RYTISALO, MINNA: Jenny Hill

Kustantaja: WSOY 2023

Viidenkympin ikärajaa lähestyvä Jenni Mäki on ollut kaksikymmentäneljä vuotta naimisissa Jussin kanssa ja saanut tämän kanssa kaksi lasta, mutta nyt Jussilla on uusi rakas ja tulossa uusi lapsi. Eräänä päivänä Jenni sitten pakkaa laukkunsa, jättää kotinsa ja muuttaa vuokra-asuntoon. Samalla Jenni Mäestä tulee Jenny Hill. Tämä taitaa olla hänen siihenastisen elämänsä rohkein teko.

… eikä Jenny enää ole kenenkään vaimo eikä juuri äitikään, tytär hän on ja sisko ja ehkä ystäväkin, ja hän on tässä ja hengittää. Yhtäkkiä on aivan rauhallista, ja joskus tällaisissa kohdissa jokin tarina alkaa kirjoittua uudelleen.

Jenny on ollut arka tyttö, joka on halunnut miellyttää kaikkia. Hän on ollut äärimmäisen tunnollinen, pikkutarkka ja ulkonäöltään huoliteltu perheenäiti ja työntekijä. Usein hänestä on kuitenkin tuntunut, ettei tiedä sääntöjä, jotka muille ovat itsestään selviä, ja on siksi vääränlainen ja ulkopuolinen. Ainoa asia, jossa Jenny on tuntenut olleensa pätevä, on ollut äitiys. Siksi hän olisikin halunnut vielä kolmannen lapsen, mutta Jussi kieltäytyi ehdottomasti…

Terapeutin luona Jenny on käynyt jo vuoden verran, mutta edistystä ei ole tapahtunut. Nyt hän on terapeuttinsa kehotuksesta alkanut kirjoittaa ajatuksiaan eräänlaisiin kirjeisiin, joita ei ole tarkoitus lähettää eteenpäin. Jenny osoittaa kirjeensä Brigitte Macronille, jonka rohkeutta ihailee, mutta jota toisaalta moitiskelee lastensa hylkäämisestä. Keino tuntuu tepsivän: vähitellen lyhyet, ynseähköt kirjeet muuttuvat pidemmiksi ja avoimemmiksi. Niissä kuuluu Jennyn oma ääni.

Keskusteluja Jenny käy myös vuotta nuoremman siskonsa Johannan kanssa, etenkin menneisyydestä, josta kummallakin on hieman erilaisia muistoja. Ovatko tapahtumista kerrotut tarinat muokanneet todellisuutta?  Johanna on saanut mainetta ”jumalatarkursseillaan”, joissa pyritään vapauttamaan naisten käyttämättä jääneitä voimavaroja. Jenny ei usko koskaan muuttuvansa jumalattareksi – mutta miksi pitäisikään? Eikö tavallinen riitä?

On vielä yksi taho, joka on kiinnostunut Jennyn hyvinvoinnista: ajattaret, joihin kuuluvat tutut satuhahmot Ruususesta Punahilkkaan. He eivät suinkaan ole mitään yksiulotteisia kiiltokuvaprinsessoja, vaan tavallisia naisia, jotka ovat kapinoineet ja joita on alistettu tai kohdeltu väkivaltaisesti. Myöhemmin heistä on tehty viihdettä tai sitten opettavaisia esimerkkejä – Punahilkkakin on tytöille suunnattu varoitus naiivin luottamuksen ja varomattomuuden vaaroista.

Kukin ajatar yrittää ohjailla Jennyä omalla tavallaan puuttuessaan johonkin naiseuden puoleen. Kerttu murehtii naisten ulkonäköpaineita, nuorekkuusvaatimuksia ja etenkin syömisen kontrollointia. Tähkäpää korostaa ilon ja nautinnon merkitystä ja Ruusunen itsenä hyväksymistä. Lumikki varoittaa toisen ihmisen varaan ripustautumisesta, sillä ihmisen voi pelastaa vain ihminen itse. Ei ole prinssiä tulossa.

Ja hyvinhän siinä käy: Jenny huomaa, ettei hänen tarvitsekaan yrittää miellyttää muita ja elää joidenkin näkymättömien sääntöjen mukaan sen paremmin ulkomuodoltaan kuin teoiltaankaan; hänellä on oikeus tehdä omat valintansa. Edessä on vielä ikäviä yllätyksiä ja raskaita aikoja, mutta Jenny on kyllin vahva kestämään ne itseensä ja tulevaisuuteensa luottaen.

Enää ei ole oikeastaan pettymystä eikä väsynyttä vihaakaan, ei alistumista eikä surua, voi katsoa taakseen ja nähdä, millainen itse silloin oli ja mitä vaille luuli jääneensä, ja sitten voi katsoa eteenpäin ja nähdä yllätyksiä, suloisia sattumia, kaikkea mitä vielä voi olla tulossa, ja paljon on.

Rytisalon teksti on kaunista, sujuvaa ja ajatuksia herättelevää. Millä tavoin sanat sukupuolittuvat? Avioliiton sanotaan pelastavan naisen, mutta miltä? Missä vaiheessa alkaa vanhempien luopumisprosessi – silloinko, kun lapsi alkaa kontata poispäin äidistä? Miksi vaihdevuosia elävä nainen otetaan vitsin kohteeksi? Kuinka moni – tai minkä tyyppinen – nainen kaipaa nimenomaan miehen katseen kohteena olemista? Ihan eri asiahan on haluta tulla nähdyksi ylipäätään – sitä kaipaavat kaikki.

Jenny Hill -romaanissa miellyttävät leikillisyys, monikerroksellisuus ja oivaltavat yksityiskohdat. Esimerkiksi Jennyn tuntemusten sekoittuminen, kun sukkahousut hiertävät ikävästi ja samaan aikaan suussa sulaa ylellinen suklaa. Tai Hill-sukunimellä leikittely: suora käännös Mäestä, muistuma vaihto-oppilasvuoden amerikkalaisesta isäntäperheestä ja viittaus seksistiseen koomikkoon Benny Hilliin.

Minna Rytisalo (s. 1974) työskenteli liki kaksikymmentä vuotta lukion äidinkielen ja kirjallisuuden opettajana, mutta irtisanoutui vuosi sitten oltuaan ensin työuupumuksen vuoksi sairauslomalla ja sitten apurahan turvin virkavapaalla. Irtisanoutumisen syynä oli työn luonteen muuttuminen: lukio ei enää ole yleissivistävä oppilaitos. Näistä asioista puhutaan elokuussa ilmestyvässä Huokauksia luokasta -teoksessa, joka perustuu Minna Rytisalon ja Tommi Kinnusen väliseen kirjeenvaihtoon.