Kustantaja: Otava 2014
Nura Farah (s. 1979) muutti
Somaliasta Suomeen 13-vuotiaana, suoritti koulun hyvin arvosanoin ja
kouluttautui laborantiksi. Aavikon
tyttäret on hänen esikoisteoksensa ja myös ensimmäinen somalialaistaustaisen
suomalaisen suomeksi kirjoittama romaani.
Aavikon tyttäret sijoittuu 1940 – 1960-lukujen Somaliaan ja kertoo
kolmen sukupolven naisista paimentolaisyhteisössä. Fatima-äiti on ailahtelevainen
ja katkera nainen, joka uumoilee aina ja kaikkialla pahinta ja myrkyttää
negatiivisuudellaan helposti muidenkin mielet. Hän on menettänyt puolisonsa
klaanien välisessä kahakassa, mutta toivoo pojastaan Abdista sankaria joka
kostaa isänsä kuoleman. Tytär Khadija jää hemmotellun pojan varjoon, vaikka
onkin tätä älykkäämpi ja taitavampi. Toki Fatima hyvänä hetkenä saattaa
hänetkin huomioida:
Hooyo Fatima painoi oikean käden sydämelleen vasemman
leikkiessä pojan kiharoilla. ”Olet minun sydämeni.” Hooyon katse siirtyi
Khadijaan, joka istui vasemmalla puolella ja odotti kehuja. Lempeällä äänellä,
kapeasti hymyillen Fatima sanoi: ”Sinä olet minun käteni.”
Uhmakas ja määrätietoinen Khadija
murtaa erään sukupuoltaan koskevan tabun osoittautuessaan synnynnäiseksi
runolaulajaksi, mutta muuten hänenkin on alistuttava naiselle määrättyyn osaan.
Nuoret tytöt eivät ole kelvollisia yhteisön jäseniä ilman ympärileikkausta.
Aviopuolison valitsevat vanhemmat. Avioliitossa päättää asioista mies. Khadija on miehensä Keysen toinen
vaimo, mutta nuoruutensa ja kauneutensa ansiosta suosikkiasemassa. Avioliiton
nurjan puolen Farah näyttää kuvaamalla Keysen ensimmäisen vaimon Luulin elämää.
Luul on pahasti vammainen ja kyläläiset pitävät häntä noitana. Hän ei pysty
saamaan lapsia ja on aviomiehensä hyljeksimä, kaunainen ja ilkeä. Aikanaan
naiset kuitenkin ystävystyvät, mikä (yllättävää kyllä) harmittaa Keyseä.
Khadijan tytär Shamsu on jo uudemman ajan lapsi ja haluaisi opiskella ja päästä
seikkailemaan kaupunkiin. Vanhemmat kuitenkin murskaavat unelman: kouluja
käyvät tytöt myyvät sielunsa paholaiselle ja tahraavat perheensä.
Aavikon tyttäret koostuu enimmäkseen kronologisessa järjestyksessä esitetyistä lyhyistä tuokiokuvista. Hieman töksähtäen nuo tilanteet kuitenkin vaihtuvat ja henkilöiden tunteet ja reaktiot jäävät toisinaan vaille perusteluja. Myös toistoa on jonkin verran liikaa. Kirjan kieli on kuitenkin ilmeikästä ja lyhyet lauseet antavat kerronnalle jännittävän rytmin. Suomalaiselle lukijalle on antoisaa tutustua paimentolaisten elämään luonnon armoilla ja heidän tapoihinsa ja uskomuksiinsa. Taikausko on yhä voimissaan, vaikka islamin sääntöjä noudatetaankin. Yksi näistä säännöistä on naisen ympärileikkaus, jota Aavikon tyttärissä kuvataan yksityiskohtaisesti kuitenkaan asiaa paisuttelematta. Kirjan perusteella tajuaa paremmin sitä, miten paljon ympärileikkaus ihmisille merkitsee - Khadijakin saa sen omasta vaatimuksestaan, vaikka vanha kyläpäällikkö yrittää toppuutella ja siirtää toimenpidettä hieman myöhemmäksi. Tuo kyläpäällikkö eli suldaani on viehättävä hahmo kaikessa lempeydessään ja viisaudessaan. Sovinnollisuus ja toiveikkuus jäävät teoksessa päällimmäisiksi tunteiksi.
Aavikon tyttäret koostuu enimmäkseen kronologisessa järjestyksessä esitetyistä lyhyistä tuokiokuvista. Hieman töksähtäen nuo tilanteet kuitenkin vaihtuvat ja henkilöiden tunteet ja reaktiot jäävät toisinaan vaille perusteluja. Myös toistoa on jonkin verran liikaa. Kirjan kieli on kuitenkin ilmeikästä ja lyhyet lauseet antavat kerronnalle jännittävän rytmin. Suomalaiselle lukijalle on antoisaa tutustua paimentolaisten elämään luonnon armoilla ja heidän tapoihinsa ja uskomuksiinsa. Taikausko on yhä voimissaan, vaikka islamin sääntöjä noudatetaankin. Yksi näistä säännöistä on naisen ympärileikkaus, jota Aavikon tyttärissä kuvataan yksityiskohtaisesti kuitenkaan asiaa paisuttelematta. Kirjan perusteella tajuaa paremmin sitä, miten paljon ympärileikkaus ihmisille merkitsee - Khadijakin saa sen omasta vaatimuksestaan, vaikka vanha kyläpäällikkö yrittää toppuutella ja siirtää toimenpidettä hieman myöhemmäksi. Tuo kyläpäällikkö eli suldaani on viehättävä hahmo kaikessa lempeydessään ja viisaudessaan. Sovinnollisuus ja toiveikkuus jäävät teoksessa päällimmäisiksi tunteiksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti