Kustantaja: WSOY 2022
Alkuteos: Girl, Woman, Other
Suomennos: Kaijamari Sivill
Bernadine Evariston teoksessa Tyttö, nainen, toinen kerrotaan kahdestatoista mustasta naisesta, joista kullekin on omistettu oma lukunsa. Luvussa käydään läpi naisen taustaa, elämänvaiheita, sukua, rakastettuja ja ystäviä eli kaikkea sitä, mikä tekee ihmisestä yksilön, mutta toisaalta paljastetaan myös naisten välisiä yhtymäkohtia. Taustalla vilahtelevat maat, joista nämä naiset tai heitä edeltävät sukupolvet ovat aikoinaan Britanniaan lähteneet: Nigeria, Ghana, Guyana, Barbaros, Etiopia… Mielenkiintoisia kertomuksia kaikki!
Naisten ihonvärit vaihtelevat syvänmustasta miltei
valkoiseen; uskoopa yksi naisista olevansakin valkoinen. Värieroilla on ollut ja on yhä merkitystä. Nuori kartanonrouva herättää 1800-luvulla ihmetystä
ympäristössä, jossa mustaa ihmistä ei ole aiemmin nähty, mutta saavuttaa
hyväksyntää puhumalla samalla tavalla kuin muutkin kyläläiset. Nykyhetki ei ole sen kummempi: musta naispuolinen investointipankkiiri joutuu työskentelemään muita
lujemmin vakuuttaakseen asiakkaitaan pätevyydestään.
Kaikilla kirjan naisilla on jonkinlainen side tai
kosketuskohta yhteen henkilöön eli Ammaan, joka on tunnettu feministi,
sosialisti ja lesbo. Hänen Lontoon kansallisteatteriin mustista lesbosotureista
kirjoittamansa ja ohjaamansa näytelmä toimii teoksen kehyskertomuksena: alussa
jännitetään ensi-iltaa ja lopussa juhlitaan esityksen jälkeisillä jatkoilla.
Annetaan sisarellista tukea, vaikka joidenkin käsitys feminismistä onkin
tiukempi (koskee pelkästään naisena syntyneitä naisia) tai laajempi kuin Amman:
kuule Megan, olen
oppinut kantapään kautta, miten naisia syrjitään, ja sen tähden minusta tuli
sukupuolen korjauksen jälkeen feministi, intersektionaalinen feministi, sillä
kyse ei ole yksinomaan sukupuolesta vaan rodusta, seksuaalisesta
suuntautumisesta, yhteiskuntaluokasta ja muista tekijöistä joiden keskellä me
enimmäkseen ajattelemattamme joka tapauksessa elämme
Sukupuolinen suuntautuneisuus on yksi kirjan pääteemoista.
Jotkut ovat avoimesti lesboja, jotkut eivät taida tiedostaa asiaa juuri
ollenkaan. Lesbosuhteissakin on eroja: yksi nautiskelee huolettomista
kertaluontoisista tapaamisista, toinen alistaa kumppaniaan ja yrittää pitää
tämän erossa muista kiinnostuneista.
Megan/Morgan menee muita pitemmälle, sillä hänestä sukupuoli
on yksi sivilisaatiomme suurimmista valheista, jonka on tarkoitus pitää miehet
ja naiset omalla paikallaan. Megan itse ei identifioidu sen paremmin naiseksi
kuin mieheksi, vaan aikoo olla kokonaan sukupuoleton eli ”toinen”. Hän myös
uskoo, että tämä tulee olemaan yleinen suuntaus tulevaisuudessa.
eikä lapsi jonka Amma kasvatti feministiksi ole viime
aikoina edes tunnustautunut sellaiseksi
feminismi on laumasieluista, Yazz sanoi
hänelle,
suoraan sanottuna naiseuskin on ihan passé,
meillä
yliopistolla kävi ei-binäärinen aktivisti Morgan
Malenga
ja se oli tosi avartavaa, meistä tulee luultavasti
kaikista
ei-binäärisiä, ei miehiä eikä naisia, miehisyys ja
naiseus on
muutenkin vain sukupuolitettua performanssia ja se
taas
meinaa, että sun naisasia, äityli, muuttuu
tarpeettomaksi ja
muutenkin mä sitä paitsi olen humanitaristi, se on
paljon
korkeammalla tasolla kuin feminismi
tiedätkö sä edes, mitä se on?
Tärkeä asia on koulutus, jolla on voima muuttaa koko
elämä. Ihannetapauksessa joku huono-osaisuuteen lähes tuomittu musta tyttö
saattaa singahtaa menestykseen, mutta Ihan suoraviivaista tämä ei kyllä ole.
Ensinnäkin maahanmuuttajan kotimaassaan suorittamat tutkinnot eivät ehkä
pädekään toisessa maassa ja toisekseen – ilman korkeita tutkintojakin voi
pärjätä. Lisäksi menestymisen kääntöpuolena saattaa olla etääntyminen omasta
kulttuuriperinnöstä.
Tyttö, nainen, toinen -romaanin teksti näyttää ladonnaltaan proosarunolta ja lisäksi lauseiden alusta puuttuvat isot kirjaimet ja lopusta pisteet, mutta onneksi sen lukeminen on ihan yhtä sujuvaa kuin normaalin proosan. Kirjassa on huumoria ja terävyyttä, yksityiskohtia (esimerkiksi perinteiset ruoat) ja laajoja perspektiivejä, yksinäisyyttä ja yhteisöllisyyden tuomaa turvaa. Kirjan lopussa paljastuu vielä melkoinen yllätys.
Englantilais-nigerialainen Bernadette Evaristo (s. 1959) voitti teoksellaan Booker-palkinnon vuonna 2019 yhdessä Margaret Atwoodin kanssa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti