4.4.2016

KHEMIRI, JONAS HASSEN: Kaikki se mitä en muista

Kustantaja: Johnny Kniga 2016
Alkuteos: Allt jag inte mins
Suomennos: Tarja Lipponen

Jonas Hassen Khemiri (s.1978) on ruotsalaisen äidin ja tunisialaisen isän lapsi, ammatiltaan kirjailija ja käsikirjoittaja. Hänen esikoisromaaninsa Ajatussulttaani (2003, suomeksi 2004) keräsi ylistäviä kritiikkejä – sitä verrattiin jopa Salingerin teokseen Sieppari ruispellossa. Khemirin kolmas romaani Kaikki mitä en muista puolestaan sai Ruotsin arvostetuimman ja rahakkaimman kirjallisuuspalkinnon eli August-palkinnon vuonna 2015.

Kirjan päähenkilö on 26-vuotias Samuel. Hän ei kuitenkaan ole itse kertomassa tarinaansa, sillä hän on kuollut. Miksi ja miten – sitä yrittää selvitellä nimettömäksi jättäytyvä kirjailija, jonka tekemistä haastatteluista koko kirja koostuu. Eniten tilaa saavat Samuelin lähimmät kumppanit eli rakastettu Laide ja kämppäkaveri Vandad. Sumopainijan kokoinen Vandad on haastattelun aikana vankilassa, mutta liittyykö se mitenkään Samuelin kohtaloon?

Maahanmuuttovirastossa työskentelevä Samuel oli monelle tärkeä henkilö, mutta millainen ihminen hän oikeastaan oli? Oliko hän levoton touhuaja, joka ei kestänyt olla hetkeäkään paikallaan? Oliko hän kameleontti, joka muuttui aina ympäristön ja tilanteen mukaan? Oliko hän epävarma pelkuri, joka ei luottanut kehenkään? Oliko hän itsekeskeinen siipeilijä? Oliko hän höynäytettävä hupsu?

Aloin miettiä, kuka Samuel oikeastaan oli. Puhuiko hän niin kuin minä, kun oli minun kanssani? Kuka hän oli, kun minä en ollut läsnä? Tiesinkö lainkaan hänen todellista minuuttaan?

Loppujen lopuksi Samuelin todellinen olemus jää arvailujen varaan, sillä kukin haastatelluista kertoo hänestä oman ja paljolti toisten käsityksistä poikkeavan näkemyksensä. Kuvausta värittävät rakkauden ohella mustasukkaisuus ja epäluottamus, kaipauksen ohella kauna ja syyllisyydentunne. Jokainen yrittää puolustella itseään ja tekojaan, mikä vääristää kuvaa entisestään. Ihmisen muisti on erehtyvä parhaimmillaankin, mutta joitakin asioita painetaan unholaan tarkoituksella. Niin nytkin.

Kirjan henkilöistä kaikki jäävät aika etäisiksi eikä edes Samuelin kohtalo herätä kovin suuria tunteita. Avoimeksi jää, miksi kirjailija ylipäätään rupesi selvittämään Samuelin kohtaloa. Oliko hän itse menettänyt jonkun? Teos on kuitenkin tuoreella tavalla rakennettu ja jopa helppolukuinen kunhan ensin oivaltaa sen rakenteen. Varsinaista dialogia ei ole, vaan haastateltavien ja kirjailijan kommentit vuorottelevat lyhyinä asteriskin erottamina kappaleina. Vain jossakin kohtaa joutuu puhujaa hetken miettimään. Myös Ruotsissa toisen polven maahanmuuttajien parissa vallitseva ilmapiiri on tavoitettu hyvin, vaikka sen aistii vain haastateltujen puheista. Kirjassa liikutaan Tukholmassa ja Berliinissä, taidemaailmassa ja talonvaltauksissa, mielenosoituksissa ja vankilassa, uhattujen naisten ja kovaotteisten miesten parissa. Kaikki se mitä en muista on tässä mielessä myös poliittisesti kantaa ottava teos. Monipuolisuutensa vuoksi ilman muuta lukemisen arvoinen.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti