Kustantaja:
WSOY 2017
Tuomas
Kyrön supersuosittu sankari, Mielensäpahoittaja, käy läpi Suomen itsenäisyyden
vuosia yksi kerrallaan. Kuulijana tai kirjeiden lukijana on
ylioppilaskirjoituksiin valmistautuva pojantytär eli Likka, johon vanhalla
herralla tuntuu olevan läheisempi suhde kuin kehenkään muuhun sukulaiseen. On
toki pari vuotta, joista Mielensäpahoittaja ei löydä mitään sanottavaa, mutta
useimmiten mieleen palaa sentään suvun sisäisiä muistoja tai maailmanlaajuisia
tapahtumia. Nämä menneet tapahtumat ovat taustaa, jota vasten nykyhetki
peilautuu. Aika usein huonompana…
1917: Kansakunnan syntymä on kuin
ihmisen syntymä. Siihen kuuluu näitä: odotusta, pelkoa, verta, itkua ja
kiitollisuutta. Suuria sanoja, jotka löytävät kokonsa vasta, kun ruvetaan
elämään tavallisia päiviä eikä itsenäisyyspäiviä.
1935: Isä on lapioinut kulkuväylän,
mutta lunta on niin paljon että näen siellä valkoista vain. Käännän katseen
ylös, näen tähdet. Yritän kurottaa niihin, ottaa yhden kämmeneeni. Olemme
tulossa joulusaunasta, pian äiti nappaa minut kainaloon ja vie sisään
lämpenemään. Saan kupin, jossa on kahviin paloiteltua pullaa.
1940: Minun piti hiihtää katsomaan
jäätyykö Kurpankoski, ja isä oli luvannut opettaa tekemään kuviotaltalla nättiä
kiemuraa sohvanjalkaan. Kyllä olivat sotilaat, jotka sinä talvena hiihtivät.
Sotilaslääkärit yrittivät ommella nättiä kiemuraa haavoittuneiden raajoihin…
Minun tehtäväni oli olla itkemättä ja pitää uuneissa tuli.
1950: Virallisissa puheissa panosta
kutsutaan kodiksi, uskonnoksi ja isänmaaksi, vaikka oikeasti kysymys oli omasta
lapiosta, kattilasta ja kynästä. Omasta pellosta ja torpasta. Niitä täkäläiset
suojelivat samalla kun naapurin ukot ihmettelivät miksi piti tulla Ukrainan
pelloilta Raatteentielle kuolemaan.
Tavalliseen
tapaansa Mielensäpahoittaja ei säästele sanojaan, vaan laukoo kipakoita
huomioita esimerkiksi Nuorisoliitosta, EU:sta ja Suomen urheilusaavutuksista
voittoineen ja dopingsotkuineen. YYA-sopimuksesta irtoaa erityisen voimakas
sivallus.
Ystävyys tarkoitti epärehellisyyttä,
avunanto kiristämistä. Se oli epäilyn, pelon ja selkäänannon sopimus se, mutta
ilman sitä meidän maalle olisi käynyt niin kuin Puolalle, Unkarille,
Tsekkokselle ja Slovakialle.
Ei
Mielensäpahoittaja pahoita mieltään ainoastaan kotimaan asioista, vaan löytää
huomautettavaa vaikkapa Berliinin muurista, sen rakentamisesta ja purkamisesta.
Yhdysvaltain presidentitkin huomioidaan:
Samasta maasta on aina löytynyt myös
pahoja tarkoituksia ja tyhjiä päitä. Yksi presidenteistä oli melkein viisas,
kunnes paljastui pelkästään tyhmäksi… Tämän hetkinen presidentti taas ei
ymmärrä olevansa siinä virassa lainkaan vaan luulee olevansa television
visailussa, jossa väärä vastaus on oikea.
Myös
elämänkatsomuksellisista asioista riittää huomautettavaa. Esimerkiksi
uskonnosta ja suhteesta Jumalaan löytyy sanomista niin paljon, että
Mielensäpahoittaja katsoo aiheelliseksi laatia omat kymmenen käskyä. Ne
noudattavat paljolti alkuperäisiä (käytännönläheisin tarkistuksin), mutta
tarpeelliselta tuntuu lisätä listaan vielä yksi:
11. Purista riittävästi.
Kirvestä, kätellessäsi, emäntää, isäntää. Katse oikeaan paikkaan. Halkoon,
silmiin.
Tässä
kirjassa puheenvuoron saa myös Mielensäpahoittajan emäntä, josta mies aina
puhuu niin hellästi ja kauniisti. Eikä emännälläkään ole juuri moittimista
miehessään, jota kutsuu Itteksi. Se emäntää kyllä surettaa, että Itten suhde lapsiin
on vaikea, mutta kun kaikki ovat samanlaisia jääräpäitä niin… Vielä silloinkin, kun muisti alkaa jo pettää,
kirjoittaa emäntä päiväkirjaansa.
Jos sinä menet kumaraan tai joudut
petiin, minä pidän sinusta edelleen huolen. Minä syötän sinut, pesen sinut ja
laulan lauluja. Älä yhtään huoli, sinä itte. Meidän suvun naiset elävät pitkään
enkä minä aio jäädä tänne yksin. Sinä et lähde nyt, etkä sinä lähde pitkään
aikaan. Minä tarvitsen minun puolikkaani.
Lisää
ajattelemisen aihetta:
Nykyisin viesti on perillä ennen kuin
lähettäjä on ehtinyt sitä ajattelemaan. Sen vuoksi synnytyksiin, terapeutin
sohvalle ja avioeroihin ehditään ennen kuin olisi tarvetta.
Paras lottovoitto on olla saamatta
mitään ilmaiseksi.
En tietenkään äänestä naista. Minä
äänestän presidenttiä. Kyllä on joutavanpäiväistä onko presidentti emäntä vai
isäntä, koska ei presidentti ole edes ihminen vaan virka.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti