Kustantaja: Like 2017
JP Koskinen on monipuolinen
kirjailija, jonka tuotantoon kuuluu novelleja, historiallisia romaaneja, tieteiskirjoja, dekkareita, tietokirjoja ja lastenkirjoja. Koskaan ei tiedä,
mitä häneltä seuraavaksi ilmestyy. Tällä kertaa tuli dekkari, mutta millainen!
Kannibaalien
keittokirja alkaa nimensä mukaisesti keittokirjana ja liharuokien
ylistyksenä. Neuvotaan riistan pyydystämistapoja, teurastusta, ruhon käsittelyä
ja parhaita valmistusmenetelmiä, mutta käytetty liha ei olekaan mitä tahansa
nautaa tai possua vaan ihmislihaa! Luvassa on 18 arkiruokaa, kuten esimerkiksi grillatut
juoponkyljykset, kansanedustajaa ja sieniä uunivuoassa ja upposilmämunat. Yksi
jälkiruokakin on mukana eli köyhät suvakit. Reseptit vaikuttavat aika
käyttökelpoisilta.
Tosiasiassahan Koskinen naureskelee
tekstissään ihmisten ikäville erityispiirteille. Toimitusjohtaja kannattaa
lopettaa haulikolla, sillä hänen sydämensä on niin pieni, että siihen on muuten
lähes mahdoton osua. Vanhemman kansanedustajan liha haisee härskiintyneeltä kun
taas nuoren yksilön liha on tuoreenakin epämiellyttävän niljakasta – ja kieli
on kummallakin ruoanlaitossa käyttökelvoton, sillä se on useimmiten ruskea ja pahanhajuinen.
Taiteilijoilla taas on suuri sydän, mutta usein turpea sappi. Ja niin edelleen.
Kun mennään vielä askelta syvemmälle kirjan aatemaailmaan, se onkin kannanotto lihansyöntiä
ja ruoan tuhlaamista vastaan.
Keittokirjaosuuden jälkeen päästään
sen laatijan elämään. Oskari Patamäki oli jo lapsena kiinnostunut mauista,
mutta hänen kuvauksensa niistä olivat erikoisia ja hämmentäviä. Neliö
maistui pahvilta, ympyrä vaniljalta, rakkaus maidolta… Voi maistuu
nelikulmiolta. Aikuisena Oskari hankkii sivutuloja
ravintolakriitikkona, mutta varsinaisesti hän suunnittelee mainosprojekteja
etätyönä, koska ei kannibaalina voi olla ihmisten kanssa läheisessä
kosketuksessa. Hänhän saattaisi päätyä murhaan tai ainakin jonkinlaiseen
silpomiseen! Uusi pomo, herra Hakkarainen, vaatii kuitenkin vähintään kolmea
päivää toimistolla. Mikä on ratkaisu? Hakkaraisesta on päästävä eroon!
Kaikkitietävä isoveli Markus häärii taustatekijänä ja Oskari huomaa olevansa
nappulana tämän käymässä kostopelissä. Silti Oskarilla on aikaa ihastua
lumoavaan Reaan: anjovista, kaprista ja mustapippuria… Maustamalla oikein voisi
itse asiassa parantaa koko ihmiskunnan!
Näin
unta väkijoukoista, haistoin ja maistoin ihmisten sekamelskan. Ajattelin
korppujauhoja, sipulia, timjamia, kardemummaa, chiliä ja paprikaa, kaikkea
sitä, mikä tekisi kustakin ihmisestä paremman. Ihmisten epätasapaino olisi
helposti korjattavissa, mutta he olivat kuuroja ja sokeita puutteilleen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti