11.4.2016

HIRAIDE, TAKASHI: Kissavieras

Kustantaja: S & S 2016
Alkuteos: Neko no Kyaku
Suomennos: Raisa Porrasmaa

Kolmikymppinen kirjailijapariskunta onnistuu vuokraamaan itselleen entisen huvimajan Tokion hiljaisella esikaupunkialueella sijaitsevan vanhan talon pihapiiristä. He nauttivat täydellisestä rauhasta, sillä taloa ympäröi suuri, jo hieman villiintynyt puutarha, ja sen yksityisyyttä vartioi korkea aita, jonka raosta ohikulkevat ihmiset näkyvät vain varjoina. Sitten naapuriin otetaan kissanpentu, joka kulkunen kaulassa kilisten kiertää tutustumassa ympäristöönsä ja lopulta myös pariskunnan asuntoon. Tavanomaista pienemmän ja siromman kissan nimeksi on osuvasti annettu Chibi eli Pikkuinen, mutta se on pieni vain kooltaan. Chibi liikkuu itsevarmana omassa salaperäisessä maailmassaan. Se torjuu hyväilyt, mutta ottaa armollisesti vastaan palvelut. Se kaihtaa seuraa, mutta rakastaa pallon kanssa pelaamista. Se ei juuri ääntele, koskaan se ei kehrää.

Kissa puuhaili melkein aina yksinään isolla pihalla, ja kenties siksi se oli alkanut reagoida tiettyihin hyönteisiin ja matelijoihin. Toisinaan se tuntui vastaavan tuulen ja valon näkymättömiin muutoksiin.

Pariskunta ei ole aiemmin ollut mitenkään ihastunut kissoihin, mutta jää pian persoonallisen Chibin pauloihin. Mahtaako näin syntynyt rakkaus laajeta koskemaan kissoja yleensäkin? Chibihän ei ole pariskunnan, sitä he jatkuvasti muistuttavat toisilleen.

Pieni kirja on kuin japanilaiset piirrokset: ilmavan kevyt. Se tarjoaa välähdyksiä Chibin kanssa eletyistä hetkistä, mutta kuvaa myös Japanin poliittista elämää ja pidättyväisen kohteliasta tapakulttuuria. Antautuupa kirjailija välillä pohdiskelemaan myös kielen ja sanojen vivahteita. Kuvaukset luonnosta ja puutarhasta ovat runollisen kauniita ja yksityiskohtaisia. Kirjailija tarkastelee pilviä ja puita, tekee tuttavuutta komean sudenkorennon kanssa ja seuraa sen parittelua. Chibi on tietenkin keskipiste kaikkine kissamaisine piirteineen. Se on utelias ja ketterä ja saa yhtäkkisiä villiyden puuskia, joita voi pitää miltei paholaismaisina. 

PS. Kirjan huomiota herättävän tyylikäs kansi on varsin japanilaishenkinen, mutta sen piirtäjäksi paljastuu suomalainen Satu Konttinen.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti