Kustantaja: Like 2015
Sofi Oksanen on Suomen menestynein nykykirjailija monella mittarilla
mitattuna. Hän on voittanut lukuisia kirjallisuuspalkintoja, joista
merkittävimmät ovat Finlandia-palkinto vuodelta 2008 ja Ruotsin akatemian
pohjoismainen kirjallisuuspalkinto vuodelta 2013. Oksasen teoksia on käännetty
48 kielialueelle.
Norma on uudenlaista
Oksasta. Nyt ei olla maailmanhistorian kuohuissa, vaan nykyajassa ja Helsingin
Kalliossa. Kirja alkaa kirjan nimihenkilön eli Norman äidin hautajaisista.
Anita on tehnyt itsemurhan heittäytymällä Sörnäisissä metrojunan eteen, mutta
miksi? Onko Anita sekaantunut rikollisjärjestön toimintaan ja siksi kuollut? Tätä
pohditaan kirjan loppuun saakka. Normassa on siis trillerin aineksia.
Vähitellen tutustutaan Norman kiharaiseen lähipiiriin ja sukuun.
Henkilöitä on aika paljon ja heidän välistensä suhteiden hahmottaminen vaatii
hieman aivovoimistelua. Pienestä Naakan kylästä ovat lähtöisin niin Anita kuin
hänen paras ystävättärensä Helena ja naakkalaisia ovat ystävysten
aviopuolisotkin. Petolliset miehet lähtevät rikollisille teille ja hylkäävät
perheensä ja Helenasta tulee Hullu-Helena. Hänen ex-miehensä Max Lambert onnistuu
toisen vaimonsa, venäläisen Allan, avustuksella nousemaan rikollisliigan
johtajaksi ja rupeaa lastensa kanssa pyörittämään monelle eri alalle haarautuvaa
bisnestä. Tuottoisinta on köyhien maiden naisten käyttäminen hyväksi
kohdunvuokrauksessa, kun räätälöidään lapsia varakkaille homopareille,
yksineläjille, menopaussin ohittaneille ja pedofiileille. Peitetoimintana käytetään
hiuspidennyksiin tarvittavan materiaalin hankintaa eri puolilta maailmaa, mikä
ei ole pikkurahalla pelaamista sekään. Tämä osuus edustaa realismia.
Se joka hallitsee
unelmia, hallitsee maailmaa. Se joka hallitsee hiuksia, hallitsee naisia. Se
joka hallitsee heidän lisääntymiskykyään, hallitsee myös miehiä.
Norma itse paljastuu nykyajan Tähkäpääksi. Hänen tukkansa kasvaa metrin
vuorokaudessa ja vaatii jatkuvaa leikkaamista pysyäkseen kurissa – kutreilla
nimittäin on oma tahtonsa ja käyttäytymistapansa. Tukkaan liittyy muutakin
outoa, sillä sen avulla Norma pystyy tunnistamaan ihmisten tunteita, sairauksia
ja jopa ruokavalioita. Hiuksien käyttäminen pössyttelyyn on luku sinänsä. Näin
kirjassa on myös hulppeaa fantasiaa ja sadunomaisuutta.
Norma on kokonaisuutena
aika hämmentävä fantasian ja realismin yhdistelmä. Sofi Oksanen on kuitenkin
niin taitava kirjoittaja, että onnistuu pitämään juonen kasassa ja jännitystä
yllä. Henkilöistä useimmat jäävät aika etäisiksi, pikemminkin tyypeiksi kuin eläviksi
ihmisiksi, mutta kaikilla on palapelissä paikkansa. Mikä sitten mahtaa olla
kirjan sanoma? Naisen asema? Kohdunvuokrauksessa käytetään häikäilemättä
hyväksi naisia niin Nigeriassa ja Romaniassa kuin Ukrainassa. Hiusbisneksessä
pelataan naisten ulkonäköpaineilla. Köyhiltä naisilta Intiassa, Thaimaassa,
Kiinassa ja Venäjällä viedään hiukset pikkurahalla ja hyvinvointivaltioissa
naiset käyttävät suunnattomia summia oman tukkansa kohentamiseen.
Ne asiakkaat,
jotka osoittivat jonkinlaista mielenkiintoa uuden tukkansa alkuperää kohtaan,
olivat nähneet temppelihiuksista kertovan dokumentin tai lukeneet siitä
lehdessä. Siksi he olivat valmiita maksamaan Great Lenghts -pidennyksistään
suolaisen hinnan ja he kuvittelivat tekevänsä samalla hyvän teon. Firma
perusteli hintatasoaan eettisellä strategiallaan, johon kuului se, että hiukset
hankittiin vain Tirupatista, korvauksetta hiuksensa uhraavilta
pyhiinvaeltajilta.
Norman suurin puute mielestäni oli juurikin henkilöiden etäisyys ja se, kuinka piti sinnitellä pysyäkseen perillä heidän suhteistaan. Toisaalta se, ettei motiiveja ja yhteyksiä paljastettu heti, sopi dekkarimaisuuteen. Ei Norma silti mikään pohjanoteeraus ollut, viihdyin sen teemojen äärellä mielelläni.
VastaaPoistaOlen samaa mieltä kanssasi: Norma oli ihan mielenkiintoinen kirja ja sisälsi monia hyviä oivalluksia. Silti Puhdistus on edelleen suosikkini Oksasen romaanien joukossa.
Poista