Kustantaja: WSOY 2022
Marialle on tapahtunut kaksi merkittävää asiaa miltei samaan
aikaan: hän on väitellyt kasvatustieteen tohtoriksi viidentoista vuoden
valmistelutyön jälkeen ja hänen isänsä on kuollut. Nyt isän pitkäaikainen
elämänkumppani Liisa haluaa Marian kirjoittavan isän elämäkerran ja tavallaan
täydentävän työn, joka jäi tältä kesken. Tarkoitusta varten Liisa on jo
vuokrannut Jyllannin länsirannikolta saman hytten (mökin), jossa kerran
vietti lomaa puolisonsa kanssa.
Isä oli tarkkailuluokan opettaja, joka intomielisesti taisteli
kouluväkivaltaa vastaan ja tasa-arvon puolesta. Hän unelmoi akateemisesta
tutkijanurasta ja valmistuikin työn ohella maisteriksi, mutta lisensiaatintyö
jäi elämänmuutosten vuoksi kesken. Niitä papereita Marian pitäisi nyt
selvitellä ja kirjoittaa puhtaaksi.
Maria matkustaakin Tanskaan kahdeksanvuotiaan tyttärensä
Inkan kanssa. Meren tuntumassa dyynien suojassa sijaitseva olkikattoinen hytte
on pieni ja sievä ja sen omistaja Hanne hyvin avulias. Mariasta hän on oikeastaan
aika tungetteleva saapuessaan keskeyttämään Marian töitä milloin minkin tekosyyn
nojalla ja miltei omimalla Inkan.
Yleensä hieman varautunut tyttö mieltyy Hanneen heti eikä pelkästään tämän tuomien lahjojen vuoksi.
Meri oli litteä, hopeinen tasanko. Se jatkui hiekan ja
heinän rajaamana horisonttiin ja palautti laineita rantaan. Ulapalla aallot
paisuivat vaahtopäiksi, sitten loivenivat ennen kuin kasvattivat uuden kruunun.
Etäällä liisi surffaaja, aurinko piiskasi hänen kirjavaa purjettaan.
Järjestellessään isän papereita Maria törmää ihmetyksekseen
päiväkirjaan, jota isän on kirjoittanut gradunsa kääntöpuolelle. Isä kirjoittaa
toiveistaan ja pettymyksistään, kohtaamistaan epäoikeudenmukaisuuksista,
ärsyttävistä ihmisistä. Melko pisteliäästi silloisesta vaimostaan Ellistä ja
arvostelevasti myös Mariasta. Eniten Maria alkaa kuitenkin ihmetellä mainintoja
jostain toisesta tytöstä, jonka rauhalliseen ja kohteliaaseen
käytökseen isä vertaa äkkipikaista Mariaa.
Mitä pidemmälle luin isän päiväkirjaa, sitä vahvemmin
mennyt nousi pintaan. Päähäni pulppuavat kuvat lapsuudesta olivat kuin
ilmakuplia suon syvyyksistä, multaisia röyhtäisyjä, metaanin puhahduksia, ja
mieleeni tulvi asioita, joita en ollut ajatellut vuosiin.
Marian mieleen alkaa vähitellen nousta muistoja. Tilanteita,
joissa hänen vierellään oli joku toinen. Kuka tämä oli? Miksi päiväkirjan
mukaan isän ja äidin avioliitto hajosi tämän pienen tytön kohtalon vuoksi ja
isästä tuli Marian holhooja lukioikään asti? Tekikö äiti jotain väärää, mitä
katui myöhemmin?
Kaksi tyttöä. Kaksi pientä tyttöä. Toisella punainen
hiekkalapio, toisella korsi. Toinen ojentaa lapiota toiselle.
Lähteenmäki osaa kirjoittaa vakavista asioista ja raastavista
tunteista sujuvasti ja tarkkanäköisesti. Sukella silmät auki -teoksessa
on osuvaa psykologiasta kuvausta, mutta toisaalta joidenkin henkilöiden
toiminta tuntuu käsittämättömältä – eikö asioista olisi voinut puhua suoraan
eikä järjestää erilaisia kiertoteitä? Tunteidensa varassa elävää Mariaa tekisi
välillä mieli ravistaa, mutta inhimillinen hän kyllä on. Kaiken kaikkiaan oivaa kesälukemista!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti