Kustantaja: Johnny Kniga 2015
Tapio Koivukari on antanut sodan lieveilmiöitä tutkivalle kolmiosaiselle
kirjasarjalleen epäviralliseksi nimeksi Sodan varjot. Ensimmäinen osa Meren
yli, kiven sisään (2007) käsitteli inkeriläisten pakolaisten salakuljetusta
Suomesta Ruotsiin 1940-luvulla ja toinen osa Käpykaartilaiset (2013)
puolestaan kertoi jatkosodan aikaisesta rintamakarkuruudesta. Elokuussa
ilmestynyt kolmas osa Unissasaarnaaja sijoittuu vuoteen 1949, jolloin
ollaan toipumassa sodasta ja samalla pelätään jo uusia mullistuksia.
Unissasaarnaaja perustuu löyhästi
tositapahtumiin, joista Koivukari kuuli ensimmäisen kerran 15-vuotiaana. Kirjan
tapahtumapaikkana on sama kuvitteellinen Nihtamon kylä, joka esiintyi jo Käpykaartilaiset-romaanissa.
Heinosen Jussia kutsutaan Tuuri-Heinoseksi, sillä hänellä tuntuu olleen
onnea niin sodassa kuin rakkaudessa. Tosin tuosta onnesta paljastuu pian hieman
kitkerä sivumaku. Köyhässä pientilallisperheessä tapahtuu suuri käänne, kun
sairaalloinen Tuulikki-tytär 13-vuotiaana alkaa horrosmaisessa tilassa saarnata
ja ennustaa. Veera-äiti huomaa nopeasti tässä tilaisuuden ansaita rahaa, mutta
osingoille alkaa pyrkiä muitakin. Eikä hyväksikäyttö jää pelkästään rahalliseen
puoleen.
Unissasaarnaaja kuvaa
hienovaraisella huumorilla tapahtumien vähittäistä paisumista ja ihmisten
reagointia muuttuvaan tilanteeseen. Etenkin uneksuvan Tuulikin hahmo on
mielenkiintoinen; hänhän saa viestinsä yhtä hyvin metsänemäntä Mielikiltä kuin
taivaan enkeliltä.
Hän tiesi ja
tunsi, missä oli, hän tiesi että häntä kuultiin, mutta sanat tulivat vain
jostain hänen sisältään, hänen suustaan ja ne olivat aina hänelle itselleenkin
yllätys. Eikä hän kaikkia edes muistanut saarnansa jälkeen, mitä oli kulloinkin
tullut sanotuksi.
Koivukari ei ota kirjassaan kantaa horrossaarnaajien puolesta eikä
heitä vastaan, vaan pyrkii etsimään syitä heidän vetovoimaansa. Ennustukset
(etenkin jos ne näyttävät toteutuvan) levittävät saarnaajan mainetta nopeasti
laajalle alueelle. Osa kuulijoista saa vahvistusta uskolleen, osa tempautuu
joukon mukana hurmokseen. Osa nauttii pelonsekaisista väristyksistä etenkin kun
ennustetaan maailmanlopun pikaista tuloa, osa saa hupia arjen keskelle. Onhan
tilanne aika erikoinen: nuori tyttö puhumassa juhlavaa ja voimallista sanaa.
Herran seuraajat
ovat oikeita puhtaaksi riivattuja, riivaajien riivaamia ja Jeesuksen Kristuksen
puhtauteen kutsumia, he ovat oikea Israel, sillä he ovat Isältä raadeltuja ja
raastettuja, kuten on nyt Israelin kansa ja niin on myös Suomen kansa ja
varsinkin sen Karjala heimo, joka valkeana perunajauhona on siroteltu muun
kansan joukkoon.
Unissasaarnaaja on ajankuvauksena
hieno ja uskottava kuvatessaan sodanjälkeisten vuosien tulevaisuudenuskoa ja
innostusta, mutta myös syvään juurtunutta pelkoa. Pienen kylän
nurkkakuntaisuuteen tuovat värikkään tuulahduksen toisaalta Suomesta
siirtolaisiksi lähteneet tutut ja toisaalta Karjalasta saapuneet evakot.
Loppujen lopuksi juuri avosydämisten karjalaisten joukosta löytää Tuulikkikin
ymmärtäjiä ja auttajia. Koivukarin kirja löytää varmasti paikkansa Suomen
lähihistoriaa valottavien kirjojen joukossa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti