Kustantaja: Otava 2023
Olen Henkiopas ja hyvä sellainen, sivistynyt ja
miellyttävä persoona… Minun osuuteni on jo aikojen ajan ollut laskeutua maahan,
ottaa jokin ennalta-arvaamaton muoto ja suorittaa Tehtävä, joka selkenee
minulle vasta matkan varrella ja muodon otettuani.
Kirkkauden Tietotoimiston antaman ohjeen mukaan Henkiopas on
tällä kertaa menossa ihmisten ajanlaskua noudattaen 2020-luvulle ja
Helsinki-nimiseen pohjoiseen kaupunkiin, Eiran hienostokaupunginosaan. Siellä
hänen tulisi tavata jonkinlainen Kirjailija. Jotain ennakoimatonta tapahtuu
kuitenkin matkan varrella: henki ei siirrykään ihmissikiöön, vaan hänestä tulee
kissanpentu.
Ajankohta ja paikkakin ovat ihan väärät, sillä Kissa löytää
itsensä vuodesta 1917 Nälkämaassa lähellä Suomen itäistä rajaa. Pentu ollaan vähällä hukuttaa, mutta sen pelastaa
huutolaistyttö Eeva, joka on lappalaisesta taustastaan huolimatta herättänyt
suojeluskuntalaisessa Hartikassa kiihkeitä tunteita. Eeva ei tätä miestä halua.
Sen sijaan hetki, jolloin Eeva kohtaa Saaressa talollisen
pojan Mahten lempeän katseen, on alku koko loppuelämän kestävälle rakkaudelle.
Mahte on vauraasta taustastaan huolimatta kommunisti, joka aatteensa
levittämiseen haluaa käyttää aseiden sijaan sanoja. Tulevina vuosina Mahte saa
tuntea nahoissaan, miten Hartikka kostaa kokemansa nöyryytyksen: Tammisaaren
vankileiri, turvasäilö, kotitalon poltattaminen…
Eeva on loitsut ja rohdot tunteva kansanparantaja, mutta ei
silti ihan ymmärrä miehensä kiinnostusta vegetarismista tai esoteerisista opeista.
Silti häntäkin kannattelee Mahten horjumaton usko parempaan tulevaisuuteen silloinkin,
kun on laitettava lahjakas Tytti koulun sijasta piiaksi, elettävä epätietoisuudessa
Neuvostomaahan lähteneiden kohtaloista tai seurattava liian nuorena sotaan
joutuneen Pojun romahdusta.
Minula meni roska silimään, kun siinä se minun Mahte,
rakas riukulaiseni, korpisammakkoni, moneen kertaan lyttyyn lyöty mies niin
tomerana toimitti. Koitti olla molempien puolesta vahva. Ja mie kattoin sitä
silimiin, ja sielä se oli, syvälä sen selkoytimesä, vieläkin usko että maalima
on perimmiltään hyvä ja että täälä kannattaa jaksaa.
Aina välillä Kissa pääsee sentään siihenkin aikaan ja
paikaan, johon sen alun perin piti tulla. Kissan saapuessa Kirjailija – joka
paljastuu Eevan lapsenlapsenlapseksi - on juuri saanut keskenmenon. Sikiö hänen
sisältään on lipsahtanut vessanpönttöön, mikä selittää Henkioppaan oudot
kokemukset matkansa aikana.
Kaikki on kesken ja samalla lopullisesti päättynyt, olen
tiputtanut sisältäni auringon, muttei se kellu pöntössä kuin munankeltuainen,
ei siinä ole valoa eikä elämää…
Kirjailija on roikkunut kustantamonsa toimitusjohtajan kumppanina
oikeastaan vain saadakseen perheen. Keskenmenon jälkeen suhde Isopomon kanssa
päättyy ja ilkeämielisen vallankäytön seurauksena turmeltuu myös Kirjailijan
maine, horjahtaa mielenterveys ja lopahtaa luomiskyky. Sanat katoavat.
Kissan ehdotuksesta Kirjailija on tutustunut esivanhempiensa
asumuksiin ja palaa nytkin Saareen toipumaan. Kissa puhuu Kirjailijalle, komentaa
kirjoittamaan, johdattaapa naisen auttamaan pelättyä hornanhevostakin. Jokin
kirous laukeaa, menneisyyden näkyjä alkaa kieppua Kirjailijan mielessä ja sanoja
virrata. Ja kuin loppusinettinä löytyvät Eevan päiväkirjatkin, joista teokseen
on poimittu otteita. Kissa voi nyt palata Kirkkauteen – ehdittyään sitä ennen ujuttautua
mukaan tarinaan.
Tulkoon Kissa, vallatkoon romaanini. Minähän se tässä
heikko olen. Kissa tietää paljon, piittaa vähästä. Sillä on elukan villi luonto
ja salaista tietoa. Eikä se kunnioita minua pätkääkään. Sekin on hyvä.
Kuulen kissan kehräävän. Ja ymmärrän, että se on romaanin
hyvinä.
Katja Kettu kirjoittaa verevää ja
mukaansatempaavaa tekstiä, jossa kaikki yksityiskohdat niin menneisyyden kuin
nykyhetkenkin osalta saavat selityksensä – tosin hieman myyttisyyttä
säilyttäen. Monipuolisuutta tarinaan tulee siitä, että kertojina vuorottelevat Eeva,
Kissa ja Kirjailija, kukin omalla äänellään ja omasta näkökulmastaan maailmaa
tarkkaillen. Naisen asema ja oikeudet puhuttavat kaikkina aikakausina.
Oikein hyvä lukukokemus!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti