Kustantaja: Johnny Kniga 2016
Alkuteos: Allt jag inte mins
Suomennos: Tarja Lipponen
Alkuteos: Allt jag inte mins
Suomennos: Tarja Lipponen
Jonas Hassen Khemiri (s.1978) on ruotsalaisen äidin ja
tunisialaisen isän lapsi, ammatiltaan kirjailija ja käsikirjoittaja. Hänen esikoisromaaninsa Ajatussulttaani (2003,
suomeksi 2004) keräsi ylistäviä kritiikkejä – sitä verrattiin jopa Salingerin
teokseen Sieppari ruispellossa.
Khemirin kolmas romaani Kaikki mitä en muista puolestaan sai Ruotsin
arvostetuimman ja rahakkaimman kirjallisuuspalkinnon eli August-palkinnon vuonna
2015.
Kirjan päähenkilö on 26-vuotias Samuel. Hän ei kuitenkaan
ole itse kertomassa tarinaansa, sillä hän on kuollut. Miksi ja miten – sitä
yrittää selvitellä nimettömäksi jättäytyvä kirjailija, jonka tekemistä haastatteluista koko kirja koostuu. Eniten tilaa saavat Samuelin lähimmät
kumppanit eli rakastettu Laide ja kämppäkaveri Vandad. Sumopainijan kokoinen
Vandad on haastattelun aikana vankilassa, mutta liittyykö se mitenkään Samuelin
kohtaloon?
Maahanmuuttovirastossa työskentelevä Samuel oli monelle
tärkeä henkilö, mutta millainen ihminen hän oikeastaan oli? Oliko hän levoton touhuaja,
joka ei kestänyt olla hetkeäkään paikallaan? Oliko hän kameleontti, joka
muuttui aina ympäristön ja tilanteen mukaan? Oliko hän epävarma pelkuri, joka
ei luottanut kehenkään? Oliko hän itsekeskeinen siipeilijä? Oliko hän
höynäytettävä hupsu?
Aloin miettiä, kuka Samuel oikeastaan oli. Puhuiko hän niin kuin minä, kun oli minun kanssani? Kuka hän oli, kun minä en ollut läsnä? Tiesinkö lainkaan hänen todellista minuuttaan?
Aloin miettiä, kuka Samuel oikeastaan oli. Puhuiko hän niin kuin minä, kun oli minun kanssani? Kuka hän oli, kun minä en ollut läsnä? Tiesinkö lainkaan hänen todellista minuuttaan?
Loppujen lopuksi
Samuelin todellinen olemus jää arvailujen varaan, sillä kukin haastatelluista kertoo hänestä oman ja paljolti toisten käsityksistä
poikkeavan näkemyksensä. Kuvausta värittävät rakkauden ohella mustasukkaisuus
ja epäluottamus, kaipauksen ohella kauna ja syyllisyydentunne. Jokainen yrittää
puolustella itseään ja tekojaan, mikä vääristää kuvaa entisestään. Ihmisen
muisti on erehtyvä parhaimmillaankin, mutta joitakin asioita painetaan unholaan
tarkoituksella. Niin nytkin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti