Martin Johnson
Meri ei ole ihminen. Meri puhuu aina totta. Meri tahtoo aina hyvää. Meri on meri. Ei muuta.
Monika Fagerholm
Valtameri. Se on meidän maamme.
Siellä me itse asiassa elämme.
Meressä. Kuvittele sitä.
Suomenruotsalainen kirjailija Monika Fagerholm ja ruotsalainen radiotoimittaja ja äänitaiteilija Martin Johnson loivat vuonna 2011 Ruotsin radiolle ohjelman siitä, mitä meri on tai mitä se voisi olla. Ohjelman inspiroimana syntyi myös neljä lyyristä esseetä käsittävä kirja, jossa fakta ja fiktio, haastattelut ja journalistinen materiaali yhdistyvät mosaiikkimaiseksi ja yllätykselliseksi kokonaisuudeksi.
Fontin perusteella erottaa, milloin äänessä on Fagerholm ja milloin Johnson, mutta tällä ei ole suurta merkitystä. Toinen aloittaa jostakin aiheesta ja toinen jatkaa, sujuvasti. Fagerholm muistelee lapsuuttaan ja nuoruuttaan ja lukemiaan kirjoja, Johnson haastattelee kirjailijoita ja meren ammattilaisia. Asko Sahlberg on suomentanut tekstit runollisuuden ja poljennon säilyttäen.
Ensimmäisessä esseessä nimeltään ”Katastrofi” kerrotaan ihmisistä, jotka ovat halunneet valloittaa meren ja kokea suurta vapautta, mutta kohdanneetkin tuhon; haaksirikon, hukkumisen, somalimerirosvojen panttivangiksi joutumisen.
Toisessa esseessä käydään pinnan alla. Ihmisen unelmana on joskus ollut vedenalainen maailma, jota viljeltäisiin kuin puutarhaa, mutta tosiasiassa merestä löydetään tonneittain radioaktiivista jätettä ja rautaromua. Esimerkiksi Itämeressä happikatoiset alueet leviävät kuin kuura. Matka URF-sukellusveneellä on täynnä pelkoa ja kuolemanajatuksia.
”Labyrintti”-esseessä tutustutaan luotseihin ja saaristolabyrinttiin niin Ruotsissa kuin Suomessa. Keskustellaan luotsin lapsenlapsen, Nobel-palkitun runoilijan Tomas Tranströmerin kanssa. Maltalla otetaan vastaan venepakolaisia, jotka ovat joutuneet pois kurssilta matkalla Italiaan.
Neljännessä esseessä pohditaan yksinäisyyttä. Ihminen on yksinäisin hetkellä, jolloin lähtee kotoa matkalle – mutta myös vapain. Moni etsii kaukaisia saaria, näin myös amerikkalainen kirjailija Jonathan Franzen. Hänen haaveensa Robinson Crusoe –elämästä ei kuitenkaan pidä yhtä todellisuuden kanssa. Ihminen on yksinäinen myös kirjoittaessaan, etsiessään sanoja. Kieli muuttaa meitä. Kieli on meri.
Palasia, sirpaleita, scraps: näytä ne, anna niiden olla ja puhua puolestaan, yhteyksissään.
Kaikki mahdollista. Erilaiset asiat. Odottamattomat asiat.
Yksilöllistä, yleistä, todellista, näennäistä.
Vähän ot, mutta onko kirjasta ilmestynyt jo uusi painos uudella kannella, kun tuo kansi on ihan erilainen kuin siinä kirjassa, jonka minä luin (siinä kansikuvan pohjana oli joku maalaus)?
VastaaPoistaAinoastaan oheinen kansi oli ladattavissa kustantajan (Teos) sivuilta. Kyllä se minuakin hämmästytti, koska poikkesi täysin kädessäni olevasta kirjasta.
VastaaPoista