HURME, JUHA: Niemi

Kustantaja: Teos 2017

Olipa kerran alkuräjähdys, jonka seurauksena syntyi taivaankappale nimeltään Tellus kasveineen, eläimineen ja (hyvin myöhään) ihmisineen. Mannerlaattojen liikkeen, jääkausien jyräämisen ja maan nousemisen ansiosta muodostui kauas pohjoiseen hiljakseen Niemi, jota heti olosuhteiden käydessä otollisiksi alkoivat asuttaa kummalliset fennit eli barbaarit, ali-ihmiset. Porukkaa Niemelle kuljeskeli monesta eri suunnasta. Kansainvälisyyttä siis alusta alkaen!

Suomalaisten ja saamelaisten geenistöt ovat muodostuneet 11 000 vuoden maahanmuuttovirran tuloksina. Suomalaiset eivät saapuneet Niemelle valmiina kansana, ei sinne päinkään! Semmoista ei ole kuin ”valmis kansa”.

Läntinen naapuri nimitti tätä aluetta Itämaaksi ja rupesi hallitsemaan ainakin sen läntisintä ja kehittyneintä laitaa, mutta antoi Niemen pitkään olla omissa oloissaan (lukuun ottamatta paria ristiretkeä). Kun Niemen itäpuolella sijaitseva suuri maa alkoi rymistellä liikaa, ajauduttiin kuitenkin sotiin, joiden seurauksena Niemen itäinen raja muutteli paikkaansa useita kertoja. Ja lopulta, vuonna 1809, raja siirtyi niin ratkaisevasti, että Niemestä tuli kokonaisuudessaan osa itäistä valtiota ja sen tuhatvuotinen yhteinen historia Sverigen kanssa päättyi. Samalla oli kuitenkin jo kehittymässä idea maasta nimeltä Suomi.

Juha Hurme kuvaa lennokkaasti Suomen historiaa alkuräjähdyksestä vuoteen 1809. Vaikka Niemi olikin tuona aikana melko tavalla jälkijunassa suuressa maailmassa syntyneiden ideologioiden, tapojen ja kulttuurien suhteen, tihkui jotain ajan myötä myös pohjoisen perukoille. Niinpä Hurme vertaileekin kaiken aikaa tapahtumia maailmalla ja niiden vaikutuksia niemeläisten elämään ja sivistykseen. Jotkut hänen mainitsemansa henkilöt ovat vielä nykyaikanakin tunnettuja ja jopa juhlittuja, mutta esiin nousee myös vieraampia nimiä. Heidän panoksensa Niemen kehittämiseen (tai kehityksen jarruttamiseen) saattoi olla hyvinkin merkittävä. Näiltä osin Niemi kävisi vaikka juorukokoelmasta… Useimmat henkilöistä ovat miehiä, mutta toki feministiksi tunnustautuva Hurme löytää voimakkaita naishahmojakin.

Hurme esittelee paljon kirjoja ja kirjailijoita Gilgamesh-eepoksesta lähtien, mutta Niemen kirjallisuus on tietenkin etusijalla. Kalevalan lisäksi Hurme löytää häkellyttävän määrän upeita runoja ja lauluja, jotka usein hyvinkin oikullisten sattumien ansiosta ovat jälkipolville säästyneet. Ja vaikuttaneet jopa maailmankirjallisuuteen! Saamelaisen runo- ja lauluperinteen kohdalla Hurme voi murheellisena todeta, että sen rikas aarteisto onnistuttiin miltei kokonaan tuhoamaan.

Mutta ei Hurme pysyttele pelkästään vanhoissa teksteissä, vaan vetää linjoja nykykirjallisuuteen. Muutenkin Hurmeelle on tärkeää osoittaa, että menneisyys elää yhä niin paikannimissä kuin monissa muissa asioissa, vaikka emme enää alkuperäistä merkitystä ymmärtäisikään. Kaikki on lainaa jostakin päin ja kaikki muokkautuu uudeksi.

Kirjan kertoja jutustelee rennosti, heittää huulta ja sekoittaa asialliseen kirjakieleen luontevasti puhekieltä ja slangisanoja. Esimerkkinä kuvaus kuningatar Kristiinan kruunusta luopumisesta:

Kristina neuvotteli itselleen erittäin edullisen erosopimuksen, todellisen kultaisen kädenpuristuksen, pakkasi rinkkansa ja liftasi Roomaan, vaihtoi matkalla virallisesti uskonsa katolilaisuuteen ja fiilisteli Roomassa onnellisena ja kulttuurinnälkäisenä elämänsä loppuun asti. Ruotsissa oltiin monttu auki äimän käkinä henki kurkussa mälli väärässä kurkussa peruukki vinossa ja hjärtslaagin partaalla.

Niemi -teoksessa ei ole lähdeluetteloa, mutta se olisi taatusti mittava. Niin monelta alalta on tietoa, että arveluttaa kutsua teosta romaaniksi. Minä aikana ja mistä suunnasta suomenkieleen omaksuttiin tiettyjä sanoja? Missä määrin muiden maiden myytit ja tarinat ovat niemeläisten kansanrunojen ja -tarinoiden taustalla? Miten uskonnolliset liikkeet saivat sijaa Niemellä? Millaisella aikataululla uudet tieteelliset keksinnöt hyväksyttiin? Mitä piilee virallisen historian takana? Tietoa virtaa sellaisella vauhdilla, että välillä on pidettävä lepotauko ja sulateltava lukemaansa. Onko kaikki ihan faktaa? Ehkä on, ehkä ei, mutta nauraa ainakin saa useasti.

Juha Hurme (s. 1959) on koulutukseltaan biologi. Uraa hän on tehnyt omaperäisenä, kiitettynä ja palkittuna teatterinohjaaja ja käsikirjoittaja. Hän on julkaissut viisi romaania, joista tämä Niemi voitti vuoden 2017 Finlandia-kirjallisuuspalkinnon – ja aivan ansaitusti.