FARAH, NURA: Lumimaa

Kustantaja: Otava 2022

Nura Farahin novellikokoelma Lumimaa sisältää neljätoista kertomusta, jotka käsittelevät somalitaustaisia maahanmuuttajia. Kaikki tarinat eivät sijoitu Lumimaahan eli Suomeen, vaan kahdessa tapauksessa Italiaan. Toisessa kerrotaan kotimaastaan mielipiteidensä vuoksi paenneesta miehestä, joka elää kaduilla poliisia pakoillen, ja toisessa työn perässä Eurooppaan saapuneesta nuoresta naisesta, joka luottaa maannaiseensa ja ajautuu prostituoiduksi.

Lumimaassa tarinat eivät ole yhtä rajuja, mutta ihmisten ennakkoluuloihin ja ilkeyteen törmäävät kyllä sielläkin lähes kaikki maahanmuuttajat. Miehiä pidetään tappelijoina ja raiskaajina. Naisia nimitellään kaapunaisiksi, rättipäiksi ja neekerihuoriksi. Koulussa opettaja on tyytyväinen, kun luokassa keskustellaan maahanmuuttajien valtiolta saamista etuuksista, ja selittää, ettei sanassa neekeri ole mitään pahaa:

”Se tarkoittaa mustaa ihmistä. Ja sinä olet musta tyttö”, opettaja oli osoittanut Fardousaa. ”Me muut näemme, että sinä olet erilainen kuin me.”

Uimahallissa uimapukukankaasta tehtyyn burkiniin pukeutunut nainen herättää levottomuutta ja lähes pelkoa. Somalinaiselle ei myydä asuntoa, vaikka hän tekee korkeimman tarjouksen. Syyksi kerrotaan se, että ihmiset pelkäävät somalien alkavan parveilla rappukäytävässä tai että he tuovat mukanaan hajuja. Työnhaussa pelkästään sukunimi voi estää pääsyn haastatteluun.

Hänen tehtävänään oli olla kiitollinen. Hänet oli pelastettu Afrikan kaaoksesta, sodasta ja verilöylystä. Hänen kuului olla kiitollinen koko loppuikänsä.

Suomalaiset voivat loukata maahanmuuttajia ihan tahattomastikin. Miksi he tiedustelevat nuoren somalin taustaa, kun tämä on luultavasti syntynyt Suomessa eikä tiedä Somaliasta mitään? Miksi he ihmettelevät hänen kielitaitoaan tai koulutustaan? Miksi he tinkaavat henkilökohtaisia asioita kuten ympärileikkausta tai lasten määrää perheessä? Onneksi on myös tapauksia, joissa maahanmuuttaja saa valtaväestön parista ystäviä tai tukijoita. Lojaalin luokkatoverin rinnalla kohenee somalitytönkin arvo ja kiusaaminen vähenee.

Erivärinen ihoni ei vähennä rakkauttani Suomeen. Haluaisin että minua pidettäisiin normaalina ihmisenä eikä jonain vieraana tai eksoottisena olentona.

Moni Somaliasta paennut vanhempi uskoo vielä palaavansa takaisin tuttuun ympäristöön. He haluavat pitää myös lapsensa oikeita tapoja ja oikeaa uskontoa noudattavina vaikka väkisin. Nuorten kohdalla tilanne on jo toinen ja vanhempien jyrkkä suhtautuminen saattaa kasvattaa uhmaa. Somalinuoret ovatkin usein kahden tulen välissä. Toisaalla ovat perheen ja klaanin vaatimukset tietynlaisesta käyttäytymisestä ja ajatusmaailmasta ja toisaalla suomalaisten odotukset ja käytännöt.

Jatkuva synnin pelko rajoitti hänen elämäänsä. Isäkin jaksoi muistuttaa: Tämä elämä ei ole ikuinen. Valmistaudu kohtaamaan Luojasi. Hänelle saat selittää huonot valintasi.

Farahin ote on konstailematon, kun hän käsittelee siirtolaistaustaisten ihmisten elämää monesta eri näkökulmasta. Mukana on miehiä ja naisia, nuoria ja aikuisia, perheellisiä ja yksinäisiä, mutta kaikille on yhteistä rohkeus ja kärsivällisyys jatkaa oman tien etsintää vaikeuksista ja hetkellisistä masennuskausista huolimatta. Mieltä jää kutkuttamaan: mitä näille henkilöille tapahtuu kertomuksen viimeisen lauseen jälkeen?