Anja Snellman (s. 1954) julkaisi vuonna 1980 esikoisromaaninsa Sonja O. kävi täällä, joka taitaa edelleen olla hänen tunnetuin teoksensa ja joka valittiin suomalaisen kirjallisuuden kaanoniin vuonna 2006. Esikoisteoksen jälkeen Snellmanilta on ilmestynyt yli kaksikymmentä teosta. Vuonna 2007 hänet palkittiin kirjallisesta urastaan Pro Finlandia –mitalilla.
Keski-ikäinen naiskirjailija alkaa saada halventavia viestejä nuorelta julkkikselta, joka käyttää nimimerkkiä Ivana B. Huippusuositussa blogissaan Ivana B. pilkkaa vanhemman polven kirjailijoita yleensä ja aivan erityisesti tätä tiettyä naista, jota nimittää homeiseksi feministiksi ja ongelmajätteeksi. Ivanan maailmaa ovat media, markkinat ja mielikuvat. Nimimerkkikin viittaa sekä kohukaunottareen Ivana Trumpiin että suomalaisen designin kärkinimeen.
Railakkaasti karkeuksia latelevan ja kiroilevan mediaprinsessa-blondihabituksen kehittämällä virheet ja mokat tuntuvat lopultakin vain superfiksuuden ja suloisen indie-bimbouden alleviivauksilta. Vanhan tyylilajin uhrautuvainen ja velvollisuudentuntoinen kirjaväki menee transsiin pelkästä uutuudenviehätyksestä. Kun pulisee niitänäitä, provoaa ja mainitsee vaikka sivulauseessa älykkyysosamäärän samalla. Hups. Dramaturgia hallussa.
Hämmentynyt kirjailija alkaa selvitellä ajatuksiaan kirjeissä, joiden vastaanottajaksi on merkitty erityistason lyhytterapeutti Parantainen. Se ei käy mitenkään ilmi, onko kirjeitä koskaan lähetetty vai onko niiden avulla vain tuuletettu tunteita. Kirjailija tietää, että hänet on jo miltei unohdettu, mutta miksi? Olisiko hänen pitänyt tuoda itseään enemmän esiin, vaikka arvokkuutensa menettäen? Olisiko pitänyt panostaa ulkonäköön? Hänelle tärkeintä oli ollut luotettavuus, uutteruus ja sivistyneisyys. Ammattinsa hän oli nähnyt haasteena, riskinä ja hyppynä tuntemattomaan, jossa yksinäisen puurtamisen tuloksena ei välttämättä seurannut menestystä. Kirjailija tuntuu välillä horjuvan hermoromahduksen partaalla, mutta lopussa hän saa kostonsa. Yllätyksiä on tiedossa.
Snellmanin pienoisromaanissa on sekä hienovaraista huumoria että pikkuisen ilkeää ironiaa. Keski-ikäisessä kirjailijassa lienee aika paljon Snellmania itseään, mutta hieman huvittuneessa valossa tämäkin hahmo nähdään. Ivana B. on karrikatyyri, vaikka tuntuu kyllä viittaavan tietylle taholle (… Suomeen mahtuu vain yksi menestynyt kirjailija kerrallaan…). Eikö jokainen kirjailija kuitenkin kirjoita saadakseen äänensä kuuluviin? Eikö silloin tarvita julkisuutta? Kirjan kieli on kiihkeää. Lauseet ovat toisinaan vyöryvää virtaa, täynnä kielikuvia. Joskus mielikuvat ovat suorastaan etovia. Toisinaan taas tunteita ilmaisevat lyhyet huudahdukset, sanan mittaiset. Entäpä kirjan kansi – peili, jossa voi nähdä itsensä?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti