Elina Halttunen sai idean keittokirjaansa, kun tyttäret alkoivat soitella reseptien perään. Äidiltä tyttärille -teokseen hän otti vain perheen hyväksymät ja ajan mittaan parhaiksi kehitellyt ruokaohjeet. Ateriakokonaisuuksia on 26 ja ne on jaoteltu vuodenaikojen mukaan; on ”Sadonkorjuupäivällinen” ja ”Talven viimeinen menu”, on ”Hellepäivän lounas” ja ”Hyvästit kesälle” ja jopa ”Dagen efter – menu”. Reseptejä on kerätty lippusista ja lappusista, kerjätty ystäviltä, kaiveltu mielen perukoilta. Kirjallisuusluettelo on vaikuttava.Jotkut reseptit vaikuttavat suuritöisiltä ja niiden ainesosat hankalasti saatavilta ainakin muualla kuin Helsingissä: kania, saksanhirveä, peuraa, sorsaa, ankkaa, hanhea, ostereita, jokiravun pyrstöjä… Onneksi mukana on myös perinteisiä ruokia: äidin lihapullia, lohikeittoa, Janssonin kiusausta, raparperipiirakkaa ja pannukakkua. Kokeilla voisi vaikkapa Saaran bataattilaatikkoa, samettista hernekeittoa tai vadelmaunelma-jälkiruokaa. Reseptit kannustavat suosimaan sesonkituotteita ja lähiruokaa. Alkoholia lorautellaan mausteeksi ahkerasti.
Kirja sisältää myös perhetarinoita, mikä saattaa kiinnostaa sellaista lukijaa, joka ei niin resepteistä välitä. Selviää, kuinka laihasta ja ruokahaluttomasta tytöstä tuli herkkusuu ja kokki, kuinka äiti hurmasi isän omenapiirakalla ja isä teki vaikutuksen äitiin valmistamalla Cour de filet provençalen (äidin bravuuri siihen aikaan oli nakkilaatikko). On taiteilijaperheen arkea ja juhlaa, elämää kaupungissa ja maalla. Valokuvia perheen albumeista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti