Ilkka Raitasuon ja Terhi Siltalan teos kertoo naisesta, joka vietti yli 50 vuotta elämästään mielisairaalassa suuruusharhan vallassa ja pystyi silti ilahduttamaan kanssaihmisiään monin eri tavoin. Kellokosken prinsessa – teos ei ehkä ole kaunokirjallisesti merkittävä, mutta sisällöltään mielenkiintoinen esitellessään myötätuntoisesti ja myötäeläen erään erikoisen elämäntarinan ja samalla myös palan suomalaisen mielenterveystyön historiasta.Anna Lappalainen syntyi Kuopiossa vuonna 1896. Kaksivuotiaana hänet sijoitettiin kasvattiperheeseen, koska äiti ei puolison kuoltua pystynyt yksin elättämään kaikkia lapsiaan. Anna reagoi tähän muutokseen levottomalla käytöksellä ja uhmakkuudella, mikä puolestaan johti kasvattikotien tiheään vaihtumiseen. Suhteet omaan perheeseen jäivät kireiksi ja loppuivat myöhemmin kokonaan. Avioliitto 15 vuotta vanhemman miehen kanssa epäonnistui ja jätti jälkeensä vain nimen – Anna Lappalaisesta tuli Anna Svedholm. Elantonsa Anna ansaitsi ensin ravintolalaulajana ja myöhemmin hierojana, mutta joutui toistuvasti sairaalahoitoon harhojen ja levottomuuden takia. Pysyvästi mielisairaala oli Annan kotina 40-vuotiaasta 91-vuotiaaksi asti.
Ehkäpä rikkinäiset elämänvaiheet ja turvattomuus aiheuttivat Annan suuruudenharhan: hän kuvitteli olevansa englantilainen prinsessa, jonka korppikotka oli ryöstänyt Suomeen. Hän piti Kellokosken sairaalaa kesäpalatsinaan, sen hoitohenkilökuntaa palvelusväkenään ja läheisen kylän asukkaita alamaisinaan. Suosikki-ihmisilleen hän soi arvonimiä, jotka myös muisti erehtymättä. Kyläläiset puolestaan suhtautuivat Annaan luontevasti ja ymmärtäen – heille hän oli Prinsessa ja sen kutsumanimen omaksuivat lopulta muutkin.
Nykyään Prinsessan kohdalla puhuttaisiin luultavasti skitsoaffektiivisesta häiriöstä, mutta omana aikana diagnoosi oli skitsofrenia. Häneen kokeiltiin lähes kaikkia 1900-luvulla kehiteltyjä hoitomenetelmiä lobotomiaa lukuun ottamatta eli insuliinihoitoa, malarian istuttamista, sähköshokkeja ja eristämistä. Näistä asioista lukeminen on todella järkyttävää. Onneksi 1970-luvulla hoitotavat muuttuivat inhimillisemmiksi ja Prinsessaa rauhoiteltiin lääkkeillä vain erityisen levottomina jaksoina. Muuten hän sai liikkua vapaasti jopa ulkomaita myöten.
Arto Halosen ohjaama elokuva Prinsessa perustuu Ilkka Raitasuon muistiinpanoihin. Se sai ensi-iltansa elokuussa 2010.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti