BJØRANGER, TERJE: Viivakoodi

Kustantaja: Like 2018

Alkuteos: Barcode

Suomennos: Jonna Joskitt-Pöyry

Norjalainen Terje Bjøranger (s. 1959) toimii syyttäjänä järjestäytyneen ja vakavan rikollisuuden yksikössä. Hän on työskennellyt Norjan maahanmuuttovirastossa pakkoavioliittojen, ihmiskaupan ja kunniamurhien asiantuntijana ja käsitellyt näitä asioita myös teoksissaan. Viivakoodi on hänen toinen romaaninsa ja ensimmäinen, joka on suomennettu.

Oslolainen rikostutkija Charlie Robertsen on täysin työlleen omistautunut ja pystyy perheettömänä uhraamaan sille vapaa-aikansakin. Kuulustelijana hän on joskus turhan kovaotteinen ja saanut siitä pari varoitusta, mutta toisaalta Charlie saa myös tulosta aikaiseksi.

Eräänä huhtikuisena päivänä urheilukeskuksen pysäköintialueen jätelavalta löytyy murhattuna poliisinpukuun puettu nuori nainen. Todennäköisesti hän on prostituoitu ja yhtä todennäköisesti itäeurooppalaista syntyperää. Murha on tehty tarpeettoman raa’asti ja osoittelevasti. Haluaako teon tekijä kertoa poliisille jotain? Entä mitä tarkoittaa naisen rintaan uskomattoman hienostuneesti ja tarkasti tehty suuri tatuointi?

Samana päivänä tunnettu ja suosittu poliitikko Steinar Jansen tekee itsemurhan hyppäämällä täyttä vauhtia kulkevan junan eteen. Rautatieaseman laiturilta löytyy nippu vanhoja valokuvia. Mikä voisi ajaa pitkän uransa aikana skandaaleilta välttyneen miehen niin rajuun ratkaisuun? Charlien vaisto sanoo, että murhattu tyttö ja kuollut poliitikko kuuluvat samaan tapaukseen.

Juttu on monimutkainen jo alkuunsa ja mutkistuu koko ajan lisää. Ei vältytä uusilta ruumiiltakaan, sillä varjoissa vaanivan organisaation uhreiksi joutuu niin poliiseja kuin rikollisjoukon omia jäseniä. Poliisitutkinnasta tuntuu koko ajan kantautuvan tietoa rikollisille, mutta kuka on myyrä? Charlie epäilee lopulta lähes kaikkia työtovereitaan – ja nämä puolestaan saattavat epäillä Charlieta.

Poliisitutkinnan kanssa limittyy kursiivilla kirjoitettu kertomus 17-vuotiaasta ukrainalaisesta Kamilesta, jonka oma serkku petkuttaa lähtemään Norjaan. Muka hyväpalkkaiseen työhön, mutta oikeasti kaltoin kohdelluksi prostituoiduksi ja huumeiden orjaksi. Kamilessa on kuitenkin ytyä ja hän taistelee henkensä puolesta. Ehkäpä tahtoa lisää muisto maanmiehestä Chrissistä, joka saapui Norjaan samaan aikaan Kamilen kanssa – hänkin naiivisti uskoen lupauksiin hyvästä työpaikasta ja suurista rahoista. Tosiasiassa hän on halpa ja helposti uhrattava työrukkanen organisaation alimmalla tasolla.

Hän tuntee makaavansa selällään kädet kyljissä. Onko hänet sidottu? Hän liikuttaa ranteitaan. Ei. Hän pystyy liikuttamaan käsiä ja jalkoja, mutta päässä jyskyttää ja silmät tuntuvat pari kokoa liian suurilta. Tatuointi kirvelee – se on ehkä tulehtunut. Se kirvelee melkein yhtä paljon kuin hänen vihansa Jacekia kohtaan. Se liero näytti hänelle kuvia Olgasta. Kuolleena. Kuvia joissa Olga makaa teräspöydällä kirkkaissa valoissa. Poliisikuvia. Kamile ei aio kuolla.

Viivakoodi on hyvin rakennettu vauhdikas dekkari, jossa toiminta ei pysähdy hetkeksikään. Juuri kun on päässyt yhden askeleen eteenpäin, seuraa jo uusi yllätys. Henkilökuvaus ei vauhdissa pääse kovin syvälliseksi, mutta Charlien ja työtovereiden välinen kumppanuus käy kyllä selväksi. Peli on raakaa, mutta se taitaa pitää yhtä todellisuuden kanssa – ikävä kyllä.

Terje Bjøranger on ruotsalaisen asianajajan ja dekkarikirjailijan Jens Lapiduksen sukulaissielu. Kummankin näkemys nykyisestä yhteiskunnasta on synkkä ja pelottava, muttei kuitenkaan vailla uskoa oikeuden ja järjestyksen voimaan. Mustanpuhuva huumori keventää tunnelmaa.