Kustantaja: Tammi 2015
Alkuteos: The Paying Guests
Suomennos: Helen Bützov
Sarah Waters syntyi Walesissa vuonna 1966. Hän väitteli filosofian
tohtoriksi Lontoon yliopistossa aiheenaan homoseksuaalinen historiallinen fiktio vuodesta 1870-luvulta nykypäivään ja käytti myöhemmin väitöskirjansa materiaalia hyödyksi myös romaaneissaan. Lähes kaikissa Watersin kuudesta romaanista teemana on lesborakkaus; vain Vieras kartanossa poikkeaa
siinä suhteessa muista. Romaaneista kolme ensimmäistä sijoittuu viktoriaaniseen
aikaan 1800-luvulle, seuraavat kaksi toisen maailmansodan jälkeiseen murrokseen
ja viimeisin, Parempaa väkeä, 1920-luvun muuttuvaan yhteiskuntaan.
Wrayt asuvat Champion Hillin hienostoalueella Lontoossa ja kuuluvat
ilman muuta ”parempaan väkeen”. Ensimmäinen maailmansota mullistaa kaiken.
Perheen pojista toinen kaatuu sodassa ja toinen katoaa, lisäksi isä kuolee
yllättäen ja jättää vaimonsa ja tyttärensä taloudelliseen ahdinkoon. 26-vuotias
Frances on unelmoinut itsenäisestä elämästä, mutta joutuu nyt asumaan
epäkäytännöllisen äitinsä kanssa ja hoitamaan kaikki taloustyöt, koska varaa
palvelijoihin ei enää ole. Lopulta naisten on alistuttava siihen häpeään, että
osa huoneista vuokrataan ”maksaville vieraille”.
Taloon muuttaa alempaan keskiluokkaan kuuluva nuori pariskunta,
vakuutusvirkailija Leonard Barber ja vaimonsa Lilian. Ilmapiiri on aluksi
vaivautunut puolin ja toisin, mutta vähitellen äiti mieltyy puheliaaseen Leniin
ja Frances huomaa tuntevansa vetoa sievään Lilianiin. Lilian tarvitsee hieman
aikaa tottuakseen ajatukseen naispuolisesta rakastajasta, mutta sitten intohimo
leimahtaa.
Frances makasi
käsi silmillään ja mietti, miten ihmeessä kaikki oli tapahtunut. Miten asiat
olivat voineet muuttua niin täydellisesti, niin nopeasti? Hän tunsi olevansa
eloisa kuin radiumin pala. Hän tunsi eräänlaista hurmiota. ”Haluan sinua joka
solullani”, hän sanoi Lilianille heidän tavatessaan seuraavan kerran. ”Kynteni
haluavat sinut alleen. Niskakarvani kohoavat joka kerta, kun menet ohi. Paikat
hampaissani haluavat sinua!”
Mitä mahdollisuuksia on tällaisella rakkaussuhteella, vaikka kumpikin
olisi valmis uhraamaan paljon sen eteen? Frances ja Lilian tekevät vääriä
valintoja ja ajautuvat painajaiseen, joka jatkuu jatkumistaan ja pahenee
pahenemistaan.
Parempaa väkeä jakaantuu
tavallaan kahteen osaan: alussa esitellään draaman henkilöt ja suhteiden
kehittyminen ja loppuosa omistetaan rikoksen selvittelylle. Jossain vaiheessa
jännite hieman notkahtaa, mutta nousee taas niin, ettei kirjaa malttaisi laskea
käsistään. Waters onkin loppusanojen mukaan saanut ideoita ja innoitusta
todellisista rikostapauksista ja oikeudenkäyntiasiakirjoista. Näkökulma on koko
ajan Francesin, joten hänen ajatuksensa ja tunteensa avautuvat lukijalle
läpikotaisin. Muista henkilöistä saa ainoastaan Francesin välittämän
mielikuvan, mutta yllättävän uskottavalta ja luotettavalta se tuntuu kautta
linjan. Miehet jäävät kertomuksessa taka-alalle, kun esiin marssivat niin
hienostopiirien hillityt rouvat kuin alemman keskiluokan railakkaat matroonat.
Parasta Parempaa väkeä -romaanissa on eloisa 1920-luvun
yhteiskunnan ja tunnelmien kuvaus. Kadulla maleksii sodan runtelemia sotilaita
ja kerjäläisiä, työttömyys hipoo taivaita ja uudenlainen teollisuus, musiikki
ja muoti valloittavat maailmaa. Hienosto on häviämässä eloonjäämistaistelun,
mitä kuvastaa myös Francesin kotitalon uskomaton epäkäytännöllisyys ja
vääjäämätön rapistuminen. Toisaalta talon rapautuminen voi symboloida Francesin
oman elämän hajoamista käsiin ja tulevaisuuden epävarmuutta. Watersin kirja ei ole
pelkästään rikostapauksen selostus, vaan sisältää muitakin kerroksia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti