkalaiseen heimokulttuuriin. Mäkinen ei saarnaa, mutta saa silti lukijan pohtimaan monenlaisia oikeuden ja totuuden kysymyksiä. Oikeuttavatko hyvät tarkoitusperät käyttämään millaisia keinoja tahansa? Koituuko yhden hyvä toisen vahingoksi? Saako totuutta vääristellä?  Onko yhtä ja ainoaa totuutta olemassakaan? Kirjan henkilöt eivät välttämättä ole hyviä ja miellyttäviä, mutta he ovat inhimillisiä heikkouksissaan. Tämä on hieno esikoisteos ja tavanomaisesta poikkeava salapoliisiromaani, jonka luettuaan myös tietää hieman enemmän.